Kevään viimeinen

 Ilmassa leijaili jos jonkinlaista siivekästä. Aivan kuin kaikki hyönteiset olisivat kuoriutuneet ja tulleet aikuisiksi kerralla. Linnuilla oli nokan täytteenä muutakin kuin matoja. Räkättirastas oli kateellinen toisen rastaan nokkasaaliista ja tappelivat keskenään, yritti vissiin varastaa omille poikasilleen. Toivottavasti ei onnistunut aikeissaan.

Takapihalla istuessa pikkuruiset hyönteiset kävelevät pitkin käsivarsia. Miten niin pieniä voikaan olla olemassa?, ihmettelen niitä katsellessani. Tämä kaveri oli menettänyt toisen tuntosarvensa.

Leppäkerttu

Leppäkerttuja on kuulemma paljon, itse näin nyt ensimmäiset. Ruohikossa kävi kova pöhinä, kun leppäkertut vipelsivät eteen päin. Hidasliikkeisyydestä ei ollut tietoakaan.

Tulppaanit kukkii yhä vain.

Ja syreenit aloittaa kukintaa.

Tästä kesä voi alkaa.

Onnittelut kaikille valmistuneille 

ja 

opiskeluvuotensa päättäneille!

-Sari-

Helatorstaina

Apricot Pride voisi olla tämä tulppaani.

Ihan yhtä kerrottuja kukat eivät ole kuin pussin kuvassa. Ihanan hempeitä kuitenkin, tykkään.

Kasvaa korkeaksi ja on kauniit, isot kukat. Toinen vaihtoehto on Creme Upstar. Jostain syystä seuraavat kukintaa aloittelevat tulppaanit ryhmässä ovat keltaisia, vaikka en sinne keltaisen tulppaanin sipuleita ole muistiinpanojeni mukaan istuttanut. Luulen, että maaperäkin jollakin tapaa vaikuttaa siihen, minkälaisia kukkia lopulta saa.

Käytiin tiistaina esikoisen ja tyttäriensä kanssa Tytyrin Trekoolissa kukkaostoksilla. 

Oli hauska seurata, kun kumpikin pikku neiti kantoi innoissaan kasvihuoneista valitsemiaan kukkia omiin kasseihinsa. Neljä kukkaa mahtui kassiin ja kassit tietenkin kannettiin ihan iitse.

Itsekin tein muutaman heräteostoksen.

Huomasin mustasilmäsusannan tällaisena punakukkaisena ja jättiverbenat, joita en saanut puutarhapäivänä Marketanpuistosta.

Ei välttämättömiä hankintoja, mutta tuovat mukavasti väriä istutuksiin. Susannan ja verbenan kukkien värit sopisivat hyvin yhteen, mutta tuskin tulevat kasvamaan lähellä toisiaan. 

Jos tänä kesänä perhoset löytäisivät verbenan kukat vähän aiemmin kuin viimeksi 🙏

Tänään on edelleen pilvinen päivä.

Tuuli maltillinen, muutama metri sekunnissa ja lounas/etelä/kaakko suunnalta.

 Aamupäivän aikana istutin sitruunatimjamin ja rakuunan ruukkuihin ja esikasvattamaani persiljaa jaoin useampaan taimiruukkuun. 

Koristetupakan taimet eivät ole oikein innostuneet kasvamaan. Astiassa on monta pientä alkua ja yksi hieman isompi. Olivathan siemenet vanhoja, mutta itivät kuitenkin hyvin. Jos isoimmasta saisin itselleni kesäkukan, olisin tyytyväinen. Koulin pieniä taimia vähän erilleen toisistaan ja isoimman taimiruukkuun. Katsotaan mitä niistä tulee.

Hetken huilataan ja sitten suunnataan multaostoksille. Loppu viikon aikana olisi tarkoitus saada istutettua tomaatit ulkoruukkuihin ja taidan vähän myllertää uuden kohopenkin parissa. Eilen penkistä löytyi kusiaispesä ja pitää tutkailla, miten paljon ovat vallanneet penkistä tilaa itselleen. 

Yritän elää kusiaisten kanssa sovussa, kun ei niitä poiskaan saa. Aina jostain löytyy kusiaispesä, johon ovat toisesta paikkaa siirtyneet. Enemmän niillä on oikeus olla ja elää tuolla luonnossa.

Hehkeää helatorstaita!

-Sari-

Kevättä

 Viimeiset aurinkoiset kevätpäivät houkuttelevat ulos, mutta edelleen tuulen vaikutuksesta tuntuu hyvin viileältä. 

Tulikellukka

Meidän takapihaa varjostavat jo tuomen, koivun ja syreenin lehdet, mutta etelätuulen puhallusta kasvillisuus ei estä. Vaikka eilen takapihalla istuessa oli jopa kylmä, en malttanut keskeyttää puuhiani ja hakea sisältä lisää vaatetta. 

Sain vihdoinkin leikattua viimeisetkin juhannusruusun kuivat varret ja katkoin ne lyhyiksi pätkiksi. Eihän noista lopulta tullut kuin noin maitopurkin verran biojätettä. Yhtä yllättynyt olin villiviinin varsia pätkiessäni, miten pieneen tilaan ne mahtuvat, kun katkoo varret muutaman sentin paloiksi. 

Ärsyttää suunnattomasti, kun biojäteastiaan on viety iso muovisäkki, jossa on puutarhajätettä, jonka olisi saanut pienempään tilaan vähällä vaivalla. Ja se yksi MUOVIsäkki vie sitten lähes koko jäteastian tilan 😡

En oikein osaa vain istua aloillani lukemassa tai vain maata ottamassa aurinkoa, vaan jotain puuhaa pitää olla koko ajan. Tuo varsien pätkiminen oli myös hyvää ajatusten tyhjentämistä ikävistä asioista ja rentouttavaa puuhaa, täydellistä mindfulnessia puutarhurille 👩‍🌾

Luin joku aika sitten, miten Kokkosen Kiti nyppii pihastaan pinsetillä männyn pudottamia neulasia. Samalla tavalla hänkin nollaa päätään työasioista, pipertämällä. 

Atsalea

Heräsin aamulla ennen kuutta ja kävin lähikaupasta aamupalaa. En toki heti herättyäni, vaan ennen yhdeksää. Tarvitsen aamulla vähintään sen tunnin heräämiseen.

Tulppaani Snow Crystal 

nuppu avautumassa.

Tulppaani Snow Crystal 

pieni nuppu makrolla kuvattuna.

Tämäkin lienee Snow Crystalin nuppu.

Pitkään menee tulppaanin nuppujen avautumiseen tänä keväänä. 

Pihan nurkassa, aamun kuumimmassa kohdassa, tulppaanit avaavat terälehdet aivan avoimiksi ja sulkeutuvat, kun aurinko ei enää paista suoraan kohti. 

Nappasin päiväkävelyllä puiston nurmelta puun pätkän mukaan ja sen mukana toin kotiin tällaisen etanan. Liekö siruetana?

Oli lähtenyt omille teilleen enkä enää löytänyt mistään. Pahus, jos tästä nyt riesa tullee!

Näitä lehtokotiloita on ollut iät ajat, 

mutta nämä saa pidettyä kurissa.

Tämäkin on sellainen mustapippurin kokoinen (makrolla kuvattu). Hyvin nämä pienetkin silmä maasta ja lehtien seasta erottaa ja päätyvät tuhottavaksi.

Tätä kaveria ei tuhota.

Eddy söi ruohoa puistossa kuin lehmä konsanaan. Toivottavasti ei sisällä pois oksenna, kun yksijseen jää.

Me lähetään käymään esikoisen luona ja suunnitelmissa olisi käydä puutarhalla. Hänellä on huomenna syntymäpäivä ja voi valita mieluisan lahjan itselleen.

Tiistain jatkoa!

-Sari-

Villa Gyllenberg

 Villa Gyllenbergiin oli muutaman minuutin kävelymatka Didrichsenin taidemuseolta.

Oli mitä parhain keväinen sää. Aurinko lämmitti ja mereltä tuleva tuulenvire jäähdytti, joten t-paitasillaan ei olisi tarennut. Onneksi nappasin ponchon ja kaulaliinan mukaan.

Meillä kävi tuuri, kun saavuimme museolle vähän ennen klo 13 opastusta. Saimmekin yllättäen yksityisopastuksen, kun muita ei liittynyt joukkoomme. Kyselimme paljon ja keskustelimme tauluista ja muistakin aiheista, opastus ei ollut pelkästään oppaan yksinpuhelua 😊

Villa Gyllenbergin alkuperäisen osan on piirtänyt Matti Finell.

Ane suunnitteli huvilan yhdessä veljensä Börjen kanssa. Esikuvana oli Kustaa III:n paviljonki, josta näkyy osa Albert Edelfeltin maalauksessa Bellman soittaa luuttua Kustaa III:lle ja Kustaa Mauri Armfeltille Haagassa, jonka Ane antoi vaimolleen huomenlahjaksi.

Signen ja Anen koti on ulkoakin hyvin kaunis. Hyvin muistuttaa Haagan linnaa. Tuo toisen kerroksen terassi on suuri. Siellä on mahtunut tekemään vaikka mitä ja kestitsemään isompaakin vierasmäärää. Harmi, ettei siellä päästy käymään.

Kyllä kelpaisi katsella näitä

kulmahuoneen ikkunasta

merelle avautuvia maisemia.

Venetsialaisen naisen muotokuva

noin v. 1597  - 1600

Domenico Tintoretto

Tuntuu niin uskomattomalta päästä näkemään satoja vuosia vanhoja tauluja.

 Tämä taulu on vähän aikaa sitten restauroitu. Puhdistaminen on paljastanut uusia yksityiskohtia, muun muassa kaulus näkyy nykyisin korkeampana.

Villa Gyllenbergin salonki

ja Signen flyygeli kunniapaikalla.

Villa Gyllenbergin pikkusalonki.

Lehtimajajuhla, v. 1883

Helene Schjerfbeck

Ensimmäinen Schjerfbeckin teos, joka oli näytteillä Pariisin salongissa. Teos esittää juutalaista sukkot-juhlaa.

Pyhä Bruno kölniläinen, ajoittamaton

Tuntematon tekijä

Soittotunnin jälkeen, v. 1894

Pekka Halonen

Miehen muotokuva, v. 1880

Helene Schjerfbeck 

Ruokasalin ikkuna

Huvilaan tehtiin laajennus vuonna 1955 ja tuolloin rakennettiin uusi ruokasali ja lisättiin vanhaan suuri ikkuna merelle päin. Uskomatonta, että huoneessa oli aiemmin vain kolme pientä ikkunaa, ja näkymää Laajalahdelle ei oltu hyödynnetty. Pariskunta oli ollut hyvin tyytyväinen isoon ikkunaan, enkä yhtään ihmettele.

Vati

 Birger Kaipainen

Ane Gyllenbergin ensimmäinen hankinta oli Mikael Stanowskin merimaisema, jonka hän osti viidellä markalla vuonna 1909.

Taloudellinen kasvu mahdollisti taidekokoelman keräämisen. Vuosien varrella hankittiin posliini- ja hopeaesineitä ja ennen kaikkea kuvataidetta. Taidekokoelma käsittää hieman yli 400 teosta ja esinekokoelma yli 1 000 esinettä.

Taidekauppiasystävä välitti Anelle muun muassa hänen lempitaiteilijansa Helene Schjerfbeckin maalauksia. Nykyisin säätiön kokoelmissa on reilu 40 Schjerfbeckin teosta. 

Orvokkeja japanilaisessa maljakossa

v. 1886

Helene Schjerfbeck

Leipä ja muna -asetelma, v. 1881

Helene Schjerfbeck 

Veistoksia

Shouxing, pitkäikäisyyden jumala

Ming-dynastia, 1600-luvun puoliväli

Espanjalainen ratsastaja, v. 1962

Kari Juva

Kuulitko?, v. 1962

Kari Juva

7

Ecce homo, v. 1944

Michael Schilkin

Ane ja Signe Gyllenbergin hääkuva.

Pankkiiri Gyllenberg ja pankkineiti Signe Säfström 

avioituivat vuoden 1919 itsenäisyyspäivänä.

Signe ja Ane asuivat huvilassa 

elämänsä loppuun saakka. 

He kuolivat vuoden 1977 aikana, 

Ane tammikuussa ja Signe lokakuussa.

Puutarhalla oli erityinen paikka pariskunnalle 

ja he viettivät siellä paljon aikaa. 

Paul Olssonin suunnitelma 

puutarhaksi vuodelta 1937.

Ensimmäiset puutarhasuunnitelmat laati Paul Olsson, oman aikansa menestynein puutarha-arkkitehti. Ane oli kiinnostunut biodynaamisesta viljelystä ja puutarhan kaakkoisosassa kasvoivat marjapensaat ja omenapuut.

Henkisyydestä kiinnostuneina Gyllenbergit päättivät vuonna 1949 perustaa nimeään kantavan säätiön. Säätiön tarkoituksena oli tukea lääketieteellistä psykosomaattista tutkimusta ja veritutkimusta sekä ylläpitää heidän taidekokoelmaansa. 

Villa Gyllenberg vihittiin virallisesti 

käyttöön joulukuussa 1980.

Museo on avoinna

keskiviikkona, lauantaina ja sunnuntaina

kello 12 - 17.

Helsinki-päivänä 12.6.2025 on vapaa pääsy klo 12 - 17.

Suomenkielinen yleisöopastus on klo 13 ja ruotsinkielinen klo 14.

Ja sään salliessa myös yläkerran terassi on tuolloin yleisölle auki!

Esittelen näyttelyä erikseen.

Huvila itsessään oli hyvin vaikuttava ja kuvia tuli siksi muistoksi erittäin paljon. Ja lähes kaikki halusin tallentaa tänne, jotta niiden pariin on helpompi palata uudelleen.

-Sari-