Kun aurinko lämmittää näiden muutaman sateisen päivän jälkeen, puhkeavat lehdet puihin ja alkaa ihanasti vihertämään. Muutamia puita ja puskia näkyy jo siellä täällä työmatkan varrella, joissa lehdet ovat jo pienesti hiirenkorvilla ja vihreä ruoho peittää maan.
Kävin tänään pihakierroksella ja hyvä niin, sillä sieltähän löytyi jo paljon isoja kotiloita. Tuo kuvan kotilo osoittautui pelkäksi kuoreksi, mutta oli siellä monta tuollaista elävää vaaleaakin kuleksimassa. Kotilokierroksia on tehtävä jatkossa päivittäin muutama, etteivät ennätä ahmia takapihalta kaikkea maasta nousevaa.
Muutama päivä sitten kurkkasin näkyykö perennapenkissä eloa noitten muoviveitsien vierustalla. Ja ihme kyllä, tammikuun kuudes sinne istuttamani laukat olivat lähteneet kasvuun. Aiempaa kokemusta näiden kasvattamisesta ei ole, joten ei aavistustakaan minkä kokoisia niiden tähän aikaan pitäisi olla kukkiakseen vielä.
Olin myöskin ihan varma, että vuorenkilpeen ei tule kukan kukkaa. Mutta jopas vain lehtien kätköistä löytyi muutama nupullaan oleva.
Sisällä saa taimia kastella ihan urakalla. Chilit ovat kasvattaneet lehtiään ja hups nehän pitää laittaa jo isompiin ruukkuihin kasvamaan. Harmi, kun sade-ennusteet eivät pidä paikkaansa. Odotin yöksi kunnon sadetta, jotta saan kerättyä sadevettä kasteluun. Mutta vähän vain tihuuttaa ja eilen keräämäni sadevesi on pian jo käytetty.
Huomenna onkin jo perjantai. Niin se vain tämä tynkä työviikko hurahtaa melkein kuin huomaamatta. Ensi viikolla on helatorstai, joten lyhyempi työviikko silloinkin. Apua, kohta se on tämä toukokuukin päätöksessä vaikka vastahan tämä on alkamassa. Niin on monta kivaa juttua odotettavana, että aika lentää kuin siivillä. Niin kuin oikeastaan aina.
Eikä se hirveesti haittaa vaikka luvassa on lämmintä ja auringonpaistetta. Ainakin sunnuntaina yritän tuon koirakaverin kanssa viettää aikaa takapihalla ja edes hetken malttaa vaan olla ja nauttia puutarhasta.
-Sari-
