Paratiisi kuutostien varrella

 Jätettiin eteläinen Savo kahden viikon jälkeen taakse ja matkattiin tiistaina eteläiseen Karjalaan. Kahden viikon ajan oli tukalan kuumaa, mutta selvittiin viilenevien öiden ansiosta. 

Trooppisia öitä ei vietetty lainkaan.

Tämän rengasmatkamme yksi kohde oli Parikkalassa sijaitseva ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen Patsaspuisto kuutostien varrella.

Kun päästiin pysäköintipaikalle, taivas repesi ja ukkoskuuro sai jäämään hetkeksi autoon odottamaan sateen päättymistä. Tai todellisuudessa taukoa sateeseen. Kävin takakontista hakemassa sadeviitan, mutta en sitä loppujen lopuksi tarvinnut. 

Kerran piti mennä sadetta pakoon ja sattumoisin olin 

silloin tämän puodin vieressä. Jäätelötauko🍦

Patsaspuisto on todellakin kuin paratiisi. Alue on hyvin hoidettu. Vehmas kasvillisuus ja korkeat perennat kätkevät teokset luoden kutkuttavaa jännityksen tunnelmaa.  

Mitähän seuraavaksi tulee vastaan?

Patsaita puistossa on yhteensä noin 560, joista 250 on joogatarhaan kuuluvia patsaita. Rönkkönen harrasti joogaa ja patsaat ovat kuin omakuvia joogaavasta taiteilijasta.

Osalla ihmispatsailla oli

 tekohampaat suussaan. 

Joogatarhan patsaat ovat vuosikymmenten myötä mukavasti sammaloituneet luoden erityistä tunnelmaa. Nämä patsaat ovat aidon kokoisia.

Joogatarhan hattupää

Tämä asento ei onnistuisi aamiaisähkyn jälkeen 😁

Eläinpatsaita

Erilaisia pöllöpatsaita oli useita.

Tässä söpö pariskunta. 

Oisko huuhkajia...

Lapset

Äitinsä kuoleman jälkeen Rönkkönen keskittyi pelkästään lapsiveistosten tekemiseen ja leikkiviä, urheilevia ja pelaavia lapsia valmistui kymmeniä kesässä.

Viimeisenä kesänä valmistui monen vuoden ponnistus, satakunta leikkivää, voimistelevaa ja marssivaa lasta käsittävä lasten paraati. Paraatia johtaa rumpalipoika, joka johdattaa marssijat ulos pihasta. 

Veistokset on tehty valamalla, joten voi vain kuvitella, kuinka paljon työtunteja näiden teosten tekemiseen Rönkkönen on viiden vuosikymmenen aikana käyttänyt.

Rönkköselle myönnettiin elämäntyöstään vuonna 2007 taiteen Suomi-palkinto.

Sen hän on todellakin ansainnut.

Vielä en kiertänyt koko patsaspuistoa. Paljon jäi katsottavaa toiseenkin kertaan, kun taas kuutostietä pitkin ohi ajellaan. Useat polut on peitelty laatoilla, johon on painettu käsi tai jalka. Sateisella säällä laatat olivat liukkaita, eikä kapeilla poluilla voinut niitä väistellä. Siksi kulkea piti varovasti ja hitaasti. 

Vesisadetta oli alueelle kyllä kaivattukin, helteiden 

aikaan ei ollut satanut vielä ollenkaan.

Syksyn hämärässä tuolla olisi aavemaista kulkea. Tai kuutamolla lumiseen aikaan. Puistoonhan pääsee ympäri vuoden omalla vastuulla. Valaistusta alueella ei ole.

Tällä kertaa jännitystä loi ukkonen. Puistokaistale sijaitsee valtatien ja junaradan välissä. Ääntä kuuluu kummastakin suunnasta, hiljaisuudesta ei ainakaan päivällä ole tietoakaan. 

Merkittävä kulttuuriteko pitää puistoalue ja patsaat kunnossa. Sen mahdollistamme muun muassa me puistossa vierailevat maksamalla sisäänpääsymaksun (nyt 7 euroa aikuiselta). Kiitos myös puistopehtoori Pajulle, joka vastaa puiston käytännön toimista.

Joko sie kävit?

-Sari-

Rauhallista oloa

 Hiljaisuuden rikkoo jossain järven selällä etenevä moottorivene, jonka moottorin ääni vähitellen hiljenee. Rantakaislikossa ei molskahtele hauki eikä kuulu joutsenen rääkäisyä. Järven pinta on peilityyni.

Tuumasin mieskullalle, ennen kuin nukahti tuohon viereen, että ollaan nyt maailman parhaimmassa paikassa. "Meidän" aitassa, järven läheisyydessä Saimaan rannalla.

Aitan ovi on auki, jotta vähäinen läpiveto jäähdyttää nukkumapaikkamme mukavan viileäksi. Oviaukon peittää ohut verho, jotta itikat eivät hyökkää sisälle verenhimoisina.

Koirakaveri Eddy oli tänään ensimmäisenä uimassa ja kävikin uimassa useammin kuin koskaan ikinä. Muutaman uintikerran välissä piti käydä pyörimässä kunnolla rantahietikolla.

Vesi oli jo +26 asteista ja ilma vähintään +30. Auringon polttava kuumuus tuntui iholla, kun astuimme ulos viileästä autosta.

Tätä olen kaivannut koko kesän. Että pääsen uimaan samaan järveen missä Pusa saimensis Pullervokin uiskentelee ja nukkumaan tänne omaan sänkyyn, jonka hankin joskus 2000-luvun alussa. 

Tänään näin jo sudenkorennon lentelevän järven yllä.

Voi tätä ilon ja onnen päivää!

-Sari-

Niin hyvää ruokaa

Kylpylässä käynnin jälkeen katsottiin tovi snookeria ja varasin meille varmuuden vuoksi pöydän illallispaikkaan Uloon.

 Pöytävaraus kannattaa tehdä myös arki-iltana, vaikka pöytiä varataan myös satunnaisille asiakkaille. Myöhemmin illalla puheensorina oli jo aikamoisen äänekästä ja ravintola alkoi täyttyä. Paikallisten suosima tämäkin ravintola, enkä ihmettele ollenkaan.

Paksu Margareeta ja Pyhän Olavin kirkko

Kuljettiin raitiovaunulla ohi merimuseon Telliskiven pysäkille ja kun oli vielä hetki aikaa ja jano, poikettiin ensin Boheemissa virvokkeet nauttimassa.

Virvokkeet tarjoiltiin isoista laseista.

Boheemin koko yllätti. Vaikutti siltä, että vanha asunto on muutettu ravintolaksi, oli useamman huoneen kokonaisuus.

Ruokailemassakin täällä kannattaa käydä.

Saatiin Ulossa ikkunapöytä kadun varrelta. Näkymä baaritiskille ja keittiöön (kuvan ulkopuolella) sekä ulos Toompeanmäelle.

Valitsin kuhaa tryffelisellä kukkakaaliriisilisukkeella ja makuelämys oli vertaansa vailla. 

Mieskulta valitsi ankankoipea parsan kera, eikä moittinut kuin parsan kypsyysastetta - muutama minuutti pidempään hänen maun mukkaan.

Jälkiruokana raakasuklaakakkua

kera limoncellospritzin.

Jäätiin vielä hetkeksi hotellin baariin. 

Täällä nautitaan aamulla aamupalaa.

Mieskulta on nukkunut jo pitkän aikaa. Haukotteli illalla monta tuntia huonosti nukutun yön jälkeen. Toivottavasti lepää tämän yön hyvin. 

Varasin hänelle aamupäivälle 75 minuutin hieronnan yllätykseksi ja saan hetkeksi itsellenikin omaa aikaa 😄 Saas nähdä miten sen käytän. Yksi vaihtoehto on käydä Koplissa päätepysäkillä ja kävellä hetken aikaa puistossa (kiikarit lintubongausta varten on mukana). 

Mutta nyt nukkumaan, ettei aamulla ole silmät ristissä - tovin katson vielä snookeria. Vastakkain ovat Selby ja Woollaston ja tilanne 7-8. Jatkoon pääsyyn pitää voittaa 10 erää.

-Sari-

Ensimmäinen kesälomaetappi Kenkävero

 Kameran muistikortilta kuvien tallentaminen läppärille loman jälkeen meni muutama päivä. Vanhempia julkaisuja selaillessa huomasin, etten ole aikomiani kesälomamuistoja tänne blogiin vielä tallentanut. Nyt joulua odotellessa on mukana palata menneen kesän muistoihin. Varsinkin kun vesi- ja lumisateet, plussat ja pakkaset vuorottelevat tiuhaan, voi näiden kuvien myötä rallatella No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle 🎶

Olin jo kauan halunnut käydä Kenkäverossa, mutta Mikkeli tuppaa olemaan liian lähellä määränpäätä Savonlinnaa, ettei sinne malta pysähtyä jos vaihtoehtona on jatkaa matkaa. Viime vuonna melkein jo käytiin, mutta silloin ei sää suosinut. Tällä kertaa ei mikään (teko)syy ollut esteenä toiveeni toteutumiselle.

Hieno rakennus on tämä vanha pappila. Olen käynyt Kenkäverossa viimeksi silloin, kun opiskelin tradenomiksi eli vuosikymmenet sitten :) 

Ensin nautittiin noutopöydän antimista.

Ja nautittiin makujen lisäksi maisemista.

Ja pappilan sisustustakin piti vilkaista.

Ruokailun jälkeen mieskulta meni koirakaverin kanssa ulkoilemaan ja pääsin kiertämään alueella yksin. Tovin vietin puutarhassa ihastellen vielä kukkivia kukkia ja kukissa pöriseviä kimalaisia. Ihan koko aluetta en jaksanut kiertää enkä kävelykierroksen päätteeksi jaksanut enää mennä kauppaan. 

Ovella vastaanottamassa mekko. 

Kukkakassi ovenpönkänä.

Nappaskengät kukkaruukkuna.

Puutarhan kukkia.

Pioneissa oli muhkeat siemenkodat.

Kukkaruukkujen pinkit daaliat.

Joulupukin piilopirtin ovi oli apposen avoinna.

Tervetuloa sisään tupaan vaan 🙋

Onkohan tuo pienempi ovi tontuille?

Ei ollut kesällä pukki tuvassaan, piilotteli jossain muualla.

Kenties oli mennyt kalaan, ongenkoukkua veteen liottamaan.

Nyt on pukilla kiireinen aika. Tontut valmistavat viimeisiä lahjoja rekeen lastattavaksi ja porot pitää hoitaa matkakuntoon. 

Perjantaina juteltiin pikku tyttöjen kanssa ostavatko tontut lahjat vai tekevät itse. Vanhempi oli vakaasti sitä mieltä, että lahjat on tonttujen tekemiä 💝

Pukin kalasaalis porstuassa.

Kanaset Tilkku, Tupu ja Tiipero.

Olisi saanut syöttää, mutta mistään läheltä en löytänyt voikukanlehtiä tai muutakaan syötäväksi kelpaavaa. Vesiheinästä varmaan olisivat tykänneet, muttei löytynyt sitäkään. Meidän kanat aikoinaan taistelivat kilvan vesiheinästä ja sitä kasvoi kellarin edessä varjoisalla paikalla.

Nämä kukkopojat olivat pappilassa partiossa.

Laskivatkohan vierailijoiden määrää.

Kenkäveron kukkopilli.

Viikko jouluaattoon,

oletko jo valmistellut joulua?

-Sari-