Hersyvä ja hännällinen

 Repolaisen huhtikuun bingoruudukko tursuaa 

h-kirjaimella alkavia sanoja.

Tulostin paperille tämän bingon ja laitoin taskuun, jotta muistaisin Tallinnan matkalla nämä sanat. No enpä muistanut lappua kuin kerran katsoa, kun tarkistin mitä taskussa on 😁

Ehkä bingon kuvat ja aiheet olisivat olleet erilaisia, jos olisin katsonut ympäristöä sanat mielessäni. Jälkeen päin kuvia selatessa niistä löytyi joku kuva, jolla oli jokaiseen sanaan jonkinlainen yhteys. Bingossa olevia kuvia on näkynyt aiemmissakin kirjoituksissani.

Huhkia

Onnekas nuohooja

Vaikka katolle ei enää kapua, huhkii 

tämä nuohooja onnentuojana päivästä toiseen.

Nuohoojan napin hankaaminen tuottaa kansan uskomuksen mukaan onnea. Kävin minäkin nappia hinkkaamassa - kovin kiiltävä nutun ylin nappi olikin.

Õnnellik Korstnapühkija on seisonut toukokuusta 2010 Karjavärava platsin aukiolla Savoy Boutique hotellin edustalla.

Hapuilla

Viking XPRSin uudet lokerikot aiheuttivat alkuhämmennystä monelle matkustajalle. 

Kotimatkalla oltiin jo konkareita ja neuvottiin kanssamatkailijoita, jotka hapuillen vielä opettelivat maksamista ja lokerikon avaamista. Mieskullankin piti ohjeista varmistaa, arvaako luukun avata ja laittaa unohtunut kassi vielä matkalaukkujen seuraksi.

Harjoitella

Vaikka moneen kertaan on Rotermannia kävelty ees taas ja ympäri, niin sittenkään en muista kaikkien ravintoloiden sijaintia. Pitää harjoitella  karttaa edelleen.

Olisin halunnut teelle tänne Gallery kahvilaan.

Löydettiin sitten kun palattiin takaisin hotellille ja kuljettiin ohitse.

Nyt on kuvakin todisteena ja muistutuksena, että kyllä se sieltä vielä löytyy, Ivo Nikkolo putiikin vierestä.

Tällainen herkku olisi maistunut, aiai.

Kuva kopsattu ravintolan naamakirjasta.

Hiljainen 

Hiljaista oli Rotermannilla aamulla. 

Vain yksinäinen pulu vaelteli talojen välissä.

Huoleton 

Huoleton matkamies

Laiva tuo ja laiva vie takaisin kotisatamaan. Siinä välissä ennättää kokea ja kulkea kohti uusia seikkailuja. A-terminaalin lähellä on tämä uusi 2 ratikan pysäkki, joka vie Kopliin tai Suur-Paalaan. 

Matkan varrella on paljon nähtävää. Vanhoja ja uusia tai kunnostettuja rakennuksia ahmin silmilläni ja mietin, minkälaisia ihmisiä niissä asuu ja miten seinien sisällä eletään tavallista tallinnalaista elämää.

Hersyvä

Hersyvät vaaleanpunaiset hattarat

Sattui olemaan kirsikkapuiden kukinnan parasta aikaa. Olihan edellisellä viikolla Tallinnassa ollut enimmillään melkein 30 astetta lämmintä. 

Ihan meren läheisyydessä, kuten Kadriorgin japanilaisessa puutarhassa, kirsikan kukat avautuvat myöhemmin kuin lämpimimmillä paikoilla sisämaassa.

Hännällinen

Hännällisiä oli Rotermannissa useitakin. 

Pidempihäntäisiä ja töpöhäntiä.

Hehkeä 

Melkoisen hehkeä ja hersyvä on portti Baltijaam torille.

Havina

Paksu Margareta merimuseo 

ja Pyhän Olavin kirkko.

Historian havinaa vanhassa kaupungissa jokaisen nurkan takana ja muurien kätköissä.

Pyhän Olavin kirkko on rakennettu 1300-luvulla ja sen torni on 124 metriä korkea.

Tornista on huikea näköala vanhaan kaupunkiin ja muualle Tallinnaan ja merelle. Salaman vuonna 1820 sytyttämä toinen tornin tulipalo on kuulemma näkynyt Helsinkiin saakka.

Paksu Margareta tykkitorni on rakennettu  1600-luvun alussa. Paksut muurit kätkevät Koge-hansalaivan 700 vuotta vanhan hylyn tavaroineen.

 Kävimme merenkulkumuseo-vierailukeskuksessa vuonna 2019, pian sen jälkeen, kun hylky oli saatu MMargaretaanja museo avautui parin vuoden remontin jälkeen taas yleisölle.

Hauskaa vappuaattoa!

-Sari-

Tere

Täällä ollaan ja ihanaa pitkästä aikaa päästä matkustamaan ihan ulkomaille 😊

Ikkunan läpi otetut kuvat ovat hieman sumuisia

 - ikkunanpesua odotellessa.

Täällä mieskullan kanssa pötkötellään,

sopivasti hajurako sänkyjen välissä.

Ei hää halunnutkaan hajurakoa, vaan just työns sängyt yhteen et lähemmäs pääsee 😁 

En ole ihan varma onko sellainen huone minkä varasin, mutta kylpyammeen puuttuminen ei nyt haittaa, kun hotellissa on kylpylä. Ja itse en ammeeseen ehkä olisi päässytkään, joten suihkullinen huone kelpaa. Näköala on kuitenkin vanhaan kaupunkiin, kuten halusin.

Matkustettiin Viking XPRSillä ja viime kerran jälkeen oli mm. matkatavaroiden säilytys muuttunut kortilla maksettavaksi. Ja me kun vanhasta tottumuksesta kerättiin kahden euron kolikoita sitä varten.... 

Nykyisin matkan aikana pääsee avaamaan ja sulkemaan lokerikon niin monta kertaa kuin on tarve maihinnousukorttia näyttäen.

Ainakin nuo M-koon lokerikon olivat pienempiä kuin aiemmin. Saatiin kuitenkin molempien pienet matkalaukut sopimaan rinnakkain lokerikkoon, vaikka toinen oli leveämpi - just mahtui sivuttain toisen eteen.

Ensin käytiin lataamassa terminaalin Ärrällä matkakortit ja kuljettiin 2 ratikalla pysäkin väli. Auttoi huomattavasti sekin, kun laivasta maihin on matkaa ja polvesta vihlaisi muutaman kerran makoisasti. 

Pitää malttaa kävellä omaa tahtia rauhallisesti, hiljaa hyvä tulee.

Kun matkustaa esimerkiksi Viru-hotellille tai linja-autoasemalle raitiovaunulla, on mentävä kiskojen toiselle puolelle.

Telliskiven ja rautatieaseman suuntaan kulkevan  raitiovaunun pysäkki on terminaalin puolella.

Vanasadaman pysäkki on SadaMarketin kohdilla, reilu 100 metriä A-terminaalilta.

Odoteltiin hetken kyytiä ja oli aikaa kuvata ympäristöstä maamerkkejä 😊

D-terminaalusta pääsee raitiovaunupysäkille noin viidessä minuutissa kävellen. Toinen vaihtoehto on kävellä Laeva-pysäkille, jossa me jäätiin pois ja käveltiin Rotermanniin.

Nyt meen kattomaan kirsikkapuuta 🌸

Mieskulta jo nukahti 😴

-Sari-

Itsenäisyyspäivän risteilyllä

 Marraskuun puolella oli vielä epävarmaa, pääsenkö mieskullan mukana risteilylle ja onnistuuko liikkuminen. Hyvin matka meni, kotiin saakka selvisin turvallisesti.

Tallinnan sataman jouluinen kuusi.

Meillä oli deluxe hytti (9. kannella #9408), johon kuuluu virvokkeita ja kapteenin (Kalev) tervetuliaissuklaa sekä erikoisaamiainen. 

Kun yöpyminen on laivalla, haluan nukkua yhtä hyvin kuin kotona ja parivuoteessa. Tämä on ollut ehtona, että suostun näille mieskullan reissuille mukaan lähtemään. Ja yksin hän ei matkaan lähde, jos jostain syystä olen itse estynyt, kuten kävi viime vuonna.

Tälläkin kertaa mieskulta oli matkanjohtajana ja terminaaliin mentiin ajoissa odottamaan lippulappujen kera muun matkaseurueen saapumista. Meidän matka satamaan kestää, kun ensin matkustetaan bussilla, vaihdetaan metroon ja loppu matka taitetaan raitiovaunulla. Nyt lähdettiin puoli tuntia suunniteltua aiemmin, kun yksi seurueen pariskunnista oli odottanut satamassa jo kahdesta saakka, eivätkä päässeet ilman matkalippua sammuttamaan janoa terminaalin toiseen kerrokseen :) 

 Matkan varrelta en kuvia ottanut, kun kuljin kyynärsauvoihin turvaten, joten jouluvalot jäivät Helsingin keskustassa ikuistamatta. Harmittaa vähän näin jälkeen päin, kun toista mahdollisuutta ei välttämättä tule ja olisi ollut jo sopivan hämärää kuvien ottamiseen.

Hyvää itsenäisyyspäivää,

matka Länsiterminaalista alkakoon.

Jäin hyttiin katsomaan telkkarista presidenttiparin kättelyä, kun mieskulta meni risteilyn viralliselle osuudelle kokoustiloihin. Harmikseni en huomannut kättelyjonosta lapsuudenkodin naapurin poikaa, jonka valokuvanäyttely oli siellä Hippolytessä. Hän oli vaimonsa Eveliinan avecina ja olivat kättelyvuorossa aika alkupäässä. Eveliina (Talvitie) on mm. palkittu lastenkirjallisuuden Punni-palkinnolla viime vuonna.

Tämä kuva siksi, kun siinä on teksti aluminium ja 

mieskulta työskentelee Aluminiumilla 😁

Illallisbuffet oli varattu myöhempään kattaukseen ja meidän noin 40 henkilön poppoo oli sijoitettu perälle (osittain) pyöreisiin pöytiin. Pyöreän pöydän ääressä istuttiin loppuun saakka yhden pariskunnan kanssa ja toisten jatkaessa tanssilattialle minä suunnistin suoraan hyttiin lepäilemään.

Puoli kahdentoista aikoihin alkoi kuulua räiskettä, jossain paukuteltiin ilotulitusraketteja. Välähdykset eivät näkyneet meidän hyttiin, ääni kuului selvästi.

Meidän hytti oli Uuslinnaan päin ja meidän satamassaolon aikana D-terminaalin toisella puolella piipahtivat MyStar ja MegaStar. Viimeinen laiva saapui satamaan yöllä noin yhden aikoihin.

Harmittelin, kun vanhankaupungin maisemat näin vain vilahdukselta. A-terminaalista vanhankaupungin torneihin oli hyvät näkymät hytin ikkunasta. Niitä katsellessa tunnelma on hyvin erityinen, jopa harras näin joulun lähestyessä.

Emme käyneet maissa ollenkaan, vaikka aikaa olisi ollut. Heräsin jo joskus viiden aikoihin ja haistelin pekonin tuoksua - meidän hytissä tuoksui ruoka jo heti hyttiin mennessämme 😄

Matka kohti Länsisatamaa alkakoon.

Eckerön laiva menossa Tallinnaan.

Satoi vähän lunta ja oli hyvin harmaa päivä.

Kun matkaseurue on riittävän suuri, matkanjohtaja saa kotimatkalla buffetlounaan ja avec myös 😁 

Kello 14.15 kattauksessa oli tosi vähän ruokailijoita ja ruokaa riittävästi. Marinoitua punasipulia, avokado-kulhoa (avokadoa tais olla vain ison tarjottimen kahdessa nurkassa ja tosi vähän), artisokkaa, pari ruusukaalin palleroista ja puolikkaan kananmunan kera tomaattikeittosnapsin kasasin lautaselle ennen kuin etsin meidän pöydän. Tummaa leipää ja siivu lohta päälle, nam nam.

Sekä perjantaina että lauantaina kävin ensin lautaselle jälkiruokapöydästä juustoja ja valikoiman tarjottimen koristeeksi laitettuja marjoja. Ei tarvinnut kattauksen lopussa jonotella jälkiruokia :) Perjantaina ruokajonossa olleet nuoret fiksut miehet katsoivat ja suureen ääneen huutelivat toisilleen, kun olin ottamassa juustoja - Tuo on ottamassa jälkiruokaa. Myöhemmin tuossa juustonurkkauksessa seisoi jono melkein meidän pöytiin saakka ja minä nautin jo juustoleipääni 😁

Minulle riittäisi Fish Marketin antimet, juustolautanen ja jäätelöbaarin herkut. Mutta kun tarjontaa on niin paljon, pitää maistaa muutakin. Erityisesti ihanaa virolaista verimakkaraa yksi mennen ja tullen - makkara on niin pieni, kuin nakkimakkara tai jopa pienempikin. Hapankaalistakin tykkään, mutta laivan hapankaali oli hirveän makeaa ja toista kertaa en sitä ottanut. Jouluruoat, laatikot ja kinkun, jätin väliin. Otin siivun inkiväärillä glaseerattua possunkylkeä (liekö ruotsalaista ruokaperinnettä vai virolaista?), joka maistui tosi hyvältä - parempaa oli kuin joulukinkku (jota maistoin mieheltä pikkuruisen palasen).

Ihan mukava reissu oli tälläkin kertaa. Sain kävellä sisätiloissa paljon (ilman keppejäni) ja pystyssä pysyin ulkonakin liikkuessa. Tulomatkalla terminaalin henkilökunta ystävällisesti huomioi liikuntarajoitteeni ja ohjasi käyttämään hissejä. Terminaalimatka olikin hurjan pitkä, mutta hyvää kuntoilua eikä ollut kiirettä kun aikaa oli puoli tuntia. Köpöttelin pienin askelin omaan tahtiini - kotiin päin minua tosin taisi seurata putkessa jonkin aikaa joukko nuoria miehiä, kun meidän omaa porukkaa oli jäänyt mieskullan (joka kulki perässäni) tahtiin kävelemään😂

Kotimatka taittui julkisilla, vaikka etukäteen arvelin, että ottaisimme taksin. Lunta ei ollutkaan satanut niin paljoa kuin aiemmin ennustettiin, joten suuntasimme raitiovaunupysäkille ja säästimme monta kymmentä euroa. 

Harmikseni en tajunnut heti, että raitiovaunu 8T olisi vienyt Ruoholahden metrolle, vaan menimme seiskalla rautatieasemalle. Laitettakoon muistiin nyt tänne seuraavaa matkaa varten :) Raitiovaunupysäkillä oli vartijoita opastamassa matkustajia valitsemaan oikean ratikan ja toinen tämän kasin mainitsi, mutta oltiin silloin jo toisella pysäkillä.

Laivaostokset

Kun kävin ostamassa perinteisen laivaostoksen, Sensain ripsivärin, kysyin myyjiltä onko heillä myynnissä hytissä olevaa käsisaippuaa. Ensin väittivät ettei ole, mutta sitten toisen myyjän hoksottimet alkoivat toimia ja löytyihän sieltä pari hyllyä Molton Brownin tuotteita. Orange & Bergamot -käsisaippua jätti niin ihanan tuoksun käsiin, että monta kertaa kävin käsiä vessassa pesemässä Ü Ja myyjä kertoi pitävänsä itse Fiery Pink Pepper -suihkugeelin tuoksusta, jonka valitsin itsekin testattavaksi. 

Tuossa etiketissä logon alla lukee:

By appointment to her majesty the Queen

supplier of toiletries Molton Brown London.

Jossain vaiheessa mieskulta yllätti ja kysyi, mitä toivon tulevaisuudelta. Tällä hetkellä on vain yksi harras toive, että pystyn kävelemään kunnolla. Olisi mukavaa myös pitkästä aikaa päästä viettämään aikaa Tallinnassa ja liikkumaan siellä missä haluaa. Nyt kun A-terminaaliltakin pääsee näppärästi raitiovaunulla (2) Viru-keskuksen luo tai Telliskiveen. Tai näin joulun alla joulukoristeiden ihmemaahan Shishiin 🎄

Haaveilen edelleen, että kesällä 2026 

voimme viettää ainakin viikon Tallinnassa.

Mukavaa viikkoa!

-Sari-

Pitkitetty viikonloppuloma Tallinnassa, Raatihuone 16.7.2023

 Raatihuoneella pääsee käymään sen aukioloaikoina, joten kannattaa käydä tutustumassa myös raatihuoneeseen kun sen ovet ovat avoinna vastaanottamaan vierailijoita. Tänä kesänä on vielä hyvin aikaa, 31.8.2023 saakka :) Avoinna joka päivä, tarkemmat päiväkohtaiset aukioloajat kannattaa katsoa netistä.

Torin puolella on sisäänkäynti, josta johtaa portaat alas lipunmyyntiin ja tällainen on vastaanotttokomitea.

Raatihuoneen torin laidalla sijaitseva raatihuone on mainittu ensimmäisen kerran vuonna 1322 ja nykyisessä muodossaan se valmistui 1404. Raatihuoneella järjestetään nykyisin juhlavastaanottoja ja konsertteja. 

Raatihuoneen porvarisalia koristavat kolmen värin holvikaaret ja seinällä olevat gobeliinit.

Gobeliinit

Raatihuoneen torni tuhoutui keväällä 1944 pommituksissa ja rakennettiin uudelleen vuonna 1952. Tornin huipulla ollut Vana Toomas -tuuliviiri putosi maahan tornin tuhoutuessa ja  alkuperäinen Toomas vartioi nyt sisätiloissa kaupunginmuseossa.

Raadinsalin iso tammipuinen penkki.

Komean pöydän takana tuolissaan kuningas tai kuningatar otti vastaan vieraitaan.

Ruotsin kuningas Kustaa XI

Käsittääkseni nämä alla olevien kuvien esineet sijaitsevat ennen toimineessa keittiössä.

Pienoismalli jostakin :)

Alas piti tulla kapeita portaita pitkin, vähän vaikeaa oli mutta pääsin. No onhan noiden teossa aikoinaan nähty vaivaa, joten pitäähän ne vielä nykyäänkin käytössä olla.

Kiviportaat ovat tyypillisesti paikoitellen hyvinkin kapeat ja eri korkuisia. Rautakaide oli tukeva ja pidin siitä lujasti kiinni kun hitaasti mutta varmasti askelma kerrallaan tuolta tulin alas. Tornista kellotasanteelta alas olisi pitänyt kavuta 115 askelmaa, näitä oli onneksi huomattavasti vähemmän.

Oli ihan komea näkymä torille, vaikka ei ylemmäs torniin kiivennytkään. Torin puoleinen ikkuna oli avoinna sopivasti kuvaamista varten toisessa kerroksessa.

Pitääpä käydä raatihuoneella joskus ajan kanssa.

-Sari-