Ilta Saimaalla

 Olipa ihanaa pulahtaa Saimaan syleilyyn. 

Vesi oli taas lämmintä, +24°C.

Olen saanut seurata joutsenpariskunnan elämää muutaman päivän aikana. Ennätinkin kaipaamaan noita valkosiipiä monta päivää. Ensin näyttytyi toinen ja luulin jo sen menettäneen puolisonsa, mutta nyt ovat olleet tiiviisti yhdessä. 

 Viettävät aikaa kaislikon reunalla tai uivat syvemmälle kaislikkoon sinne kätkeytyen. Tänäänkin olivat pitkään näkyvillä, varmaan ruokaa etsien. Ovat kuitenkin niin kaukana, etten saa niistä kuvia otettua.

Kurjet ovat myös lentäneet iltaisin tästä rannan ohi jonnekin vastarannan metsikköön. Enää ei ole aamuisin kuulunut kurjen ääniä. Silti herään viimeistään kuuteen mennessä.

Kävin vielä ihailemassa punaisena

 hehkuvaa taivaanrantaa.

Hyvää yötä!

-Sari-

Auringonlasku

 Elokuun ensimmäinen auringonlasku.

Tänään vietettiin rannalla monta tuntia uiden, saunoen ja vaihtaen kuulumisia sukulaisten kanssa. 

Grillissä valmistui kukkakaali ja kesäkurpitsa. Makkaraakin oli.

Ihana päivä ja ilta 

🧡 🧡 🧡

-Sari-

Rauhallista oloa

 Hiljaisuuden rikkoo jossain järven selällä etenevä moottorivene, jonka moottorin ääni vähitellen hiljenee. Rantakaislikossa ei molskahtele hauki eikä kuulu joutsenen rääkäisyä. Järven pinta on peilityyni.

Tuumasin mieskullalle, ennen kuin nukahti tuohon viereen, että ollaan nyt maailman parhaimmassa paikassa. "Meidän" aitassa, järven läheisyydessä Saimaan rannalla.

Aitan ovi on auki, jotta vähäinen läpiveto jäähdyttää nukkumapaikkamme mukavan viileäksi. Oviaukon peittää ohut verho, jotta itikat eivät hyökkää sisälle verenhimoisina.

Koirakaveri Eddy oli tänään ensimmäisenä uimassa ja kävikin uimassa useammin kuin koskaan ikinä. Muutaman uintikerran välissä piti käydä pyörimässä kunnolla rantahietikolla.

Vesi oli jo +26 asteista ja ilma vähintään +30. Auringon polttava kuumuus tuntui iholla, kun astuimme ulos viileästä autosta.

Tätä olen kaivannut koko kesän. Että pääsen uimaan samaan järveen missä Pusa saimensis Pullervokin uiskentelee ja nukkumaan tänne omaan sänkyyn, jonka hankin joskus 2000-luvun alussa. 

Tänään näin jo sudenkorennon lentelevän järven yllä.

Voi tätä ilon ja onnen päivää!

-Sari-

Helluntai

 Suloinen sunnuntai, auringon 

paisteessa ulkona puuhastellen.  

Vasut täynnä siitepölyä

Oli aikomus käydä tänään Tarvaspäässä, mutta museo onkin tällä hetkellä kiinni näyttelyn vaihtumisen takia. Käydään nauttimassa lohikeittoa joku toinen kerta. Mies lupasi valmistaa kanakastikkeen ja pyysi keittämään tagliatellea.

Tuomen marjat

Viime yönä sain nukuttua hyvin ja nukahdin uudelleen aamuisen vessassa käynnin jälkeen. Heräsin taas kahdeksan aikoihin ja katsoin Emmerdailin uusinnat. Jäin vielä sänkyyn makoilemaan, kun väsytti edelleen. Sunnuntaina saa 😊

Ensimmäisenä päivän askareena oli kukkien ja taimien kastelu. Hetken aikaa odottelin, että aurinko siirtyy porottamasta olohuoneen ikkunaan ja kastelin vasta sitten ikkunalla olevat taimet. Ulkonakin piti kastella, kun ei ole vettä satanut.

Takapihalla oli kuuma, joten siirryin varjoon pesemään ruukkuja ja ämpäreitä. Itikat olivat heti iholla ja päätin luouvuttaa yhdelle verta, kun oli jo ennättänyt tovin olla imuputki ihoon työnnettynä.

Annoin naapurille nipun tuoksuresedaa ja sain häneltä kaksi paprikan tainta. Pitää etsiä noille ruukut ja istuttaa tiistaina.

Tiistaille jää myös tomaattien istuttaminen. Huomenna tai tänään laitan mullat valmiiksi isoihin muoviruukkuihin, jotka aamupäivällä kävin varastosta hakemassa.

Minuahan et kuvaa, käännän kuonon pois.

Eddy on ihmeissään, kun ei pääse enää lempipaikalleen köynnösruusun eteen mullan päälle makaamaan. Ennätti jo käydä makaamaan, mutta hätistin nopeasti pois - samettiruusujen päältä. Onneksi ovat vielä pieniä taimia, ettei niille tainnut käydä kuinkaan. Eddy oli löytänyt jo uuden multapedin varjohiipan paikalta, mutta ei tainnut olla niin hyvä kuitenkaan. Eihän tuolta kuunliljan takaa pystynyt seuraamaan, mitä ympärillä tapahtuu. 

Kello on pian kolme ja hokasin, etten ole tänään vielä syönyt. Välillä ohi kulkiessa olen hörpännyt vettä mukista. Täältä pihalta puuttuu jääkaappi!

Kaunista helluntaita!

-Sari-

Vuoden parasta aikaa

 Vietetään just nyt.

Kun luonto vihertää ja 

on kauneimmillaan.

Ei ole tukalan kuumaa ja vielä pystyy nauttimaan ulkoilusta (allergisilla eri tilanne). 

Nyt kukkanuppujaan aukaisevat puiston toisella puolella kasvavat koristehedelmäpuut. Meidän puolella ovat jo täydessä kukassa. Luumupuusta kukat jo karisevat. 

Nopeasti tapahtuu, kun lämmintä on +20 asteen verran. Lemmikit ovat vallanneet kaiken tyhjän tilan vanhan kohopenkin ympärillä. 

Joka päivä ilahdun kasvun ihmeestä.

Kohopenkkiin oli ilmestynyt kaksi orvokin siementaimea. Erottuivat hyvin vihreän joukosta.

 Hurmeluppiot kasvattavat lehtiään ja akileijat kukkanuppujaan. Syysvuokon lehdetkin ponnistavat mullasta. Luulin jo, etteivät selvinneet talvesta. 

Koristeporkkana Dara oletettu piti kaivaa pois kasvusijoiltaan ja siirsin kohopenkkiin kasvamaan. Näitä siementaimia on paljon enkä nyt tee samaa virhettä kuin viime vuonna ja nyhdä niitä pois. Viime kesänä ainakin yksi Dara kukki laatikossa, ehkä uusia siementaimia tupsahtaa sieltä täältä alkukesän aikana.

Katselen tässä samalla, kun mieskulta pitää "muotinäytöstä". Hänen piti vain laittaa matkalaukku vaatehuoneeseen, mutta innostuikin kokeilemaan vaatteitaan. Monta paitaa ja monet housut löytyikin, joiya ei varmaan muistanut olevankaan. Jotkut jää vielä käyttöön ja joitakin päätyy kierrätykseen. Sentäs ennättää välillä  Suomen peliä seurata, kun ilmoitti Slovakian kaventaneen ja peli on nyt 1-2 😁

Ja Suomen 2-1 voittoon päättyi tämä ottelu. Saas nähdä saako seuraavassa pelissä vastaan jälleen Kanadan.

-Sari-

Pääsiäistervehdyksiä

Huhtikuun alkukin on mennyt niin nopeasti, etten meinannut huomata pääsiäiskorttien postitusajankohdan koittaneen. 

Tänään viimeistelin vielä pari korttia ja mieskullan kotiuduttua käytiin ajelulla lähikaupassa, jotta sain kortit vielä tänään lähtevän postin kuljetukseen.

Matkaan kaupan pihalta tarttui myös ensimmäiset orvokit.

Muita kukkia ei vielä ollut myynnissä.

Iltapäiväkävelyn jälkeen jäätiin koirakaverin kanssa vielä hetkeksi takapihalle nauttimaan auringosta ja mukavan viileästä ilmasta.

Eddy nautti suunnattomasti eikä

herkkujen saaminenkaan harmittanut 😆

Viime viikolla lämmön kivutessa lähemmäs kahtakymmentä astetta huomasi, että vanhukselle sekin alkoi olla jo liian kuumaa. Me molemmat tykätään olla ulkona näin viileämmällä kevätsäällä. Hirvittää jo tulevat helteiset päivät. Toivottavasti toukokuun lämpötilat pidättäytyvät normaalilukemissa.

Nurmikolla siniset tähdet kurkottaa taivasta kohti.

Vaahteran kukkasilmut ovat pulleita.

Reilut päärynäviipaleet ruisleipäpalasten päällä ja avokadonpuolikkaille rouhaisin mustapippuria.

Kolme kasvista viikon (tavoitteena olevasta) kolmestakymmenestä.

Tällaisia ilon lähteitä meillä tänään.

Auringon valoa

ja kevään iloa!

-Sari-

Ihanaa huhtikuun alkua

 Ei voi kuin huokailla, niin ihana 

on tämä huhtikuun ensimmäinen päivä.

Ensimmäiset krookukset kukkivat puiston laidalla erivärisinä ja kaivattuna ravinnon lähteenä.

Käytiin koirakaverin kanssa istuskelemassa hetken aikaa puiston penkillä. Otin kostean rievun mukaan ja sain vähän pyyhittyä likaa penkistä. Seuraavan kerran pitää ottaa vesipullokin matkaan, riepu kun kuivui (ja likaantui) niin nopeasti, etten isoa alaa saanut tällä kertaa pyyhittyä.

Jäätiin vielä tänne takapihalle kuuntelemaan linnun laulua. Lentokoneet lentävät perä perään tästä ohitse, ei aivan luonnonhelmassa olla.

Maistuisi mukillinen teetä, mutta en raaski täältä ulkoa sisällä edes sen verran käydä, että veden laittaisin kiehumaan.

Sinitiainen kävi syreenin oksalla istahtamassa. Katseli vähän aikaa päätään kallistellen olisiko herkkuja tarjolla ja lensi sitten pois. Punarintaa jo odottelen. Toivottavasti vielä malttaa hetken lämpimämmässä, kun kylmenevää säätä ennustaa. Viime kesänä oli niin mukava katsella, kun punarinta kävi takaovella kurkkimassa. Eilen ensimmäinen pulu istui koivun latvasta ja huhuili puolisoaan.

Varis nokki jotain tuossa puiston nurmella ja hetken päästä lähti iso saalis suussaan lentämään pois. Liekö joku tiputtanut sämpylän tai pullan palasen puiston läpi kulkiessaan. Harakkakin näkyy tuolla kauempana jotain maasta nokkivan. Kyllähän tässä aika mukavasti kuluu seuratessa luonnon livelähetystä.

Puutarhan puolellakin on vihreät lehdet kasvaneet viikossa paljon. Ja sieltä täältä huomasin uusia tulppaanin piippoja. Syreenin luota oli parista kohtaa käynyt joku nälkäinen syömässä tulppaanin lehdet, yksi oli vielä pelastunut hampailta. Kun en muuta suojaa keksinyt tähän hätään, laitoin ison savilyhdyn sen päälle alas suin. Lyhdyssä on paljon reikiä kyljessä, joten ilmavirta käy mukavasti läpi.

Ruohosipulikin kasvaa jo.

Mustarastas laulaa 🎶

ja pulu kujertaa.

Voi tätä Iloa ja onnea 😊

-Sari-

Pyllistys

 Olen kunnostautunut tällä viikolla opiskelemaan, mutta välillä on nollattava ajatukset ja päästävä askartelemaan ✂️🖌✏️

Uusimpia hankintojani helmikuulta on Elizabeth Craft Designin Bunny-stanssisetti, jossa on monta erilaista ja ihanaa pääsiäisaiheista stanssia. Ihan valtava näpertäminen Pupun kokoamisessa on, kun koostuu pienistä osista - pelkästään pää kasataan 17 eri osasta. Mutta on koukuttavaa kuin palapelin kasaaminen 😆 

Setissä oli tällainen yksinkertaisempikin pupu, joka on pistänyt päänsä piiloon pensaaseen. Näitä on valmiina JO kaksi. Ja yhdessä pupusta on vain 12 osaa. Aamulla en malttanut käydä uudelleen nukkumaan, kun mieskulta lähti töihin, vaan levittelin tavarat sängylle ja aloin liimaamaan jalkapaloja paikoilleen. Eikä vieläkään nukuta ja kello on pian puoli yksi yöllä. 

Samalla tilasin Gummiapanin pienen Pupun. Näille saa pukea söpöjä pieniä asuja ja näin käytettyä pienetkin jämäkartongin palaset. Jep, ei hirveästi kartonkivarastot näin hupene.

Löysin tavarakasan välistä paljon valkoisia kartonginpaloja ystävänpäiväaskartelujen jäljiltä ja ne sain parin illan aikana tuhottua näihin pupuihin ja isomman Pupun osiin. Tehokasta siivousta, vaikka ei varsinainen paperipino paljoa huvennut  😁 Iloa tästä näpertämistä saa sitäkin enemmän, kun itse tietää, miten paljon sai hyödynnettyä 'roskaa'.

Pääsiäiskorttien suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa 🐰

Ihanaa talven ja helmikuun viimeistä!

-Sari-

Kynsilaukkaa

 Pilvinen lauantaipäivä. Aamulla tiputti muutaman pisaran vettä, kun tehtiin lähtöä Keravalle. Isoja harmaita pilviä kuljeskeli tuulen mukana, mutta valkosipulifestivaaleilla paistoi jo aurinko.

Oltiin perillä yhdentoista aikoihin ja väkeä oli jo tungokseen asti. Myyjiä oli vähemmän kuin edellisellä kerralla käydessämme (toissa vuonna?), mutta kotimaisen (talvi)valkosipulin myyjiä oli nyt ilahduttavasti useampia. Hinta oli melko korkea, mutta kyllä yrittäjän pitää saada työstä palkkansa.

Valkosipulia kasvatettavaksi ja syötäväksi.

 

Ei maltettu jäädä paikan päälle syömään, joten otettiin lautasellinen paistettuja pikkuisia muikkuja mukaan. Nam nam, hyvältä maistui vaikka suolaa oli reilusti. Ja olivat lämpöisiä vielä kotiin päästyämme.

-Sari-

Terveiset torilta

 Kolme viikkoa on ollut viime vuosina harvinaista "herkkua" viettää lomaa yhdessä, kun olen ollut lomalla sen lakisääteisen kahden viikon yhtäjaksoisen ajan ja myöhemmin pitänyt lomaa elokuussa. Tänä vuonna ollaankin mieskullan kanssa yhtä aikaa lomalla kaikki neljä viikkoa, kun alkuperäinen suunnitelma oli tuo kolme viikkoa. Sain heti loman alussa yhteydenoton töistä, että voisin jatkaa lomaani ja pitää kaikki jäljellä olevat lomapäivät (vanhat) yhtä syssyä pois ja välttämättä takaisin töihin ei tarvitse palata lainkaan.

Vietettiin melkein kolme viikkoa äidin luona, kun ihan ensimmäisenä lomapäivänä ei vielä matkaan päästy. Piti pyykätä viimeiset mukaan pakattavat vaatteet ja kastella kukkia (ja varata kasteluvettä tuleville viikoille). Mitään matka- tai muita suunnitelmia meillä ei loman ajaksi ollut. Maalla on ihan parasta viettää lomaa ja pitää taukoa täältä nettimaailmasta.

Toisen lomaviikon alussa käytiin edellisenä päivänä mummolaan saapuneen esikoisen perheen kanssa torilla. Muutamia kaupunkikuvia otin, kun Repolaiselle lupasin :) Olavinlinnan lähettyvillä ei tällä kertaa ennätetty käymään, katsottiin vain Kyrönsalmen siltaa ajettaessa että paikoillaan se vielä on.

Torilta katsottuna Puistokadulle päin.

Haapasalmessa vartioi norppa.

Torilta pääsee Torisiltaa eli Haapasalmen raittia pitkin toiselle keskustan saarelle. Ylös Sotilaspojankatua pitkin pääsee Kirkkokadulle ja heti sillan jälkeen on poikittain Puistokatu. Mäellä sijaitsevan tuomiokirkon kellotorniin iski salama seitsemän vuotta sitten toukokuussa aiheuttaen pienen tulipalon.

Moneen kesään ei olla käyty risteilemässä kaupungin ympäri. Ehkä olisi aika ensi kesänä. Kuvassa Lake Seal lähtee kuljettamaan matkustajia Pihlajaveden kautta Haapavedelle. Reitti kiertää Olavinlinnan ohi ja Laitaatsillan kautta takaisin satamaan.

Haapasalmen toisella puolella kohoaa Possentorni. Oikealla puolella puiden takana on talo, jossa isänäiti asui - Kuutinkulma. Siellä Kerttu-mummon luona olin lapsena yökylässä ja sain käydä alakerran kioskilla ostoksilla. Viereinen talo on Miljoonatalo, jossa Pelle Miljoona on asunut opiskellessaan Savonlinnassa. Nimen talo on saanut siitä, että talo maksoi miljoona markkaa.

Autolle saatiin parkkipaikka torilla käynnin ajaksi hotelli Seurahuoneen edestä. Läheisessä puussa huomasin linnunpöntön enkä harmikseni vielä tiedä, mitä rakennusta tämä esittää.

Torilta käveltiin sataman kautta Lipalle jäätelölle. Kuvassa Lipan pienoismalli eli toinen linnunpönttö, jonka huomasin tällä kertaa. 

Lipalta saa Laurikaisen lihapiirakoita, itselleni niitä aitoja oikeita lihapiirakoita, joita kannattaa syödä Savonlinnassa käydessä (tai muutoinkaan). Torikahvioissa voi herkutella makeilla lörtsyillä tai ostaa torikojulta mukaan. Makuvalikoima ei taida enää makeissa lörtsyissä olla niin monipuolinen kuin joskus aikoinaan.

Saa noita Laurikaisia ruokakaupastakin, jos tarpeeksi ajoissa menee ostoksille - ainakin arkisin. Sunnuntaina kotiin viemisiksi sain vain Muhosen ruisleipää, joka menee pakastimeen.

Kuopus oli vähän aiemmin käymässä Savonlinnassa ja laittoi kuvan meidän viimeisimmiltä kotikulmilta. Kaikki asunnot oli purettu jossain vaiheessa. Meidän koti oli tuon liikennemerkin oikealla puolella. Piti käydä ihan omin silmin toteamassa tämäkin.

Autiolta näyttää. Liekö nuo pylväshaapoja, jotka vielä uljaana kohoavat kohti taivasta ja ovat muistona rakennetusta infrasta.

Matkoilla bongailen erilaisia linja-autopysäkkejä. Harvoin pääsen niitä kuvaamaan. Tämä pysäkkikatos on perin tavallinen, mutta tuo vihreä aita kahta puolen houkutteli ottamaan kuvan muistoksi. Olikohan tuossa edes katosta aikoinaan, reilut 16 vuotta sitten.

Mukavaa viikon alkua!

-Sari-