Uus mööpeli

 Kaks ei mee kolmatta 😁

Saas nähdä huomaako mieskulta kotiin tullessa, että meillä on eteisessä uusi mööpeli. Jos ei katse kerro niin ehkä sitten nenä, kun vastaan tulee erilainen aromi kuin yleensä. Ulko-ovelle asti ei leijaile valkosipulin tuoksua (kun en ole tänään kokkaillut), vaan uudesta huonekalusta lähtevä tuoksu.

Kuvionistin Antti toteutti jälleen

suunnitelmieni mukaisen kalusteen. 

Ja intarsiatekniikalla joutsenen koristamaan lipastoa.

Ensimmäiseen Antilta tilaamaani kalusteeseen tuli sudenkorento.

Tämäkin on juuri tuohon tilaan suunnittelemani. Sellaiseen käyttöön kuin on tarve ja korkeus määräytyi ikkunalaudan mukaan. Jos keväällä kasvatan taimia, niin on leveämpi taso lähellä ikkunaa niin kuin laudan jatkeena - hyvin kosteudelta suojattuna.

Kaluste valmistui helmikuussa 2023. Viime vuonna en kasvattanut taimia itse ja tänäkin vuonna niin vähän, etten lisätilaa vielä ole tarvinnut. Ehkä jo ensi keväänä :)

Toinen Antin verstaalla (marraskuussa 2023) valmistunut kaluste oli hyvinkin erikoinen, ei samanlaista kaupasta löytyisi. Tarve lähti siitä, mihin saisin akkuporakoneen ja kuumailmapistoolin salkut varastoitua kätevästi käden ulottuville 😄

Vuosikaudet kalusteen paikalla oli pahvilaatikko (jos sitä tarvitsen joku päivä erillisen näytön palauttamiseen työnantajalle), joka osoittautui hyväksi tasoksi avaimille ja aurinkolaseille ja mitä nyt kotiin tullessa pitää jättää eteisen puolelle.

Tämä kaluste on kapea ja siinä on toisella sivulla hyllyjä ja toisella laatikoita. Ylimmästä laatikosta halusin matalan, sellaisen johon ei tule tungettua liikaa tavaraa vaan josta saa kätevästi napattua avaimen taskuun ja ne aurinkolasit. Koirakaverin kanssa ulos lähtiessä myös kakkapussirulla on kätevästi käden ulottuvilla ja näkösällä avaimien vieressä.

Kalusteen "laudoitus" tulee eteisen arkusta, joka on valmistettu 2000-luvun alkupuolella vanhempien saunasta puretuista paneeleista. Arkun valmisti muistaakseni puualan opiskelija, joka oli harjoittelijana silloisessa työpaikassani. Tuolloin viimeistään opin kunnioittamaan kädentaitoja ja opin, ettei kaikkea tarvitse (tusinatavarana) ostaa kaupasta.

Isäni oli myös taitava puutöissä. Meillä oli kotona isän valmistamia huonekaluja ja kummin luona käydessä näin isän tekemän (keittiö?)kaapin. Harmi, kun ei aikoinaan osannut arvostaa noita isän tekemiä huonekaluja.

-Sari-