Joulukuun kahdeskymmenestoinen

Dippaamattomat sytykkeet

Nyt alkoi jouluvapaat meillä molemmilla. Pidän huomenna viimeisen kesälomapäiväni pois. Johan tuo on aikakin 😂

Mieskulta tuli eilen iltakymmeneltä kotiin kinkku kainalossa ja  tänään töistä kotiuduttuaan laittoi kinkun uuniin paistumaan. Keittiössä rapisee siihen malliin, että nyt on kinkku jo uunista pois ja kunhan tovin jäähtyy päästään sitä maistamaan.

Eilen aamutuimaan innostuin kokeilemaan sytykkeiden tekemistä munakennoista. Tämä oli ollut mielessä jo muutamia päiviä, mutta en lähtenyt varastosta kynttilöiden sulatuskattilaa etsimään, vaan kokeilin miten kynttilänpätkät sulavat uunin lämmössä.

Alun perin ajatus lähti Sumarin askartelusta Suomen kaunein  koti: Joulukodit -ohjelmassa, mutta mielestäni niissä oli aivan liian paljon steariinia (kuten sytykeruusuissakin).

Paloittelin kaksi munakennoa ja kaivelin ulkokynttilöiden jämät muovikipoista. Löysin pieniä viime vuonna kuivaamiani appelsiinin viipaleita ja kukka-asetelmissa olleita kanelitankoja.

Kovin tiiviitä "kukkia" näistä ei tullut, en viitsinyt enää kolmatta munakennoa hakea. Laitoin kennosuikaleiden väliin appelsiinin paloja, kanelitankoja ja laakerinlehden palasia. Muutamaan kukkaseen lisäsin myös tähtianiksen.

Mehiläisvahakynttilöihin hankkimaani sydänlankaa on jäljellä vlelä vaikka kuinka ja pätkäisin sitä näihin sytykkeisiinkin. En tiedä onko langasta mitään iloa eli hyötyä.

Kun ensimmäiset steariinit olivat sulaneet, kaivoin kätköistäni vielä pieniä kruunukynttiöliden pätkiä ja sulatin nämäkin sytykkeisiin.

Valmiista sytykkeistä ei olekaan kuvaa.

Yritän muistaa kuvata ne sitten, kun 

pääsen sytykkeitä testaamaan.

Olin suunnitellut leipovani pipareita tai joulutorttuja, mutta uuni oli nyt erilaisessa käytössä ja leipomiset jäivät toiseen kertaan ja kanelin seurana ei tuoksunut neilikka vaan tähtianis.

 Minä leivoin taikinan,

siitä paisui pulla.

Voisinpa yhtä pyöreäksi

ja tuoksuvaksi tulla.

Neilikka, kaneli ilmassa leijaa,

tuoksujen jouluinen taika.

Nallen nenää kutkuttaa

tämä onnellinen aika.

-Hannele Huovi-

Tukikehikko Flammentanzelle

Köynnösruusu on kasvanut tänä kesänä hurjasti. Ensi kesän kukkavarsia on tullut monta, juuri kun ajattelin että tämä olisi sen viimeinen kesä ja laitan kukkapenkin kokonaan uusiksi. Kun Sarah-pionille pitäisi saada aurinkoinen kasvupaikka ja semmoista ei ole usealle tilaa vaativalle kasville.

Mustat tolpat eivät kovin hyvin tuolta vihreän seasta erotu

Joka kesä ärsyttää, kun ruusu kasvattaa pitkän oksan joka yltää pöytään asti. Siihen piti saada jollain keinoin stoppi ja tuumasin, että tungen oksat kehikon sisään ja ohjailen niiden kasvusuuntia. 

Rakennettiin mieskullan kanssa kahdesta pari metrisestä tolpasta ja kolmesta 12 mm kierretangosta kehikko tai ennemminkin säleikkö, joka pystytettiin pöydän puoleiseen kukkapenkin reunaan. Tolpat laitettiin maakiilaan, jotta puu ei ole suoraan kosketuksessa kosteaan maahan. 

Tangot jätettiin pitkiksi ja ne tulivat molemmista päistä reilusti tolppien yli, jotta tankoihin saa roikkumaan kaikkea kivaa. Nyt niissä on aurinkokennolamppuja. Testataan ovatko tuossa kohtaa riittävän kauan auringonpaisteessa ja kuinka pitkäksi aikaa lataus riittää pitämään lamput "päällä".

Usein illan hämärtyessä käyn vilkuilemassa verhon raosta takapihalle ja katselen noita lamppuja, ne ovat niin suloisia kun palavat kirkkaana ja luovat valoa ympärilleen. Joskus nousen sängystä ihan varta vasten niitä katselemaan Ü Kun ne roikkuvat narussa vierekkäin eri korkeudella, tulee mieleen nuotit viivastolla. Ehkä siinä on ollut se juttu. 

Lamppuja pitääkin ostaa lisää, että riittävät pitkin pihaa ripusteltavaksi. 

Elokuun lomaviikon tunnelmallisia iltoja odotellen Ü

-Sari-

Joskus virkattua

Siitä alkaen kun äidinäiti Eeti-mummo opetti virkkaamaan, olen tykännyt virkkaamisesta. Nykyisin tulee virkattua harvemmin, aika ajoin jotain pientä, työmatkalle sopivaa kuten kukkia. Joskus innostun virkkaamaan liinan, mutta harvoin mitään isompaa työtä. 

Nyt kori on täynnä isompia lankakeriä ja taitaa löytyä sen lisäksi laatikollinenkin. Virkkausintoa olisi, mutta olen onnistunut laittamaan koukkuvaraston sellaiseen paikkaan, ettei ole vielä itsellänikään tiedossa. Lankojen joukosta en niitä löytänyt ja uusia koukkuja en ole viitsinyt lähteä haalimaan.

Virkkuukoukkuja etsiessäni löytyi jokunen keskeneräinen työ, joita en ole tehnyt loppuun muuttojen tai muun syyn takia. Mitäpä sitä verhoa loppuun tekemään, jos ei ole sopivaa ikkunaa johon sen ripustaa Ü Yksi lähes valmiskin löytyi, sen olin aivan unohtanut.

Tämän olen varmaan tehnyt suojaksi punaiseen nojatuoliin, joka meillä on aitassa. Ihan tällaisenaan tämä ei sen päällä kestä, vaan vaatii vielä lisää pituutta ja ehkä leveyttäkin, eli jonkinmoiset reunat on vielä suunniteltava. 

Lainasin kirjastosta virkkausoppaan, 

täytyy siitä etsiä joku kiva reunamalli.

Kuvio erottuu kivasti tuota tummanharmaata kangasta vasten, joka on puutarhapenkin pehmuste kesäisin. Nyt kun olen tuota aikaansaannostani jonkin aikaa katsellut, joutaa se takaisin varastoon ja pehmusteen laitan eteisen arkun päälle ja saa suojakseen vaaleamman kanganpussin (näin olen ratkaissut sen ongelman, mihin varastoin pehmusteen, kun sille ei ole ulkona käyttöä).

Tänään on jo keskiviikko, toimistoperjantaini. Jo maanantaina alan odottaa, että tulisi  pian keskiviikko ja sen jälkeen saa nukkua monena aamuna vähän kauemmin.

Iloa keskiviikkoon! 

-Sari-

Betoniruukku

Betonityö on valmistettu viime keväänä Tuunaajamutsin kurssilla. En ole aiemmin valanut betonista kuin raparperilehtien päälle laattoja, jolloin betonivalu tehtiin isän avustuksella isolla betonimyllyllä. Joten oli kiva saada ohjeistusta kädestä pitäen tällaisten tekemiseen ihan tuosta betonin valmistuksesta alkaen. 

Ruukku on valettu kahta eri kokoista ämpäriä käyttäen. Ämpärit olivat ravintolan keittiöstä saatuja, suurtalouskeittiöelintarvikkeiden kokoluokkaa. Ämpärin sileä pinta jätti ruukun ulkopuolen ihanan kiiltävän sileäksi. Sisäpuolelle kopioitui ämpärin ulkopinnan tekstit. Hapankaaliako lie ollut Ü

Tähtikuvion sain teippaamalla kartonkikuviot uloimman ämpärin sisäpuolelle. Teippaus kannattaa tehdä huolella että kestää paikoillaan. Leikkasin kesäkuun kurssilla valmiiksi eri kokoisia tähtiä maitopurkeista. Näitä aion käyttää tuleviin betonitöihin. 

Itse tykkään, kun ruukku on rouhea ja viimeistelemätön. Moni on jo ehdottanut, eikö reunan voisi hioa tasaiseksi. No ei voi. 
Hyvä just tuollaisena. 

Harmaata betonia kaunistaa kesällä 
hempeät vaalenapunaiset neilikat.

Ja nyt syksyllä hempeä callunapuska. 

Betonia voisi valaa myös näin syksyllä, ennen kuin lämpötila laskee alle viiden asteen. Kylmemmällä ilmalla betonista ei tule kestävää. Nyt lämpömittari hiipuu jo pakkasen puolelle öisin, joten syksyn betonityöt jäivät ainakin näillä näkymin tekemättä. Tosi nopeasti kului tämä syyskuu ja lämpöiset päivät ja illat vaihtuivat syksyiseen viileyteen. 

Betonitöitä tehdessä on hyvä muistaa muutama juttu. Suojaa betonia sekoittaessasi hyvin kädet hanskoilla ja hengitystiet hengityssuojaimella. Betoni on hienojakoista ja kulkeutuu hengityksen mukana kosteisiin paikkoihin, joissa se alkaa turvota. Kuivuessaan betoni kuivattaa ikävästi myös ihoa. 

Kirpakkaa sunnuntaita ja
syyskuun viimeistä päivää!

-Sari-

Sieppaa pahat unet

Himppasen erilainen unisieppari, 

esikoisen tekemä. 

Käytiin koirakaveri meille täksi viikoksi. Toivottavasti saan lenkitettyä sitä aamuisin edes vähän ennen töihin lähtöä. Nuo jäiset pinnat eivät houkuttele yhtään liikkumaan ulkona, vaikka nastat kengänpohjissa onkin. Helsingin keskustan katuja oli tänään kiva kävellä, kun ei ollut jäätä. Huomenna tlanne on varmaan erilainen, kun sataa uutta lunta. 

Oi, tulkaa aurinkoinen kevät ja kesä 

pian tänne Pohjolaan.

-Sari-

Lumiukkotuikkukynttilä

Pienet muistamiset työkavereille < 3

Ihanaa joulua teille ja nähdään sitten ensi vuonna.

Töissä on tänään ollut rauhallista. Moni on jo lomalla ja useampi tekee töitä etänä tai on jo lähtenyt viettämään vapaata. Me viimeiset täällä toimistolla odotetaan minuuttiviisareiden etenemistä kello 15 ja sitten toivottelemme hyvät joulut. 

Joko jouluvalmistelut on loppusuoralla vai pääsetkö vasta aloittamaan? Meillä on huomiseksi ajoitettu iso siivous. Tänään viedään matot ulos tuulettumaan, kun vihdoin on kuivaa ja pikku pakkasta. Suunnittelin jo petivaatteiden ulkoilutusta yön ajaksi, mutta ehkä me ei tareta nukkua ilman peittoja Ü

Mukavaa perjantaita!

-Sari-

2. adventti 2017

Mukavaa sunnuntai-iltaa.

Toinen adventtisunnuntai on kulunut joulukortteja askarrellen. Askartelutarvikkeet jäivät vielä levälleen kerhohuoneen pöydälle, jos ensi viikolla työpäivän jälkeen jaksaisi jatkaa. 

Inka Goldilla värjätyille kartiokuusille olen miettinyt paikkaa. Virittelin rautalangat kuusien latvaan, sillä keksin ripustaa nämä tänä vuonna verholistaan roikkumaan. Koristelin kuuset yksinkertaisesti rusetilla. Kuusien seuraksi pitäisi etsiä vielä sopivia koristeita. Muutama ajatus on jo mielessä. 

P    E    A    C    E

Toisena adventtina sytytetään rauhan kynttilä.

Joulu on rauhan ja rauhoittumisen aikaa.

Toivotan siule rauhallista tulevaa viikkoa!

-Sari-

Joulukuu

Tonttu on odottanut jo kauan aikaa valkoisia hankia.
Se niin haluaisi iskeä porkat lumeen ja hiihtää parta hulmuten.

Joulukuu vihdoin koitti ja luntakin on koko päivän satanut. Valitettavasti maa on lämmin ja lumi sulaa heti pois tai maahan jää vain märkää loskaa. Hiihtokelejä ei vieläkään tontulle suotu. 

Tälle päivälle suunniteltiin työkaverin kanssa joulukuun avaukseksi piipahdusta Madeby Helsingin tonttuovipajaan. Olimme pajan ensimmäiset ja ennätimme valmistamaan tällaiset tonttuovet. 

Tänään on Osta työtä Suomeen -päivä. Tonttuoven askartelun lomassa tein muutamia ostoksia ja piipahdimme myös oMa Puoti -kaupassa päivän hengen mukaisilla ostoksilla. 

Hip hurraa on perjantai ja edessä
 viisi odotettua vapaapäivää!

Nyt lähden testaamaan länsimetrolla kulkemista ja noutamaan koirakaverin vapaapäivieni iloksi. 

Mukavaa perjantai-iltaa!

-Sari-

Farkkujen kierrätystä

Vietin tänään illan Marttojen kässäkahvilassa, johon Tuunaajamutsi oli kutsuttu jakamaan ideoita farkkujen totaalikierrättämiseen. Oli niin ihanan piristävä ilta, että harkitsin josko liittyisi uudestaan Marttoihin parin vuosikymmenen tauon jälkeen.

Parin tunnin aikana sain valmiiksi farkkuruusun.

Pitäisi saada lisää nappeja, sillä yksistä farkuista riittää kangasta aika moneen ruusuun Ü

Huomenna onkin taas perjantai ja 

iltaohjelmana olisi Myrskyluodon Maija.

-Sari-

Heijastavia

Päivä on lyhentynyt jo niin paljon, että aamulla töihin lähtiessä on vielä hämärää. Ja jos innostun tekemään pidemmän työpäivän, niin kotiin palatessa on, varsinkin sateisina päivinä, jo ihan pimeää. Bussin ikkunasta ei näe ulos vaan sieltä heijastuu oma naama.

Valitettavasti muistan heijastimen vasta silloin, kun olen jo matkalla tai kuljen suojatiellä autojen välissä. Ja kun olen päässyt turvallisesti kotiin, olen jo unohtanut, että pitäisi etsiä jo muutaman talven palvellut siiliheijastin. Nyt on vihon viimeinen hetki ottaa itseäni niskasta kiinni ja korjata tämä heijastamattomuuteni.

Viikolla leikkelin lumihiutalestanssilla kuvioita huovasta ja heijastinkankaasta vaatteisiin kiinnitettäväksi esim. koruneulalla.

Eilen oltiin naapurin kanssa Tapiolan kirjastossa Tuunaajamutsin pitämässä heijastinpajassa, jossa ilahduttavan moni kävi askartelemassa heijastavia roikkuvia. Suosituin malli taisi olla sudenkorento (kurkkaa laajempi esittely tuunaajamutsin Facesta), vaikka Suomi100 -teemaakin oli tarjolla.

Noin vuosi sitten tein Tuunaajamutsin heijastinpajalla heijastinkukkasia. Automatkalla Ihana-lehteä selatessa ihastelin mainoskuvan heijastimia ja huomasin joukosta ketun. Olin töissä perjantaina työkaverille maininnut, että kettuheijastin olisi kiva ja niinpä sattumien ketju saattoi miut kokeilemaan heijastavia kettuja. Yhtään suunnitelmaani en saanut paikan päällä vietyä loppuun, vaan jäivät jokainen vaiheeseen. Mikä mihinkin ja mistäkin syystä. 

Tarvikkeina käytössämme oli kierrätysmateriaaleja: käytössä pehmennyttä farkkukangasta, napakkaa mutta ohutta messumattoa (mahtava materiaali), koruhelmiä, nahkaa. Heijastavana materiaalina perinteisen harmaan heijastinkankaan lisäksi värillisiä sekä heijastinvinyyliä. Vinyyli jäi viime syksynä kokeilematta ja sitä halusin ehdottomasti nyt käyttää ja peräti neljä pientä palaa silitin tuohon huopakettuun Ü  Tuota heijastinvinyyliä täytyy käydä Sinellistä ostamassa. 

Heijastavien tekeminen on hauskaa puuhaa ja niin kuin kaikessa käsityössä vain oma mielikuvistus on rajana. Kuten yllä olevista suloisista mursuista näet. Nämä ovat vieressäni istuneen luomuksia. Toivottavasti hän ystävänsä kanssa levittää suomalaista näkyvyyttä aina kotimaahansa Kiinaan saakka.

Tänään pyykkäilyn lomassa liimailin ja ompelin puuttuvia palasia heijastaviin kettuihin (yhdestä ainakin taisi tullakin kisulainen).

Tuunaajamutsin seuraava heijastinpaja on huomenna Vuosaaren kirjastossa. Mikäpä olisikaan parempi alku viikolle kuin päästä rauhoittumaan toimistotyöpäivän jälkeen tekemällä ainakin yksi heijastava. Stressin selätystä heti maanantaina!

-Sari-

Lauantaileipomus ja viikonloppuseuraa

Ei ole näin upeaa päivää vielä tänä vuonna ollut!

Mieskulta lupautui menemään täksi päiväksi töihin ja kysyin esikoiselta, josko voisin saada hänen koiransa seurakseni ja lenkkikaveriksi viikonlopuksi. Eilen illalla koiruus käytiin meille ja tänään aloitettiin lenkkeily jo aamulla viiden jälkeen. Kyllä oli kaunista jo silloin. Pilvettömällä taivaalla loisti tähtiä ja joku planeetoista. Tirpuset laulelivat puiden kätköissä ja pakkanen nipisteli nenänpäätä. Ja oli rauhallista Ü Kahdeksan jälkeen käytiin vähän pidemmällä lenkillä ja voi kuinka kauniisti aurinko paistoi ja lämmittikin jo kivasti. Keskipäivällä ulkolämpömittarin sininen sydän oli kavunnut  ylöspäin + 19 asteeseen saakka.

Master Chef Australian uusintoja katsellessa keskityin ennemminkin askarteluun. Viimeistelin helmikuun askartelutapaamisessa aloitettuja pääsiäiskortteja, jotta ihan oikeasti saan niitä lähetettyä tänä vuonna. 

Edi asettui sohvalle makoilemaan Ü

Leivoin samaiseen askartelutapaamiseen kasvispiirakkaa ja mieskullan toiveesta leivoin  piirakkaa tänään saunan jälkeen nautittavaksi. Ohje on laitettava itselle muistiin tänne blogiin. Piirakka on nopea tehdä ja niin hyvää, että tulen leipomaan tätä vielä monta, monta kertaa. Suosittelen kokeilemaan.

K a s v i s p i i r a k k a

Pohja

purkki rahkaa (250 g)

kananmuna

viitisen desiä vehnäjauhoja

puoli teelusikallista suolaa

ruokalusikallinen öljyä

Seikoita rahka ja kananmuna. Lisää jauhot, öljy ja suola.

Sekoita nopeasti tasaiseksi, älä vaivaa ettei tule sitkoa.

Painele taikina piirasvuoan pohjalle.

Täyte

500 grammaa pakastesuikalekasviksia

valkosipulia maun mukaan tai ei ollenkaan

Lorauta pannulle öljyä ja hauduta valkosipuli ja kasvikset pehmeiksi. Anna jäähtyä hetki ja lisää 200 grammaa fetajuustoa murusina. Parhaiten tähän käy pehmeämpi, palana myytävä feta. Lisää makua antamaan reilu hyppysellinen kuivattua oreganoa, basilikaa tai timjamia. 

Sekoita kulhossa 150 grammaa ranskankermaa, kananmuna, desi maitoa ja mausta seos suolalla ja pippurilla. Kaada juuresseoksen päälle ja ripottele pinnalle vielä juustoraastetta. 

Piirakka paistetaan 175 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia.

Uunin iästä riippuen vähempikin aika saattaa riittää.

Me mennään Edin kanssa nyt lenkille ja tunnin päästä se saakin jäädä yksikseen vähäksi aikaa, kun me käydään saunomassa. Ja sitten maistellaan piirakkaa.

(Eiks mieskulta tuonutkin kauniita ruusuja naistenpäivänä)

Mukavaa lauantain jatkoa!

-Sari-

Jälkikirjoitus

Joutsenpariskunta oli saapunut läheisen järven sulaan. Lenkillä satuin ne huomaamaan  risukon ja kaislikon välistä. Kyllä ne niin kauniita lintuja ovat, että tovi niitä lenkillä ihailtiin. Tai mie ihailin. Koira nuuhki vastaan tulleen nartun jättämiä hajuja Ü

Kasvispiirakka OLI hyvää ja maistui mieskullalle.

Riittävän ruokaisaa ja lisukkeena raastesalaattia.