Ei sadetta, ei ukkosta

 Aiemmin ennuste lupaili tälle torstaille tännekin vettä ja ukkosta, mutta säärintama onkin ottanut suunnan pohjoisemmaksi ja meille jäi tämä kuumuus. Joka tosin on jo hellittänyt, kun pilvet peittivät taivaan ja aurinko pysyttelee piilossa.

Eilen iltapäivästä lämmintä oli +28°C.

Heräsin eilen puoli neljältä ja tänään neljän aikoihin. Miten tällaisesta unikeosta on tällainen aamuvirkku tullut 😒 

Eilen en voinut nukahtaa päiväunille, kun odotin palovaroittimen asentajaa. Mieskullan kotiin tultua ihmettelin, eikös asentaja tulekaan. Mieskulta käänsi katseen eteisen kattoon ja tuumasi, että varoitin kyllä näyttää erilaiselta. No niinpäs olikin varoitin vaihdettu. Tämä oli tapahtunut sillä aikaa, kun kävin koirakaverin kanssa lähellä lenkillä. Ei ollut lappua käynnistä, vaikka piti olla! Naapurilta tänään sitten sain tietää, että patteri kestäisi 10 vuotta ja pitää sitten ilmoittaa, kun patteri ilmoittaa vaihdon olevan ajankohtaista. Mutta minne? 

Flammentanz on avannut ensimmäiset kukat.

Ja harjaneilikkaan avautunut uuden värisiä kukkia.

Aamut ja päivät ovat kuluneet rattoisasti askarrellen. Olen antanut aiemmin valmistamien korttien odottaa ja tein uuden kortin, johon idean näytti Satu Satun Soppi -faceryhmästä. Tein perhoskortista neliön muotoisen, mallikortti oli A5 kokoa.

Kortin keskellä on reikä, josta saa pujotettua perhosen siivet ulos. 

Perhosella on kolminkertaiset siivet, 

joista alin on liimattu sisäsivulle.

Kokosin perhosen leikkaamalla kolmella eri stanssilla perhosen. Päällimmäiseen laitoin Glossy Accentsia ja koristelin vielä helmillä. Alimmaisen koristelin sulattamalla pinnalle Enamelia

 Kortti on kolmeosainen. 

Tätä oli kiva tehdä, mutta ei todellakaan nopea. Ainakaan tämä ensimmäinen. Suunnittelemiseen meni tovi jos toinenkin ja matkan varrella keksin uusia ideoita toteuttamiseen. Ja ainakin yhden paperin leikkasin väärään mittaan 😁

Askartelutapaamisessa kesäkuussa aloittamani helistintagi julistettakoon nyt valmiiksi. Lisäsin siihen kukkia ja puolihelmiä. Sekä Onnea-tekstin. Roiskeita vielä suunnittelin, mutta ne jääköön tästä pois. Harjoittelen roiskeita seuraavissa korteissa.

Halusin tähän tagiin vähän pitsiä.

Sitä on jostain pitsistä leikkaamani sydämen verran. 

Sydän on odottanut käyttöä jo useamman vuoden. Nyt sain sen pois kuleksimasta 💛 Moneen askareeseen olen sitä tähän mennessä yrittänyt käyttää, mutta en ole kelpuuttanut.

Kivaa torjantaita!

-Sari-

Näenkö punaista

 Huhtikuun lopulla Repolainen haastoi punaisella värillä.

Kun katselen kotona ympärilleni, ei katse kovin moneen punaiseen pysähdy. Näkyvin ja tärkein löytyy keittiön seinältä ja liittyy paloturvallisuuteen. Mitä harvemmin tarvitsee, sen parempi. Parasta, jos ei tarvitse ollenkaan. Sammutuspeiton paras kaveri taitaa olla vaahtosammutin :)

Jotakin punaista jääkaapin ovessa.

Punainen kytkeytyy kaikista eniten joulun aikaan ja koristeluun. 

Ja tonttuihin 💝

Jotain punaista, hmmm. 

Leppäkertut, kovat kuin kivet.

Kestävät auringon paahteen ja pakkasen puremat.

Otan kaikki pienet leppäkertuksi käypäiset kivet talteen aina kun näen. Rantatiellä kävellessä katse kiinnittyy maahan ja hakee pyöreitä tai litteitä kiviä hiekan seasta. Niitä on jo kasa odottamassa maalaushetkeä 😁 Mies keräsi autosta tavaroita ja toi kotiin yhden tällaisen aarrekiven, jonka olin unohtanut oven lokeroon. 💞 Tiesi, että kivi on tärkeä eikä heittänyt sitä pois.

Aasinsiltana.....

Olen tottunut etsimään parkkipaikalta punaista autoa jo 15 vuotta. Auton vaihtuessa seuraavakin on ollut punainen. Tämä perinne katkeaa ensi viikolla, kun saamme uuden auton - joka EI ole punainen. Ehdottomasti punaisten joukkoon muisto tästä viimeisestä punaisesta autostamme. Siinä se odottaa parkkiruudussa, kun nautimme illallista Nokkalassa.

Eniten punaista katselee kesällä, ulkona, puutarhassa.

Klematis äidin pihalla.

Samettiruusuissa valtavärinä punainen.

 

Äidin dahliat, vanhat jöriinit.

Keväällä maahan ja syksyllä kellariin.

Köynnösruusu Flammentanz, aitan päädyssä.

Äidille olen tämän joskus antanut, ikää varsin 30 vuotta.

Marketanpuiston kukkaistutuksen leinikit 12.5.2024.

Punaista kukkaa myös keraamisena.

Ruokaa punaposkista!

Paprika, tomaatti, omena 💗

Kaupasta ostettua ja itse kasvatettua.

Ensimmäinen kypsä oma tomaatti, sitä on

odottanut kauan ja ah kuinka maukas se on!

Muoviversiot

Kynttiläomena ja säilytysrasia.

Savonlinnan torin mansikkapaikka.

Ja oman mansikkapaikan, rantasaunan, iltaruskoa.

Kesän hetkiä rantasaunalla.

Syksyllä luonnossa hehkuu punainen.

Ja lumen keskeltä talvellakin voi löytää jotain punaista.

Haukilahdella meren jäällä ulkoilemassa.

Punatulkku

Liikkuvat usein asutuksen lähellä, kun pakastuu.

Punainen tupa ja perunamaa. 

Ei lapsuuden vaan nuoruuden koti.

Rakennettiin, kun olin lukiossa.

Sisävessa, lämmin vesi hanasta.

Muistelen usein, miten ihanaa oli keväisin käydä pihasaunassa, kävellä vasta kasvanutta nurmea pitkin ja kuunnella sammakoiden kurnutusta. Ja talvella kipittää huopikkaat jalassa ulkohuussiin. Ei ne mukavuudet ole niin tärkeitä, vaan hyvät muistot. 

Täällä perustin oman perheeni ja muutin joulukuussa 1989 pois. Kuopus oli silloin noin kahden viikon ikäinen.

Monet kuvamuistot vuosien varsilta katselin kuvia etsiessä.

Välillä on hyvä palata vuosien taakse ja muistella menneitä.

Tämä muisto yksi tärkeimmistä.

Ensimmäinen piirros mummalle 💖

Odottelen, näkyykö punaisen pilkahduksia pian takapihalla. Tämä tulppaani taitaa olla jo taantumassa kukkapenkissä. Lehtiä ainakin on kasvanut jo paljon, kukkanuppuja ei vielä näy.

-Sari-