Lähde Lappeenrantaan 🎶

 Lappeenrannassa yövyttiin yksi yö, jotta olisi enemmän aikaa tutustua kaupungin nähtävyyksiin ja huilailla välillä. 

Ja viettää aikaa murusten kanssa.

Majoituttiin tuttuun huoneeseen 110

 Hotelli Rakuunassa.

Tällä kertaa lattialle leviteltiinkin pitkä räsymatto, äitini kutoma. Yleensä otetaan kotoa mukaan lyhyt matto koirakaverille, mutta nyt ei mattoa autoon pakattu. Tämä matto on takapenkin suojana kaksin kerroin, kun koirille tarkoitetut penkinsuojat eivät oikein paikoillaan kestä.

Pyydettiin siirrettävä jääkaappikin huoneeseen, 

kun oli kylmässä säilytettäviä ruokia ja juomia mukana.

Kun oli asettauduttu ja Eddy päässyt käymään lenkillä, lähdettiin satamaan. Kuopuksen perheen kanssa sovittiin tapaaminen sataman Sannissa.

Vety vai Atomi?

Atomia toivoin, vedyn sain 😁

Matkalla leikkipuistoon 

Torin ja leikkipuiston välissä on pyöreäksi maalattu alue, 

johon saa toteuttaa maalarin taitojaan.

Tämän kesän suosittu aihe on ollut SaiPa.

Valmakin tiesi, että tässä lukee SaiPa.

Valma näytti, kuinka kiipeää

 jo korkealle ylös.

Kasinon puiston Kaunis Veera

7.8.2020 paljastettu

Ja sataman Prinsessa Armada

Sataman ravintolalaivoja 

koristi runsaat kukkaistutukset.

Toiset lähtivät jäätelöautolle ja me suunnattiin takaisin hotellille. Olipa mukava katsoa Remontille rahoiksi ohjelmaa parin viikon tauon jälkeen.

Vety ei kovin pitkään pitänyt nälkää loitolla, joten lähdettiin käymään tutussa Tujussa lyhyen kävelymatkan päässä pitsalla. Sovittiin, että syödään paikan päällä yksi puoliksi ja toinen sitten mukaan. Tuo puolikaskin teki tiukkaa, viimeinen palanen lähti mukaan. Jääkaapissa oli nälän yllättäessä Savonlinnan Prismasta ostettuja perunapiirakoita, jotka ovat tosi maukkaita. Käsin leivottuja ja täytettä reilusti. 

Kaipaan noita perunapiirakoita varmaan jonkin aikaa täällä kotona, ennen kuin unohtuvat. Kaksi piirakkaa tuli kotiin asti ja ne meni kesäkurpitsakeiton kanssa. Prismasta ostin myös kaksi Muhosen luomuruisleipää, jota pyritään aina ostamaan kotiin lähtiessä. Jos kotiinlähtö on viikonloppuna, leipää ei välttämättä silloin saa. 

Pitsa Salamoi

Salamia, chorizoa, mozzarellaa.

Tujun Mökkipöperöä odotellessa. 

Seuraavana päivänä käytiin Linnoituksella.

Siitä toisella kertaa.

-Sari-

Juuret

 Enonkosken tämän kesän avoimen hiekanveiston EM-kilpailun teemana oli juuret. Kolmepäiväinen kilpailu järjestettiin kesäkuun lopulla samaan aikaan Kalamarkkinoiden kanssa. 

"Proud of my Roots"

Calixto Molina Meksiko

voittajaveistos

"Metsän teekutsut

Juuret, jotka elävät hiljaisuudessa"

Yoshi Matsu Japani

sijoittui toiseksi

"Roots Bloody Roots"

Timo Koivisto Suomi

sijoittui kolmanneksi

"Mother (the Root of all life)"

Nick Smith Englanti

"Money is the root of all evil"

Rebecca Petersen Ruotsi

"Knitting the roots"

Mari Hiiemäe Viro

"Roots of life"

Ludo Roders Alankomaat

"Maasta sinä olet tullut"

Riitta Matikainen Suomi

"The Ancestor"

Sofia Sopanen Suomi 

Tapahtuman järjestivät Jäälinna ja Enonkosken kunta. Veistokset ovat esillä niin pitkään kuin säilyvät, aina syksyn pakkasiin saakka. Englantilaisen Mother-veistoksen leuka oli tippunut pois, muutoin veistokset näyttivät heinäkuun lopulla ehjiltä.

Tänä vuonna ei käytykään Lappeenrannassa katsomassa paikallisen hiekkalinnan veistoksia. Pitää tutustua niihin sosiaalisessa mediassa ja verkkosivuilla. Ainakin sieltä löytyy Muumeista Mörkö-neiti ja Haamujengikin yrittää luoda kauhun hetkiä. Jostain löytyy myös RaipeMan.

-Sari-

Paratiisi kuutostien varrella

 Jätettiin eteläinen Savo kahden viikon jälkeen taakse ja matkattiin tiistaina eteläiseen Karjalaan. Kahden viikon ajan oli tukalan kuumaa, mutta selvittiin viilenevien öiden ansiosta. 

Trooppisia öitä ei vietetty lainkaan.

Tämän rengasmatkamme yksi kohde oli Parikkalassa sijaitseva ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen Patsaspuisto kuutostien varrella.

Kun päästiin pysäköintipaikalle, taivas repesi ja ukkoskuuro sai jäämään hetkeksi autoon odottamaan sateen päättymistä. Tai todellisuudessa taukoa sateeseen. Kävin takakontista hakemassa sadeviitan, mutta en sitä loppujen lopuksi tarvinnut. 

Kerran piti mennä sadetta pakoon ja sattumoisin olin 

silloin tämän puodin vieressä. Jäätelötauko🍦

Patsaspuisto on todellakin kuin paratiisi. Alue on hyvin hoidettu. Vehmas kasvillisuus ja korkeat perennat kätkevät teokset luoden kutkuttavaa jännityksen tunnelmaa.  

Mitähän seuraavaksi tulee vastaan?

Patsaita puistossa on yhteensä noin 560, joista 250 on joogatarhaan kuuluvia patsaita. Rönkkönen harrasti joogaa ja patsaat ovat kuin omakuvia joogaavasta taiteilijasta.

Osalla ihmispatsailla oli

 tekohampaat suussaan. 

Joogatarhan patsaat ovat vuosikymmenten myötä mukavasti sammaloituneet luoden erityistä tunnelmaa. Nämä patsaat ovat aidon kokoisia.

Joogatarhan hattupää

Tämä asento ei onnistuisi aamiaisähkyn jälkeen 😁

Eläinpatsaita

Erilaisia pöllöpatsaita oli useita.

Tässä söpö pariskunta. 

Oisko huuhkajia...

Lapset

Äitinsä kuoleman jälkeen Rönkkönen keskittyi pelkästään lapsiveistosten tekemiseen ja leikkiviä, urheilevia ja pelaavia lapsia valmistui kymmeniä kesässä.

Viimeisenä kesänä valmistui monen vuoden ponnistus, satakunta leikkivää, voimistelevaa ja marssivaa lasta käsittävä lasten paraati. Paraatia johtaa rumpalipoika, joka johdattaa marssijat ulos pihasta. 

Veistokset on tehty valamalla, joten voi vain kuvitella, kuinka paljon työtunteja näiden teosten tekemiseen Rönkkönen on viiden vuosikymmenen aikana käyttänyt.

Rönkköselle myönnettiin elämäntyöstään vuonna 2007 taiteen Suomi-palkinto.

Sen hän on todellakin ansainnut.

Vielä en kiertänyt koko patsaspuistoa. Paljon jäi katsottavaa toiseenkin kertaan, kun taas kuutostietä pitkin ohi ajellaan. Useat polut on peitelty laatoilla, johon on painettu käsi tai jalka. Sateisella säällä laatat olivat liukkaita, eikä kapeilla poluilla voinut niitä väistellä. Siksi kulkea piti varovasti ja hitaasti. 

Vesisadetta oli alueelle kyllä kaivattukin, helteiden 

aikaan ei ollut satanut vielä ollenkaan.

Syksyn hämärässä tuolla olisi aavemaista kulkea. Tai kuutamolla lumiseen aikaan. Puistoonhan pääsee ympäri vuoden omalla vastuulla. Valaistusta alueella ei ole.

Tällä kertaa jännitystä loi ukkonen. Puistokaistale sijaitsee valtatien ja junaradan välissä. Ääntä kuuluu kummastakin suunnasta, hiljaisuudesta ei ainakaan päivällä ole tietoakaan. 

Merkittävä kulttuuriteko pitää puistoalue ja patsaat kunnossa. Sen mahdollistamme muun muassa me puistossa vierailevat maksamalla sisäänpääsymaksun (nyt 7 euroa aikuiselta). Kiitos myös puistopehtoori Pajulle, joka vastaa puiston käytännön toimista.

Joko sie kävit?

-Sari-