Kylillä tapahtuu

 Käytiin äidin kanssa eilen lauantaina pihakirppiksellä, joka oli serkkupojan tilalla Juvolantien varrella.

 Pihakirppis kuului Varparannan kyläyhdistyksen ja urheiluseura Haukiniemen hakan järjestämään kyläpäivät tapahtumaan.

 Neljä tuntia kestänyt kolmen kylän kirppis- ja puutarhasuunnistus levittäytyi kyliä halkovan tien varrella yhdeksään kohteeseen. Oli navettagalleriaa, kotimuseo, avointa puutarhaa, kirppiksiä ja peliluola.

 Haukiniemen ortodoksisella tsasounalla järjestettiin praasniekka, jonka piti äidin naapurin nuorin poika. Tsasouna on pyhitetty pyhittäjä Serafim Sarovilaisen muistolle.

 Isä Joose

Kotimuseossa oli paljon vanhoja tavaroita. Serkkupoika vaimonsa kanssa on tehnyt merkityksellistä työtä näiden tavaroiden keräämisessä ja rakentamalla tällaisen museonäyttelyn.

Pihapiirikin on täynnä kivoja yksityiskohtia 

ja niin kauniisti laitettu.

Pihasauna

Ihana portti heinäseipäistä.

Puutarhatyökalut samassa nurkassa.

Ja ruukutuspöytäkin!

Linnunpönttö

Taitaa olla paritalomallia.

Pumppukaivo

Huussissa vessapaperi oli kätketty

kattilaan. Siistiä.

Tässä sijaitsee keittiömuseo.

Ja pitäähän museossa olla taulu Olavinlinnasta.

Tässä vain pieni osa kaikesta,

mitä on kerätty talteen vanhaa esineistöä.

-Sari-

Runebergin päivän iltaa

 Lunta on eilisen iltapäivän jälkeen satanut taas paljon. Meillä ei ole vielä lunta pihateiltä aurattu ja oli oikein ihanaa kävellä saunasta kotiin lumen keskellä polkua pitkin.

Etupihalla ulko-oven edestä mieskulta työntää lumet pois.

Pihatiellä ei ole tänään juurikaan kuljettu, 

vain vähän on tässä meidän nurkilla polkua tullut.

Mäessä on kävelty tänään enemmän,

polkua on tampattu useamman kerran.

Kun tultiin saunasta, satoi vettä.

ja hetken päästä satoi lunta.

Katoilta vois jo lumet pudottaa pois. Varsinkin jos

ensi viikolla lumi sulaa ja kastelee taas varaston.

Yöllä pitäisi olla pakkasta ja pilvetön taivas.

Huomenna saadaan lisää lunta.👻

Tämä ilta menee askartelulivejä katsellen ja kuunnellen. Juuri nyt Korttipajan Heidi askartelee ruusuista tagikorttia ja seitsemältä alkaa Nurkkaanajetun Miian paitakorttilive.

Mukavaa lauantai-iltaa!

"Viel´ uusi päivä kaikki muuttaa voi"

-J. L. Runeberg-

Vohveleita ja unikoita

 Jos Kokkolassa käydessä on aikaa, 

Neristaniin käy reippahasti askeleet.

Ensimmäiseksi suunnattiin vohvelille. Aamupalasta olikin jo pitkä aika ja nälkä hiipi vieraaksi. Meinasin ensin tilata sekä suolaisen että makean vohvelin, mutta onneksi maltoin tyytyä yhteen. Vohveli oli nimittäin suuuuri. kaksi ennen illallista olisi ollut liikaa.

Mieskulta päätyi hillovohveliin.

Kermavaahtoa oli iso keko.

Pihapöydät täyttyivät pian asiakkaista ja naakat pitivät vahtia.

Pitsiliinoja ei pöydillä näkynyt, ne oli

ripustettu ylös narulle pitsiviiriksi.

Lautasten tyhjennyttyä lähdimme kiertelemään Neristania.

Yksin olisin kiertänyt kaikki 12 korttelia, mutta yhdessä

kävelimme lähinnä Itäisellä ja Läntisellä Kirkkokadulla.

Kivijalkojen vierustoilla kukkivat unikot.¨

Muutamia kuvia Neristanin taloista.

Monessa talossa portti oli avoinna ja pääsimme näkemään 

 sisäpihoillekin. Joissakin näkyi lähes sortunut ulkorakennus, jonkun talon piha kasvoi pitkää heinää mutta useimmat pihat olivat viimeisen päälle laitettuja.

Ennen kotimatkaa kävimme vielä Paapiin tehtaanmyymälässä,

jossa mumma hurahti kivoihin kuoseihin ja osti "muutaman"

vaatteen Mealle 😁 Ja "pappakin" löysi Mealle tuliaisia.

Monessa ikkunassa istui posliinikoira ja 

joidenkin ikkunoiden edustalla oli juorupeilejä.

Ja unikoita tosiaan kasvoi talojen vierustoilla.

Tänne palaan vielä joskus uudelleen 

ja kierrän silloin koko alakaupungin.

Oih, venetsialaisten aikaan olisi 

mahtavaa vierailla Kokkolassa.

-Sari-

Kruununvoudintalon pop up kestikievari

 Käytiin mieskullan kanssa Pohjanmaalla. Sunnuntaina matkattiin Ouluun ja vähän ennen Jyväskylää jouduttiin Riikka-myrskyn silmään. Vettä tuli niin rajusti, että oli vaikeuksia nähdä eteensä ja pysyä tiellä. Onneksi sade ei montaa minuuttia kestänyt ja jäi menomatkan ainoaksi ukkoskuuroksi. Odottelin kunnon salamointia, mutta vain muutama välähdys nähtiin.

Paluumatkalla yövyttiin Kokkolassa. Kokkola osoittautui oikein hyväksi valinnaksi monestakin syystä, mutta nyt kerron ensin siitä kaikkein parhaimmasta. Nimppari-illallisesta.

Hotellimme respa vinkkasi meille tästä paikasta. Matkaa hotellilta olisi kuulema noin 700 metriä ja sehän taittuu kesäillassa rattoisasti kävellen. Tosin olimme jo kävelleet Neristanissa jonkin aikaa, eikä mieskulta ollut varautunut vaihtokengillä matkaan. Mutta kyllä kannatti jokainen askel ottaa. Oli nimittäin sellainen kokemus, josta en olisi halunnut jäädä paitsi. 

Kumpikaan meistä ei Kokkolaa entuudestaan tuntenut ja matkalla jo alkoi hiipimään ajatuksiin, onko siellä määränpäässä mitään ruokapaikkaa. Ja sitten löydettiin oikea helmi.

Minähän rakastan historiaa ja vanhoja taloja. Ja varsinkin tällaisia paikkoja, joissa tarjotaan kylkiäisenä aitoja elämyksiä. Matkailualaa opiskelleena tiedän, että moni matkalla koettu pieni asia voi olla sellainen elämys, joka kuittaa monta ikävää kokemusta. Eikä sen elämyksen tarvitse maksaa kuluttajalle mitään. Elämys voi olla vaikka näin kauniisti esille laitetut kasvikset porstuassa.

Kruununvoudintalo jäi valokuvaamatta, kun istuin pihalla selkä taloon päin. Otin kuvat vain tästä uuden punaisen maalin pintaansa saaneesta piharakennuksesta.

Tällä tontilla on ollut asutusta jo 1500 -luvun puolessa välissä, jolloin tila sai nimen Hakalax. Kruununvoudintalo on rakennettu nykyiselle paikalleen 1700-luvulla. 

Talo on suojelukohde, jonka  korjaukset ja entisöinnit tehdään yhteistyössä museoviraston kanssa. 

Kruununvoudintalon lisäksi pihapiirissä sijaitsee Hakalaxin talo. 

Ruokalistalta olisin halunnut kokeilla jokaista annosta, mutta päädyin kesäkeittoon. Keitto tarjoiltiin hauskasti pienessä kasarissa, ei keittolautaselta.

Kesäkeitto oli valmistettu kauden kasviksista. Koosta päätellen porkkanat eivät ole kasvaneet isoiksi, herneetkään eivät olleet suuren suuria ja keitosssa oli ehkä pari perunaa. Kasvikset olivat kattilan pohjalla kekona ja pöydässä niiden päälle tarjoilija kaatoi kannusta makoisan liemen.

Respan antamalla kupongilla saimme tervehdysmaljan, raikkaan makuista alkoholitonta raparperikuohujuomaa sekä keittiön tervehdyksen, joka olisi pitänyt ehdottomasti kuvata, niin söpö se oli - sydämenmuotoinen ja koristeltu pienellä orvokin kukalla. No, tuli mieleen vasta kun herkkupala oli jo suussa :) 

Mieskulta valitsi tavanomaisesti kanaceasarsalaatin, joka ei ollut lähelläkään tavanomaisuutta. Annos oli suuri ja kanaa oli paljon. Mieskulta kehui kovasti noita kurkkuja.

Jos joku sattuu seutuvilla kulkemaan, niin perjantaisin kestikievarilla on tarjolla sashlikia ja muinakin päivinä kannattaa mennä nauttimaan hyvästä ruoasta ja kauniista miljööstä. Kuulemma jazz-iltojakin siellä järjestetään.

Kruununvoudintalo by Gastro Kettu

kaikille avoin kestikievari

Kaarlelankatu 43, Kokkola

Avoinna joka päivä klo 11 - 21

ja sään salliessa pidempäänkin.

-Sari-