Hersyvä ja hännällinen

 Repolaisen huhtikuun bingoruudukko tursuaa 

h-kirjaimella alkavia sanoja.

Tulostin paperille tämän bingon ja laitoin taskuun, jotta muistaisin Tallinnan matkalla nämä sanat. No enpä muistanut lappua kuin kerran katsoa, kun tarkistin mitä taskussa on 😁

Ehkä bingon kuvat ja aiheet olisivat olleet erilaisia, jos olisin katsonut ympäristöä sanat mielessäni. Jälkeen päin kuvia selatessa niistä löytyi joku kuva, jolla oli jokaiseen sanaan jonkinlainen yhteys. Bingossa olevia kuvia on näkynyt aiemmissakin kirjoituksissani.

Huhkia

Onnekas nuohooja

Vaikka katolle ei enää kapua, huhkii 

tämä nuohooja onnentuojana päivästä toiseen.

Nuohoojan napin hankaaminen tuottaa kansan uskomuksen mukaan onnea. Kävin minäkin nappia hinkkaamassa - kovin kiiltävä nutun ylin nappi olikin.

Õnnellik Korstnapühkija on seisonut toukokuusta 2010 Karjavärava platsin aukiolla Savoy Boutique hotellin edustalla.

Hapuilla

Viking XPRSin uudet lokerikot aiheuttivat alkuhämmennystä monelle matkustajalle. 

Kotimatkalla oltiin jo konkareita ja neuvottiin kanssamatkailijoita, jotka hapuillen vielä opettelivat maksamista ja lokerikon avaamista. Mieskullankin piti ohjeista varmistaa, arvaako luukun avata ja laittaa unohtunut kassi vielä matkalaukkujen seuraksi.

Harjoitella

Vaikka moneen kertaan on Rotermannia kävelty ees taas ja ympäri, niin sittenkään en muista kaikkien ravintoloiden sijaintia. Pitää harjoitella  karttaa edelleen.

Olisin halunnut teelle tänne Gallery kahvilaan.

Löydettiin sitten kun palattiin takaisin hotellille ja kuljettiin ohitse.

Nyt on kuvakin todisteena ja muistutuksena, että kyllä se sieltä vielä löytyy, Ivo Nikkolo putiikin vierestä.

Tällainen herkku olisi maistunut, aiai.

Kuva kopsattu ravintolan naamakirjasta.

Hiljainen 

Hiljaista oli Rotermannilla aamulla. 

Vain yksinäinen pulu vaelteli talojen välissä.

Huoleton 

Huoleton matkamies

Laiva tuo ja laiva vie takaisin kotisatamaan. Siinä välissä ennättää kokea ja kulkea kohti uusia seikkailuja. A-terminaalin lähellä on tämä uusi 2 ratikan pysäkki, joka vie Kopliin tai Suur-Paalaan. 

Matkan varrella on paljon nähtävää. Vanhoja ja uusia tai kunnostettuja rakennuksia ahmin silmilläni ja mietin, minkälaisia ihmisiä niissä asuu ja miten seinien sisällä eletään tavallista tallinnalaista elämää.

Hersyvä

Hersyvät vaaleanpunaiset hattarat

Sattui olemaan kirsikkapuiden kukinnan parasta aikaa. Olihan edellisellä viikolla Tallinnassa ollut enimmillään melkein 30 astetta lämmintä. 

Ihan meren läheisyydessä, kuten Kadriorgin japanilaisessa puutarhassa, kirsikan kukat avautuvat myöhemmin kuin lämpimimmillä paikoilla sisämaassa.

Hännällinen

Hännällisiä oli Rotermannissa useitakin. 

Pidempihäntäisiä ja töpöhäntiä.

Hehkeä 

Melkoisen hehkeä ja hersyvä on portti Baltijaam torille.

Havina

Paksu Margareta merimuseo 

ja Pyhän Olavin kirkko.

Historian havinaa vanhassa kaupungissa jokaisen nurkan takana ja muurien kätköissä.

Pyhän Olavin kirkko on rakennettu 1300-luvulla ja sen torni on 124 metriä korkea.

Tornista on huikea näköala vanhaan kaupunkiin ja muualle Tallinnaan ja merelle. Salaman vuonna 1820 sytyttämä toinen tornin tulipalo on kuulemma näkynyt Helsinkiin saakka.

Paksu Margareta tykkitorni on rakennettu  1600-luvun alussa. Paksut muurit kätkevät Koge-hansalaivan 700 vuotta vanhan hylyn tavaroineen.

 Kävimme merenkulkumuseo-vierailukeskuksessa vuonna 2019, pian sen jälkeen, kun hylky oli saatu MMargaretaanja museo avautui parin vuoden remontin jälkeen taas yleisölle.

Hauskaa vappuaattoa!

-Sari-

Da Vinci Genius Tallinn

Lähdettiin iltapäivällä koettamaan, pääsemmekö juuri eilen perjantaina yleisölle avattuun Da Vinci Genius elämysnäyttelyyn. 

Lippuja en ostanut ennakkoon ja netistä tarkistin ennen lähtöä oliko vielä vapaata aikomaamme aikaan. Nettikaupassa näytti vapaita paikkoja 20+ joten varmasti lippuja saisi vielä paikan päältä, tuumasin. Joten sitten vaan menoksi.

Esitykset alkavat tunnin välein.

Paikalla toivotaan olevan 15 minuuttia ennen esityksen alkamista. Myöhästyneitä ei päästetä sisään kesken esityksen.

Leonardo da Vinci - aikansa nero 

Meillä oli reilu 15 minuuttia aikaa kävellä Telliskiven raitiovaunupysäkiltä ja löytää kohde, jonka sijainnista ei ollut tarkempaa tietoa. Tiesin ainoastaan, että näyttely sijaitsee Telliskivessä M rakennuksessa, vanhassa tehdashallissa.

Yritin kävellessä hahmottaa kartasta M rakennuksen sijaintia huonoin tuloksin. Kun on tottunut katsomaan läppärin isolta ruudulta, puhelimen näytöltä hahmottaminen vaatii vielä opettelua. Jälkeenpäin rauhassa katsoessa kohde löytyi vaivatta ☺️

Menosuunnassa tuli vastaan näyttelyn juliste, jossa nuoli näytti tulosuuntaan. Jatkoimme kuitenkin matkaa eteenpäin, koska esityksen alkamisen hetki lähestyi ja lähestyi. Ajattelin nääs, ettei ennätetä ja käydään sen sijaan valokuvanäyttelyssä Juhan Kuusi Dokfoto keskuksessa, jossa on 27.4.2025 asti valokuva- ja videonäyttely inkerinsuomalaisten peitetyt tarinat (Lea ja Santeri Pakkanen ja Meeri Koutaniemi). Mutta löydettiinkin perille nopeasti, aivan kuin meidät johdatettiin sinne jotta näkisimme näyttelyn.

Näyttelyn sisäänpääsy on puolessavälissä tehdashallin sisätunnelia ja luultavimmin kummallakin sisäänkäynnillä on tällainen "portti".

Tai sitten tämä on pääsisäänkäynti kadulta.

Ennätettiin siis sittenkin (klo 17 näytökseen) ja näyttelyssä ei ollut arki-iltapäivänä ruuhkaa. Sisään pääsee kerralla enintään 100 henkilöä ja määrä tuntuu suurelta tilaan nähden. Nyt meitä oli muutamia kymmeniä ja tilaa oli liikkua ruhtinaallisesti.

Esitys kestää 45 minuuttia ja koko tämä aika ollaan yhdessä huoneessa. Huoneen keskellä on kuutio, jonka jokaiselle sivulle heijastuu kuvia. Kuten seinille, lattiaan ja kattoonkin.

Kesken esityksen ei pääse pois eikä siellä pääse istumaan. Mietin, miten pystyn olemaan seisaaltaan niin pitkän ajan ja mietin mahdollisuutta istua lattialle, jos jalat ei kanna. 

Esitys oli vaikuttava. Jossain kohtaa hetken aikaa paikallaan junnaava ehkä jonkun mielestä, mutta itse menen täysillä mukaan taide-esityksiin enkä pystyisi olemaan tai halua olla paikoillani. Se auttoi jaksamaan olla tuon 45 minuuttia seisaaltaan. Paikallaan seisominen pidemmän aikaa kun oli yhtä tuskaa.

Sen hetken, kun suurin osa yleisöstä vain seisoi (ja ihmetteli?), minä, toinen nainen ja ainoana lapsena esityksessä ollut tyttö tanssahtelimme 💃 Kunpa osaisin lisätä videon tänne blogiin. Yhdessä videossani näkee tuon tytön lapsenomaisen innostuksen ja riemun - kunpa aikuisetkin osaisivat heittäytyä yhtä estottomasti. 

Madonnan kasvot muuttuvat interaktiivisessa esityksessä.

Tästäkin olisi video näytettäväksi.

Esityksessä on valoa ja liikkuvia elementtejä lattiasta kattoon, joista varoitetaan esimerkiksi jos on epilepsia tai valot ja kovat äänet laukaisee migreenin.

Lipun hinta oli aikuiselta 19 euroa ja Tallinkin kanta-asiakaskortia esittämällä saatiin 15 prosentin alennus lippujen hinnasta (koodilla CLUBONE15 verkkokaupassa).

Näyttely on ollut aiemmin Amsterdamissa ja Berliinissä. Ja Intiassa ja Yhdysvalloissa viime syksynä, niin olen käsittänyt. 

Näyttelyn Tallinnaan on tuonut poptaiteen museo PoCo.

Tätä näyttelyä on vaikea kuvailla, jos ei ole aiemmin ollut tällaisessa interaktiivisessa elämysnäyttelyssä. Tämä pitää kokea ja olla aktiivinen, jotta näyttelyn kaikki elementit avautuvat nähtäväksi. Vierailijat voivat itse vaikuttaa esityksen luomiseen koskettamalla seiniä jolloin muun muassa kuvat alkavat "hajota". Nämä kuvani ovat vain pisara elämysmeressä.

Ensimmäisellä kerralla vain hämmästelin uutta kokemusta, toisella kerralla osaisi jo syventyä paremmin tarinaan. Pääsisipä käymään uudelleen, nähtävää on niin paljon, ettei yhdellä kerralla kaikkea ennätä huomata. Seuraankin ahkerasti somea ja katselen videoita.

Näyttely on avoinna 31.10.2025 saakka.

Kannattaa mennä nyt alussa, jotta välttyy pahimmalta ruuhkalta ja jonottamiselta. Tämä näyttely avautui jo nyt huhtikuussa, jotta toukokuun aikana koululaisryhmätkin pääsevät esitystä katsomaan kevätretkillään. 

Vinkkini, miten löydät Telliskiven raitiovaunupysäkiltä perille ilman karttaa maa (tai seinä)merkkien avulla, jos Telliskiven alue on muuten tuttu.

(Järjestäjän sivuilla mainitaan Baltijaam -pysäkki ja opastetaan kulku sieltä tai juna-asemalta. Tällöin sisäänkäynti on toinen, kuin mistä me menimme.)

Ota suunnaksi esim.

 F-Hoone tai Fotografiska.

Kun kävelet tämän rakennuksen ohi kameraan päin, olet matkalla oikeaan suuntaan.

Hetken päästä oikealla on F-Hoone ravintolan kulma ja siinä kohtaa käänny vasemmalle.

Rakennuksen nurkassa näkyy M Hoone tämän tyttömuraalin yläpuolella.

Seuraa palloa lentosuuntaan.

Olet jo melkein perillä, kun näet tämän spreijaajan. Varmaan huomasit jo tienpätkän oikealla puolella olevat padelkentät...

Rakennuksen seinä on nurkasta nurkkaan graffiteja.

Koetettiin mahtuisiko Kivi Paber Käärid ravintolaan walk in-asiakkaana perjantai-iltana. Muutaman tunnin puostokävelyken ja näyttelyn jälkeen oli jo kova nälkä. 

Mahtui 😊

Fotografiskaan ei enää jaksettu mennä vaan suuntasimme takaisin hotellin lähettyville katsomaan Kalpa- SaiPa ottelua.

(Fotografiskassa olisi ollut näin perjantaina night shift eli klo 20 -> pääsee vielä näyttelyyn ja lipun saa kympillä.)

Kannatti valita tällä kertaa jääkiekko.

💛💛💛

-Sari-

Pitkitetty viikonloppuloma Tallinnassa, Telliskivi Loomelinnak 17.7.2023

 Maanantaina oli aikaa käydä fiilistelemässä Telliskivessä ennen kotiinpaluuta. Vietiin matkalaukut hotellille säilytykseen ja noustiin raitiovaunuun 6. Tallinnan neljä raitiovaunulinjaa on supistunut tieremonttien ajaksi yhteen. Kulkee reittiä Kopli - Tondi niin tiheään, että tuumattiin mieskullan kanssa onkohan kaikki Tallinnan raitiovaunut siirretty kulkemaan tuota väliä.

Tämmöiseltä näyttää tällä hetkellä Gonsiori tiellä 

Estonian puistotien suunnasta katsottuna.

Ylemmässä kuvassa vasemmalle kääntyy A. Laikmaa tie, jota

reunustaa muun muassa Viru-keskus ja Tallink City -hotelli.

Onkohan koskaan tullut liikuttua Viru-keskuksen tällä puolen.

Tästä Estonia puistotien puoleltakin pääsee bussiterminaaliin.

Jäätiin pois kyydistä Telliskiven pysäkiltä ja käveltiin tehdasalueen läpi suurin piirtein tänne opastaulun luo saakka. Enpä ossaa sanoa mitä kautta tähän kohtaan pitäisi oikeasti tulla, hassussa paikassa omasta mielestä nämä opasteet. Vieressä oli joitakin autoja pysäköitynä, olisikohan ollut ihan pysäköintialue. Toki moni saattaa tulla tapahtumiin ja ravintoloihin autolla, mutta kun itse julkisilla kulkee, niin ei semmoisia ajattele. Rautatieasema on kuvasta vasemmalla ja kiskojen Telliskiven puolella mutkittelee tie.

Nuolen suuntaan kävellessä vasemmanpuoleisessa rakennuksessa on ensin tapahtumien lipunmyyntipaikka, ravintola KÄRBES Kitchen & Bar, sitten valokuvamuseo Fotografiska  - tämän kissamuraalin vasemmalla puolen. Fotografiskassa käytiin juomassa lämmikettä ja syömässä huikopalaa, kun aikoinaan talvella alueella ensimmäistä kertaa ihmeteltiin ja käveltiin.

Rakennuksen kulmassa oikealla on Kivi Paber Kääred -ravintola, 

josta saa gluteenitonta syötävää. Myös vegaanit on huomioitu. Tuossa vasemmalla on melko iso ja kivalta näyttävä lasitettu terassialue. Me istuttiin ulkona ihan ulko-oven vieressä.

Kyltin  KPK  kirjaimista löytyi vaikka ja mitä romua.

Samasta paikkaa opasteiden kohdalta kun lähtee kulkemaan, oikealla on Frenchy Bistro, joka  nimensä mukaan tarjoilee ranskalaista ruokaa. Rakennuksen toisella nurkalla on Chokokoo sokolaadikoda. Telliskiven aukion toisella puolen nurkasta löytyy La Muu, jonka jäätelöt tehdään täällä jäätelötehtaassa. Makuja on reilut 20 ja käsittääkseni ei ihan tavanomaisia. Pitää joku kerta käydä maistelemassa, nyt oli sen verran viileää tuulen takia, ettei ollut jäätelökesäpäivä. Kahvila on avoinna kesäisin.

Pienellä alueella on paljon ruokapaikkoja ja juodakseenkin saa. Meillä oli vatsat vielä pullollaan aamupalan jälkeen, joten riitti yhdet virvokkeet ja levähdystauko Kivi Paber Kääred ravintolan tuulisella pihaterassilla ennen kierroksen jatkamista.

Lendav Taldrik tarjoaa aasialaista ruokaa, 

käsittääkseni lähinnä intialaista.

Käveltiin siis alue läpi ja käännyttiin tuolta opasviittojen luota oikealle. Sieltä löytyikin muurin pituudelta kivoja maalauksia ja Fotografiskan terassi.

Ensimmäisen seinämaalauksen edessä oli tyhjiä vesiautomaatin pulloja ja rojua, mutta ei se tätä maalausta pilannut. Tämä oli rakennuksen päädyssä, ei vielä muurilla.

Tuon grafittihemmon vieressä oli vielä toinenkin maalaus,

osittain jo puskan takana piiloutuneena.

Fotografiskan terassi ja konttiravintola.

Toisella puolen oli sitten se muuri, jossa oli värikkäitä maalauksia. Jos oikein ymmärsin, nämä on maalattu kesällä 2020 tai ainakin jotenkin liittyy lasten kesäleirin tai -koulun tekemisiin.

Kuvapläjäys muurin maalauksista :)

Lendav Taldrik -ravintolan vieressä oli konttiravintola. 

Ei tietoa mitä tuosta sinisestä kontista saa ostettua, 

viinilaseja ainakin roikkuu ikkunalla :)

Vielä yksi kontti, tietystä syystä näitä tuli kuvattua.

F-hoone oli ensimmäinen tehdasalueelle avattu ravintola ja toimii vanhassa malmivalimossa. Ravintolaa aikoinaan suositteli työkaveri, kun pyysin vinkkaamaan muutamia hyviä ruokapaikkoja Tallinnasta joululomamatkan varalle. F-hoone tuli testausvuoroon vasta tämän vuoden toukokuussa, edellisellä Tallinnan matkallamme äitienpäiväviikonloppuna. Ulkona on ruokapaikkoja tuossa rakennuksen sivulla että päädyssä sisäänkäynnin puolella.

Telliskiven alueelle pitää mennä eri reittejä, niin siitä saa hahmotettua paremman kokonaiskuvan. Ellei sitten pääse katselemaan aluetta korkealta, kuten toivon mukaan tuon linkin kautta avautuva kuva näyttää. Vaikka alue on pienehkö, niin on siellä hirmu paljon nähtävää ja koettavaa. Ensimmäisen kerran kävelimme Tellliskivi-kadun kautta ja nyt keväällä ja kesällä vähän niin kuin takapihan kautta tuosta A3 -rakennuksen ohitse ja DEEPOO -ruokakadun läpi. Joskus pitää mennä sitä katua pitkin, joka vie parkkialueelle ja tuonne opastaulujen luo. 

Ostoksilla Telliskivessä en ole käynyt. Joku kerta pitää laittaa mieskulta parkkiin jonnekin mieluisaan paikkaan ja käydä katsastamassa 60a/3, 60a/2 ja 60a/1 rakennukset.

Tai käydä gallerioissa, kuten täällä  Donfoto keskuksessa. Täällä on ollut joitakin vuosia sitten  naapurin pojan, valokuvaaja Jyri Pitkäsen näyttely "Catch me" yhdessä toimittaja ja kirjailija Eveliina Talvitien (tekstit) kanssa. Ja tälläkin hetkellä Donfoton näyttelyssä on Jyrin kuvia, ainakin 30.7.2023 saakka. No enpä tiennyt kuin vasta tänään nämäkin tarinat (ja sen, että asuu nykyään Virossa!).

Vielä hieman alueen historiasta tähän päätteeksi.

Tallinnan ja Pietarin välille perustettiin rautatieyhteys vuonna 1870 ja luonnollisesti Viron puolelle perustettiin rautatieasema, joka nykyisin on tämä Tallinnan Balti jaam. Jatkumona rautatielle perustettiin myös rautateiden päätehdas aseman lähelle. Pitäähän veturit ja junavaunut pitää kunnossa ja uusiakin rakentaa. Mitä kaikkea tuolla silloisen Kalinin alueella liekään tehty toisen maan vallan aikana, on jäänyt varmasti osittain salaisuudeksi muurien sisään. Koneteollisuuden lisäksi alueella on ollut elektroniikkateollisuuttakin.

Uudelleenitsenäistymisen jälkeen teollisuus siirrettiin kaupungista kauemmaksi ja tehdasalueen kymmenen kiinteistöä olivat vuosikymmeniä tyhjillään. Vuonna 2009 alkaen alueella alkoi olla toimintaa ja tuosta tehdasalueesta on kuoriutunut luovien alojen keskittymä, jossa yksilöllisyys ja eettisyys on tärkeämpää kuin suurten yritysten ja kauppaketjujen monotoniset konseptit ja kaupallinen tehokkuusajattelu. Ensimmäisenä alueella järjestettiin Pimeiden öiden elokuvafestivaali PÖFF (3. - 19.11.2023, tutustu ohjelmaan linkistä) ja Linnalabor tutki ja kehitti kaupungin kehitystä.

Telliskiven verovoimaa on nostanut eittämättä valokuvataiteen keskus  ja valokuvamuseo Fotografiska Tallinn. Näyttelyt vaihtuvat usein. Fotografiskassa sijaitsevan ravintolan pyrkimys hävikittömyyteen kuvastaa alueen ideologiaa. Fotografiskan kattoterassilta on varmaan hyvät näköalat.

Jos otat Telliskiven haltuusi yhdessä päivässä, olet kyllä aikamoinen sissi. Voisin viettää tuolla vaikka viikon joka päivä ja siltikin joku paikka jää vielä kokematta. Siksi on niin ihanaa, kun tuonne voi palata aina uudelleen ja uudelleen. 

Minusta paras aika vuodesta on elokuu, kun illat hämärtyvät ja on vielä pimeää. Elokuinen ilta tuolla jollain terassilla ulkovalojen hämyssä olisi aikamoinen elämys. Ehkä joku kerta pääsen tuonne elokuussa ja silloin on niitä elokuun tummia ja kuumia öitä :)

Tallinna on tänä vuonna Euroopan vihreä pääkaupunki ja myös Telliskiveen on istutettu tällainen pikkuruinen kukkaniitty 💚 Luonto kiittää ja kyllä tuolla ainakin yks perhonen lenteli, kun ohi kuljettiin.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

-Sari-