Suloista sunnuntaita

 Hyvää nimipäivää Me(e)a 😊

ja Merja

Näin aurinkoisena päivänä on mukava palata 

Tallinnan matkaan kukkaisin muistoin.

Tallinnan Kanuti puiston laidalla kukki kirsikkapuu. Puun alle oli jätetty skuutteja, joten puusta ei ollut kiva ottaa kuvia.

Satuin puulle samaan aikaan japanilaisten naisten kanssa, jotka kuvasivat puuta yhtä innokkaasti. Ja ottivat hanamikuvia toisistaan puun alla. 

Kirsikkapuulta kävelin Kalev spa hotelliin päin. 

Siellä kukkivat jo magnoliat.

Ja tulppaanit.

Kanutiaia huvikuul

Tällä matkalla ihastelin vaaleanpunaisia rakennuksia. Kanuti puiston reunaltakin löytyi yksi.

 Kiersin puiston ja suuntasin

raitiovaunupysäkille, kun aurinko alkoikin  lämmittämään ja matkustin Kopliin.

Süsta puistossa kukkivat valkovuokot ja mukulaleinikit.

Süsta puisto on kuuden hehtaarin kokoinen puisto, jossa kasvaa tammea ja tervaleppää sekä koivuja. Ensimmäiset merkinnät tammimetsästä on jo vuodelta 1375.

Yllättävän vähän puistossa on puustoa. Sinne ollaan istuttamassa tuomia ja pihlajaa mikä on hyvä niissä viihtyvien lintujen kannalta. Kaipasin puistossa nimen omaan lintuja, vaikka ensimmäisten västäräkkien, kevään merkkien, näkeminen tuolla ilahduttikin suunnattomasti. Linnunlaulua kuului siltikin. 

Päätepysäkin läheisyydessä on mahtava rakennus.

Parin tunnin ulkoilun jälkeen

maistui kupillinen lämmittävää teetä.

Käveltiin Rotermannin toiselle puolelle Rost bakeryyn. Suolaisena vaihtoehtona oli pieniä leivonnaisia, joten otettiin lisäksi kanelipulla.

Eilen kävin Balti jaama turgilla piipahtamassa, kun lähdettiin jo satamaan ja vaihdoin 2 ratikkaan. Olisihan sitä voinut aiemmallakin pysäkillä vaihtaa,  mutta pääsinpähän käymään täälläkin 😊Värikkäästi koristeltu kaari toivottaa asiakkaat tervetulleeksi.

-Sari-

Niin hyvää ruokaa

Kylpylässä käynnin jälkeen katsottiin tovi snookeria ja varasin meille varmuuden vuoksi pöydän illallispaikkaan Uloon.

 Pöytävaraus kannattaa tehdä myös arki-iltana, vaikka pöytiä varataan myös satunnaisille asiakkaille. Myöhemmin illalla puheensorina oli jo aikamoisen äänekästä ja ravintola alkoi täyttyä. Paikallisten suosima tämäkin ravintola, enkä ihmettele ollenkaan.

Paksu Margareeta ja Pyhän Olavin kirkko

Kuljettiin raitiovaunulla ohi merimuseon Telliskiven pysäkille ja kun oli vielä hetki aikaa ja jano, poikettiin ensin Boheemissa virvokkeet nauttimassa.

Virvokkeet tarjoiltiin isoista laseista.

Boheemin koko yllätti. Vaikutti siltä, että vanha asunto on muutettu ravintolaksi, oli useamman huoneen kokonaisuus.

Ruokailemassakin täällä kannattaa käydä.

Saatiin Ulossa ikkunapöytä kadun varrelta. Näkymä baaritiskille ja keittiöön (kuvan ulkopuolella) sekä ulos Toompeanmäelle.

Valitsin kuhaa tryffelisellä kukkakaaliriisilisukkeella ja makuelämys oli vertaansa vailla. 

Mieskulta valitsi ankankoipea parsan kera, eikä moittinut kuin parsan kypsyysastetta - muutama minuutti pidempään hänen maun mukkaan.

Jälkiruokana raakasuklaakakkua

kera limoncellospritzin.

Jäätiin vielä hetkeksi hotellin baariin. 

Täällä nautitaan aamulla aamupalaa.

Mieskulta on nukkunut jo pitkän aikaa. Haukotteli illalla monta tuntia huonosti nukutun yön jälkeen. Toivottavasti lepää tämän yön hyvin. 

Varasin hänelle aamupäivälle 75 minuutin hieronnan yllätykseksi ja saan hetkeksi itsellenikin omaa aikaa 😄 Saas nähdä miten sen käytän. Yksi vaihtoehto on käydä Koplissa päätepysäkillä ja kävellä hetken aikaa puistossa (kiikarit lintubongausta varten on mukana). 

Mutta nyt nukkumaan, ettei aamulla ole silmät ristissä - tovin katson vielä snookeria. Vastakkain ovat Selby ja Woollaston ja tilanne 7-8. Jatkoon pääsyyn pitää voittaa 10 erää.

-Sari-

Tere

Täällä ollaan ja ihanaa pitkästä aikaa päästä matkustamaan ihan ulkomaille 😊

Ikkunan läpi otetut kuvat ovat hieman sumuisia

 - ikkunanpesua odotellessa.

Täällä mieskullan kanssa pötkötellään,

sopivasti hajurako sänkyjen välissä.

Ei hää halunnutkaan hajurakoa, vaan just työns sängyt yhteen et lähemmäs pääsee 😁 

En ole ihan varma onko sellainen huone minkä varasin, mutta kylpyammeen puuttuminen ei nyt haittaa, kun hotellissa on kylpylä. Ja itse en ammeeseen ehkä olisi päässytkään, joten suihkullinen huone kelpaa. Näköala on kuitenkin vanhaan kaupunkiin, kuten halusin.

Matkustettiin Viking XPRSillä ja viime kerran jälkeen oli mm. matkatavaroiden säilytys muuttunut kortilla maksettavaksi. Ja me kun vanhasta tottumuksesta kerättiin kahden euron kolikoita sitä varten.... 

Nykyisin matkan aikana pääsee avaamaan ja sulkemaan lokerikon niin monta kertaa kuin on tarve maihinnousukorttia näyttäen.

Ainakin nuo M-koon lokerikon olivat pienempiä kuin aiemmin. Saatiin kuitenkin molempien pienet matkalaukut sopimaan rinnakkain lokerikkoon, vaikka toinen oli leveämpi - just mahtui sivuttain toisen eteen.

Ensin käytiin lataamassa terminaalin Ärrällä matkakortit ja kuljettiin 2 ratikalla pysäkin väli. Auttoi huomattavasti sekin, kun laivasta maihin on matkaa ja polvesta vihlaisi muutaman kerran makoisasti. 

Pitää malttaa kävellä omaa tahtia rauhallisesti, hiljaa hyvä tulee.

Kun matkustaa esimerkiksi Viru-hotellille tai linja-autoasemalle raitiovaunulla, on mentävä kiskojen toiselle puolelle.

Telliskiven ja rautatieaseman suuntaan kulkevan  raitiovaunun pysäkki on terminaalin puolella.

Vanasadaman pysäkki on SadaMarketin kohdilla, reilu 100 metriä A-terminaalilta.

Odoteltiin hetken kyytiä ja oli aikaa kuvata ympäristöstä maamerkkejä 😊

D-terminaalusta pääsee raitiovaunupysäkille noin viidessä minuutissa kävellen. Toinen vaihtoehto on kävellä Laeva-pysäkille, jossa me jäätiin pois ja käveltiin Rotermanniin.

Nyt meen kattomaan kirsikkapuuta 🌸

Mieskulta jo nukahti 😴

-Sari-

Pitkitetty viikonloppuloma Tallinnassa, Niguliste kirik 16.7.2023

 Raatihuoneen jälkeen kiinnosti vielä yksi matkailukohde ja näkymät korkealta tornista. Niinpä kävin kysymässä kaupungin matkailuinfosta miten Nigulisten kirkko on avoinna.

Pyhän Nikolauksen kirkko kärsi myös vaurioita keväällä 1944. Lähes kaikki kirkkoon jääneet esineet tuhoutuivat tulipalossa. Onneksi kirkon esineistöä ennätettiin siirtämään turvaan toisaalle sitä ennen ja meidänkin aikanamme saamme ihailla vuosisatoja vanhoja Nigulisten kirkon esineitä. 

Kirkon restaurointi alkoi vuonna 1953 ja noin kolmenkymmenen vuoden jälkeen se lopulta valmistui 1981. Seuraavana vuonna kirkon torni paloi taas ja kunnostustyöt jatkuivat. Vuoden 1984 aikana se vihdoin avattiin Viron taidemuseon sivuliikkeeksi ja toimii kirkkomuseona ja konserttisalina. 

Museossa on Viron arvokkain ja suurin kirkkotaiteen kokoelma (Pyhän Nikolauksen kirkko - Nigulisten museo (ekm.ee)). 

Saksalaisen taiteilijan Bernt Notken tunnetuin työ on Totentanz (Kuolemantanssi) vuodelta 1468, jossa kuolema (luurangot) vie tanssiin niin paavin, keisarin kuin kuninkaankin ikään, asemaan ja sukupuoleen katsomatta. Alkuperäisestä Lyypekin Mariankirkkoon maalatusta 30 metrisestä taulusta on jäljellä 7,5 metriä ja esillä Nigulisten kirkon sivukappelissa.

Täällä ei ollut pakko kävellä portaita ylös korkeuksiin, sillä tuonne torniin on rakennettu hissi. Sillä on näppärä mennä neljään alimpaan kerrokseen. Onneksi hissin yksi seinä on umpinainen, sinne oli helpompi mennä sisään. Varmuuden vuoksi pidin koko matkan silmät kiinni ja pidin kaiteesta kiinni :) Hissistä poistuessa ei nähnyt alas kuin hyvin pienestä reiästä ja vähän matkan päässä oli turvallinen penkki, josta pystyi katsomaan jokaiseen ilmansuuntaan. Ikkunoita on yksi kullakin seinällä.

Voisiko tämä torni olla Kiek in de Köki?

En ottanut itse kuvaa (kun en uskaltanut tuonne ikkunalle kävellä), joten en tiedä mitä tuolla ympärillä näkyisi 😉

Näkymä Suomenlahdelle yli vanhan kaupungin talojen ja tornien. Oikealla kohoaa Olevisten kirkon torni.

 

Näkymä Aleksanteri Nevskin katedraalille päin.

Katedraalin vasemmalla puolella näkyy kauempana Toompean linnan lounaskulmalla sijaitseva Ptkä Hermanni puolustustorni

Toisessa kerroksessa on eri kokoisia kirkonkelloja.

Ja tämä Tornkokk Ü

Satuimme olemaan kirkossa iltapäivällä kello 16 aikaan, jolloin pääsi kuuntelemaan puoli tuntia kestävää urkukonserttia. Mieskulta meni mieluummin ulos puistonpenkille odottamaan siksi aikaa.

Vielä katse kohti Vanhaa kaupunkia ja sitten 

kävelimme takaisin hotellille hetkeksi lepäämään.

Illalla kävimme syömässä  Vanhassa kaupungissa ravintola Pegasuksessa, joka sijaitsee Harju tiellä lähellä Nigulisten kirkkoa.

Näiden Tallinna-muisteluiden jälkeen onkin hyvä aloittaa virallinen kesäloma. Mikäli sääennuste pitää paikkansa, elokuuta kohden sää alkaa lämmetä, myös öisin.

-Sari-

Pitkitetty viikonloppuloma Tallinnassa, Raatihuone 16.7.2023

 Raatihuoneella pääsee käymään sen aukioloaikoina, joten kannattaa käydä tutustumassa myös raatihuoneeseen kun sen ovet ovat avoinna vastaanottamaan vierailijoita. Tänä kesänä on vielä hyvin aikaa, 31.8.2023 saakka :) Avoinna joka päivä, tarkemmat päiväkohtaiset aukioloajat kannattaa katsoa netistä.

Torin puolella on sisäänkäynti, josta johtaa portaat alas lipunmyyntiin ja tällainen on vastaanotttokomitea.

Raatihuoneen torin laidalla sijaitseva raatihuone on mainittu ensimmäisen kerran vuonna 1322 ja nykyisessä muodossaan se valmistui 1404. Raatihuoneella järjestetään nykyisin juhlavastaanottoja ja konsertteja. 

Raatihuoneen porvarisalia koristavat kolmen värin holvikaaret ja seinällä olevat gobeliinit.

Gobeliinit

Raatihuoneen torni tuhoutui keväällä 1944 pommituksissa ja rakennettiin uudelleen vuonna 1952. Tornin huipulla ollut Vana Toomas -tuuliviiri putosi maahan tornin tuhoutuessa ja  alkuperäinen Toomas vartioi nyt sisätiloissa kaupunginmuseossa.

Raadinsalin iso tammipuinen penkki.

Komean pöydän takana tuolissaan kuningas tai kuningatar otti vastaan vieraitaan.

Ruotsin kuningas Kustaa XI

Käsittääkseni nämä alla olevien kuvien esineet sijaitsevat ennen toimineessa keittiössä.

Pienoismalli jostakin :)

Alas piti tulla kapeita portaita pitkin, vähän vaikeaa oli mutta pääsin. No onhan noiden teossa aikoinaan nähty vaivaa, joten pitäähän ne vielä nykyäänkin käytössä olla.

Kiviportaat ovat tyypillisesti paikoitellen hyvinkin kapeat ja eri korkuisia. Rautakaide oli tukeva ja pidin siitä lujasti kiinni kun hitaasti mutta varmasti askelma kerrallaan tuolta tulin alas. Tornista kellotasanteelta alas olisi pitänyt kavuta 115 askelmaa, näitä oli onneksi huomattavasti vähemmän.

Oli ihan komea näkymä torille, vaikka ei ylemmäs torniin kiivennytkään. Torin puoleinen ikkuna oli avoinna sopivasti kuvaamista varten toisessa kerroksessa.

Pitääpä käydä raatihuoneella joskus ajan kanssa.

-Sari-