Ilta Saimaalla

 Olipa ihanaa pulahtaa Saimaan syleilyyn. 

Vesi oli taas lämmintä, +24°C.

Olen saanut seurata joutsenpariskunnan elämää muutaman päivän aikana. Ennätinkin kaipaamaan noita valkosiipiä monta päivää. Ensin näyttytyi toinen ja luulin jo sen menettäneen puolisonsa, mutta nyt ovat olleet tiiviisti yhdessä. 

 Viettävät aikaa kaislikon reunalla tai uivat syvemmälle kaislikkoon sinne kätkeytyen. Tänäänkin olivat pitkään näkyvillä, varmaan ruokaa etsien. Ovat kuitenkin niin kaukana, etten saa niistä kuvia otettua.

Kurjet ovat myös lentäneet iltaisin tästä rannan ohi jonnekin vastarannan metsikköön. Enää ei ole aamuisin kuulunut kurjen ääniä. Silti herään viimeistään kuuteen mennessä.

Kävin vielä ihailemassa punaisena

 hehkuvaa taivaanrantaa.

Hyvää yötä!

-Sari-

Lintubongailua

 Jos iltaisin ei ole rannalla juurikaan kuulunut lintujen ääniä, on aamulla liikkunut siivekkäitä.

Räkättirastaat pitävät eniten meteliä. Ne etsivät ruokaa aamukasteen kostuttamasta ruohikosta. Emonsa kokoinen poikanen hyppii emon perässä nokka avoinna ruokaa pyytäen. Emo antaa löytämänsä hyttysen tai muun herkun poikaselleen.

 Urakkaa on yhdenkin jälkikasvun kasvattaminen tänä kesänä, kun hyttysiäkin on niin vähän. Itikkamagneetti mieheni on tähän mennessä päässyt liiskaamaan vasta ensimmäisen itikan.

Kaislikon reunalla vastarannalla näkyy tumma juova. Kohdistan kiikarit siihen suuntaan. Peräkkäin uiskenteleva joukko suuntaa syvemmälle kaislikkoon ja katoaa näkyvistä. En erota niin kaukaa, mitä vesilintuja ovat.

Siirryn seuraamaan keskellä lahtea yksin uiskentelevaa lintua. Juuri kun saan tarkennettua kiikarini, lintu sukeltaa veden syvyyksiin. Jään tarkkailemaan, milloin lintu ilmestyy uudelleen veden pinnalle.

Kuulen ihmisten puhetta. Pian kuuluu veneen moottorin ääni ja kalastajat ohittavat rantamme. Aivan liian lujaa. Aallot paiskaantuvat semettireunoihin, joihin vuodet ovat muutoinkin jättäneet jälkensä. On pyydetty hiljentämään, mutta eivät välitä. Mitä jos olisin ollut juuri tuolloin uimassa heidän reittinsä tuntumassa.... Tuskin olisivat huomanneet vihreän piponi "antennia".

Näen, kun iso lintu räpyttää hädissään siipiään pyrkien pakoon kohti kiitävää venettä. Oliko sama lintu, jota odotin pinnalle nousevaksi? 

Räkättirastaita ei enää näy, kuulu. Vastarannan kaislikossa näkyy liikettä. Neljä vesilintua ui lahden suuntaan kaislikon kätköistä. Neljäkö niitä vain oli? Ei, kyllä tuolta useamman metrin jäljessä ui vielä yksi ja kiiruhtaa edellä kulkeneiden perään. Hetken kuluttua kaislikosta lentää kuudeskin lintu ja laskeutuu joukon vetäjäksi. 

Keskelle lahtea ilmestyy uudelleen aiemmin aiemmin näkynyt yksinäinen lintu, nyt melkein kohdalleni. Pyörii hetken aikaa ympyrää ja sukeltaa sitten syvyyksiin. On se kuikka, jonka uiik-huudon edellisenä päivänä kuulin. Onko se jäänyt ilman puolisoa ja jälkikasvua, surkuttelen mielessäni. Viime kesänä seurasin samaisella lahdella neljän kuikan elämää.

Tänään kasaantuu pilviä taivaalle ja tuuli tuntuu mukavalta. Lämpötila kapuaa tänäänkin 30 asteen tienoille. 

Nyt on jo +27,7°C.

Turkasen helteistä päivää!

-Sari-

Joulumuistelo

 Joulutohinat on takana ja hulinaa ja helskettä isomummon pirttiin toivat tyttärentyttärien tytöt.

Joulukortti äidille.

Muutama kuvamuisto joulusta.

Isomummo laittoi aattona vanhan karvahatun päähän, suuret rukkaset käsiin ja pukinparran naamalle. 

Lisäsin kuvan jälkeen päin, kun kameran kuvat tallensin.

Vanhin, viisi vuotias, tunnisti isomummon, mutta toivotaan ripauksen joulupukin olemassaoloa jääneen vielä tytöille salaisuuksien verhon taa.

Apukeittiön puolelta kannettiin pienempi pöytä ruokapöydän jatkeeksi, jotta mahduttiin kaikki 11 yhtä aikaa jouluaattosaunan jälkeen syömään. 

Vasta joulupäivän aterialle ennätin tehdä salaatin. Aattona syötiin kasvikset porkkana- ja lanttulaatikoissa ja rosollissa.

Heitä sikaa -peli kuuluu jouluuni.

Heiteltiin tovi mieskullan kanssa sikoja ja hän onnistui saamaan kerran makaamaan päällekkäin kyljellään 🐷🐷 Lapset kasasivat paperin kätköstä paljastuneita palapelejä ja välillä pelattiin nuorimman saamaa muistipeliä. 

Nyt on tupa hiljainen kun täällä ollaan enää kolmestaan. Pihalla lintulaudalla käy ahkerasti tali-, sini- ja hömötiaiset sekä muutama isompi lintu silloin tällöin. Myös kolme oravaa hyppii kuusen oksilta laudalle siemeniä nauttimaan.

Nyt sulatellaan jouluruokia vatsat piukeena.

Kolmesta kinkusta on vielä kaksi aloittamatta 🙈

 Nyt saadaan pakkaseen reilusti kinkkua kuutioituna ja suikaleina ensi vuoden ruokiin ja uuden vuoden aaton pitsaan.

-Sari-

Harmain päiväkö?

 Harmaata halajaa haastaja havaita.

Repolainen haastoi jo noin puolessa välissä lokakuuta värihaasteessaan, mitä harmaata elämässä on. Ajattelin tuolloin, että tämän haasteen voisi julkaista "vuoden harmaimpana päivänä", mutta se tuntui liian kaukaiselta ajankohdalta. Mutta kuinka ollakaan, luonnos odotti tähän päivään saakka ja on jo aika julkaista kun harmaa päivä koitti.

Haaste julkaistiin sinä aikana, kun olin äidin luona, joten kuvat ovat enimmäkseen Savonlinnassa otettuja. Muutaman kuvan meinasin vielä ottaa kotona, mutta kotiin palaamisen jälkeen en ole juurikaan harrastanut kameran kanssa liikuskelua.

Näitä valkoposkisia harmaita hanhia näkyi paljon pelloilla Savonlinnassa ollessani. Juuri kun oltiin ajettu äidin kanssa pitkä matka ja tuumattu, ettei enää ole hanhia pellolla niin eikös heti seuraavan pellon laidalla ollut kymmen- ellei satapäinen parvi ruokailemaan laskeutunut.

Harmaiden oksien kätköissä lymyilee - ?

Ajeltiin mieskullan kanssa rantatietä pitkin, kun tien reunassa oli iso lintu. Yllättävän pitkän aikaa lintu mietti mihin suuntaa, kunnes lähti kulkemaan ensin eteen päin ja sitten tien poikki juoksi metsään piiloon. Me taas mietittiin oliko lintu teeri vai metso (koppelo). Koskaan aiemmin en ole noin isoa naaraslintua noin läheltä nähnyt. Kameran sain kuvausvalmiiksi vasta sitten, kun lintu oli jo päässyt metsän suojaan.

Lintuteemalla jatketaan. Lintujen vesiallas, esittelyssä aiemminkin mutta otetaan mukaan myös tähän harmaaseen haasteeseen. Uusi allas oli tarkoitus tehdä kesäloman aikana, mutta turkasen kuumaa kun oli, jäi tekemättä. Ratkaisin tämän vanhan altaan tyhjenemisen leikkaamalla pohjalle palasen muovinpalasen multasäkistä, jonka harmaa puoli jää näkyville. 

Harmaantunut puu

Aitan rappuset ovat harmaantuneet vuosien saatossa. Rappusilla on istuskeltu monet kerrat ja putsattu milloin mustikoita milloin puolukoita roskista tai istuttu ihan muuten vaan rupatellen.

Pöytä rannalla. Tämä nikkaroitiin mieskullan kanssa joitakin vuosia sitten. Seisoo tuossa ylhäisessä yksinäisyydessään, istuimia ei ole vielä ympärilleen saanut. Pitäisi tehdä jalat uudelleen, ettei olisi noin korkea pöytä. Ja penkit pöydän ympärille.

Läpi vaikka harmaan kiven

Haasteen värin julkaisuaikaan tein koirakaverin kanssa päivittäin pienen lenkin ennen pimeän tuloa. Alkumatkaa taitettiin pellon ja kivikasojen välillä kulkevaa tietä pitkin. Kivet ovat enimmäkseen sammaleiden peitossa, mutta löytyi sieltä täältä myös joitain harmaitakin, joissa sammal alkaa vasta valtaamaan kiviä.

Rannalla niitä kiviä vasta onkin.

Koko rantaviivaa reunustaa isommat ja pienemmät kivet. Näistä kivistä näkee hyvin veden pinnan muutokset vuosikymmenten aikana. On vaaleampaa ja tummempaa raitaa.

Isot laattakivet askelmina.

Kesällä vesi oli niin korkealla, että ylsi melkein tuon ylimmän kiven tasalle. Nyt rantaviiva oli kaukana ja saunalla oli myös pieni hiekkaranta - jota kaipaa kesällä, kun mussukat ovat käymässä isomummon luona.

Kivien koko kasvaa, mitä lähemmäksi järveä kuljetaan.

Ihan rannassa olevien laattojen päältä Edi pääsee juomaan.

Tuo koko hiekka-alue oli veden peitossa kesällä.

Olisi tehnyt mieli laittaa ranta siistiksi ja kivet ojennukseen, mutta ensi vuonna tuo alue on todennäköisesti taas veden alla. Ja jos ei ole, niin siistitään sitten ensi vuonna. Kivien ympäriltä hiekka on kulkeutunut veden mukana pois ja ylempänä vesi kuljettaa hiekan hetkessä kivien päälle. Tuollainen iso laatta painaa monta sataa kiloa, joten ei sitä pelkästään rautakangen avulla liikutella.

Harmaa keinutuoli :)

Tämän keinutuolin hankin toosi monta vuotta sitten ja toimituksen laitoin äidille, jotta hän saa kokeilla onko tuossa hyvä istua ja keinua. Me kun ollaan niin lyhkäsiä, että useassa tuolissa ei meinaa jalat yltää maahan asti, jos selkänojaan asti takapuolen asettelee. Ihastuin keinutuoliin aikoinani Seinäjoella, kun hotelli Lakeukseen oli rempan jälkeen näitä hankittu hotellihuoneisiin. Keinu on lainassa äidillä niin kauan kuin hän sitä käyttää.

Toivottavasti tähän päivään saadaan auringon pilkahduksia, kuten eilenkin. On sillä valolla vaan niin piristävä vaikutus näin syksyllä.

Kivaa lauantaipäivää!

-Sari-

Kimalaisia ja muita elukoita

 Tänä kesänä oli hyvin vähän verkkoperhosia, vain muutama lenteli yhtä aikaa äidin samettiruusuilla. Niilläkin oli sateen jälkeen siipirikkoa. Keisarinviittoja lentelee normaalisti paljon heinäkuun lopulla ja elokuun alussa. Sitruunaperhosia sen sijaan parveili kukkanurmella, mutta niitä en kuvannut lainkaan. Palavarakkauden kukissa sitruunaperhoset olisivat olleet helpompia kuvattavia, mutta kukan kukinta oli jo ohitse. Nokkosperhosia en nähnyt ollenkaan ja muutamia tummempia perhosia lenteli harvakseltaan.

Mihin ovat perhoset kadonneet?

Perhosten puuttuessa keskityin kuvaamaan kimalaisia. Niitä pörräili samettiruusurivistössä ja leimukukissa aurinkoisina päivinä ahkerasti. Jos kimalaiset sattuivat laskeutumaan samalle kukalle, ajoi toinen kimalainen toisen matkoihinsa. Useimmiten tuo ajaja oli se kooltaan pienempi kimalainen ja isompi lensi muualle.

Kärpäsen tämä kimalainen on sallinut

jäädä ruokailemaan samalle kukalle.

Kimalaiset siirtyvät nopeasti kukasta kukkaan, joten harvoin niistä sai tarkkoja kuvia. Kamera oli säädettynä kolmen kuvan sarjakuvaukseen, joten kuvia tuli otettuja kymmeniä.

Vaikka kimalaiset näyttävät selkeästi erilaisilta, silti niiden tunnistaminen ei ole helppoa. Kaikki kimalaiset on kuvattu Savonlinnan seutuvilla. Ikävä kyllä Lappeenrannassa käydessämme oli sateista enkä saanut siellä hyönteiskuvia.

Tämä pieni pörriäinen on söpöin kimalainen 💛

Luonnonkukista ruusuruoho oli kimalaisille mieluisin.

Leimukukan sisäänkin piti pää tunkea - tai imukärsä Ü

Jalkavasuun kerätty vähän siitepölyä.

Kuvakooste muista eläinhavainnoista

Iso kärpänen laskeutui pihakeinun lattialle.

Sammakko tuli piilosta tomaattien takaa, kun niitä kastelin. Kaksi kertaa sitä häiritsin, myöhemmin en enää sammakkoa nähnyt. Toisen sammakon näin rannalla, kun käveltiin Eddyn kanssa tietä pitkin. Kotipihassakin näin äsken pikkuruisen sammakon 💚Edellisestä kerrasta on kyllä toosi pitkä aika. Selkeästi on satanut sen verran vettä täälläkin, että kosteita lymyämispaikkoja löytyy sammakoillekin. 

Kotiloita olen kerännyt parin päivän aikana, nekin ovat aktivoituneet kuivan jakson jälkeen. Kolme kotiloa oli dahlian lehtiä syömässä ja rei´istä päätellen siellä on pidetty ruokakarkeloita aiemminkin. Vain yksi pieni kukkanuppu löytyi, toivottavasti edes se aukeaa kukaksi ennen pakkasia.

Sisiliskoja asustaa rantasaunalla ja niitä näkee tummilla rappusilla paistattelevan auringon lämmössä. Tämä sisilisko oli ainut jonka itse näin ja kuvaan ennätin saada vain liskon takapään. Tätä ei ole häiritty niin, että se olisi katkaissut häntänsä.

Kimalaiskuoriaisen pelastin vesisaavista. Kirkkaassa auringonpaisteessa en saanut tarkennettua hyvää kuvaa kuoriaisesta. Muutoinkin kuvaaminen on haastavaa aurinkolasien kanssa ja kun kameran ruutuun heijastuu oma kuva. Kuvia selatessa koneella vasta näkee, miten otokset ovat onnistuneet.

Kuikat tulivat lahdelle etsimään kalasaalista.

Monena iltana tai aamuna seurasin lintujen vaellusta lahdella. Yleensä niitä oli kuusi, tällä kertaa niitä oli neljä. Tyynestä järven pinnasta linnut erottuisivat selkeästi, mutta tuulenvireen rikkoessa järven pintaa linnutkin olivat paremmin katseilta suojassa.

Odotan heinäkuussa sitä päivää, kun sudenkorennot lentelevät pihassa suurena parvena. Toistakymmentä korentoa lenteli sekä pihalla että rannalla järven yllä. Onnistuin sittenkin saamaan yhden korennon kuvattua. Muutaman kerran näin korennon laskeutuvat puun oksalle, mutta niin korkealle, ettei korentoa yltänyt kuvaamaan. Äiti oli sattunut näkemään korennon aterioimassa pihakeinulla, harmi että en ollut juuri silloin itse pihalla.

Rannalla jäin kellumaan järveen ja seuraamaan korentoja. Viimeisenä iltana oli kaunis aurinkoinen sää ja korennot jälleen parveilivat sekä pihalla että rannalla. Kiitos korennot upeista lentonäytöksistä 💛

Joutsenpari lipuu iltaisin lahden toisella puolella. Myöhemmin illan jo hämärtyessä ne metelöivät kovalla äänellä hetken aikaa. En jaksanut lähteä enää aitasta tuolloin katsomaan, mitä puuhailivat metelöidessään. Ehkä nousivat lentoon ja siirtyivät muualle.

Pariskunta on yrittänyt pesiä useampana kesänä siinä onnistumatta. Lieneekö pesä rakennettu huonoon paikkaan vai onko jokin peto vienyt munat tai mahdollisesti kuoriutuneet poikaset. Olisihan se mukava seurata joutsenperhettä ja pikku joutsenten kasvua.

Lahden toisella puolella "koillisen suunnalla" on iso kivi, jonka vasemmalle puolelle kaislikkoon laskeutui aikoinaan aina iltakahdeksan aikoihin kurkipariskunta. Tänä kesänä satuin näkemään kurkiparin laskeutuvan samaan paikkaan ja samaan aikaan kerran. Yhtenä aamuna näin isolla kivellä harmaahaikaran. Se seisoskeli kivellä pitkän aikaa ja jäi siihen vielä paikoilleen, kun lähdimme tuvalle aamupalalle. Toista kertaa en haikaraa nähnyt, mutta mieskulta sanoi nähneensä haikaran useammankin kerran.

Liekö vedenpinnan korkeus syynä siihen, että rannalla näkyi vähän lintuja. Västäräkitkin näin vasta viimeisinä päivänä, rantasipiä en lankaan. Vesilinnutkin ovat vähentyneet lahdella sen jälkeen, kun joutsenet alkoivat siellä oleilemaan.

Joku lintu on pudottanut sulkansa matkan varrelle.

Toivottavasti ei ole taistelun tuoksinnassa irronnut.

-Sari-