Eilen oli jo tarkoitus olla ulkona ja puuhastella takapihalla, mutta oli todella kylmä etelänpuoleinen tuuli. Päiväkävelyltä kotiuduttuamme juttelin hetken aikaa pihallaan touhuavan seinänaapurin kanssa, mutta pian piti palata sisälle lämpimään. Mutta näinpä tuolloin kevään ensimmäisen perhosen, kun sitruunaperhonen liihotteli metsikön reunalla 💛
Yhtä paljon kuin perhosen näkeminen sykähdytti toissa päivänä punarinnan vierailu takapihalla. Kun katseen kääntää oikeaan suuntaan oikealla hetkellä, näkee sen minkä on odottanut pitkään näkevänsä. Olen niin helpottunut, että punarinta on taas täällä.
Vielä muutama krookus on noussut nurmikolle kukkimaan.
Vanhan kohopenkin vierestäkin huomasin krookuksen 💜
Valkovuokko kukkii jo omallakin pihalla.
Toivottavasti leviää laajalle alueelle.
Tästä vanhan kuusenkannon juurella kasvavasta sinivuokosta olen erittäin iloinen. Sinivuokon säilyminen takapihan luonnonlajina vahvistuu tämän myötä.
Vanhan kohopenkin akileija on saanut kaverin.
Toivottavasti kylvämistäni siemenistäkin itäisi lisää.
Tänään päiväkävelyltä palattiin kotiin puiston toista reunaa. Kävin katsastamassa, miten lämpimällä paikalla on tuomen lehdet auenneet. Kukkanuppujakin jo oli.
Näitä punertavia kukkia aina haeskelen sinisten joukosta.
Nyt on pakko mennä takaisin pihalle, ei näin kauniina päivänä voi sisällä olla. Pitää vain pukeutua hyvin, ettei salakavala viileys käy korviin ja kurkkuun. Flunssaa en nyt halua. Pari nyt keväällä tyhjentämääni isoa ruukkua kaipaa vesipesua, tuossa aiemmin hankasin kuivat mullat pois niiden pinnoilta.
Aurinkoista tikkutiistaita!
Oletko jo vuollut onnea tuottavia sytykkeitä?
-Sari-
