Kokoonnuttiin Karoliinan ihanaan kotiin eilen askartelutapaamiseen. Pidettiin pikkujoulua lahjoja jaellen ja asianmukaisia herkkuja ja juomia nauttien ja tietysti askarreltiin joulukortteja. Kamera ei tällä kertaa ollut mukana, voin esitellä vain omat korttini. Kortteja valmistui kuuden naisen voimin iso kasa.
Pion Designin kuvalla tein tämän vuoden ensimmäisen joulukortin tammikuussa ja samaa korttisarjaa jatkoin eilen.
Vanhan ajan tunnelmaa.
Kopioin yhden viime vuonna tekemäni Ü
Tämä Heidin korttipajan uusi jouluinen tekstileike on ihana.
Niin mukavaa oli taas tavata askarteluystävät.
Loppuviikolla onkin ollut joka päivä/ilta jotakin menoa. Torstaina kävin kässäkahvilassa ja jo perjantaina oli ohjelmassa Helsingin kaupunginteatterissa musikaali Myrskyluodon Maija.
Olen aikoinaan käynyt paljon katsomassa teatteriesityksiä ympäri Suomen, mutta nyt täällä pääkaupunkiseudulla asuessani en paikallisissa teattereissa lainkaan. Vaikka tarjontaa on. Oli mahtavaa istua aitiopakalla suuren näyttämön ensimmäisellä penkkirivillä, aivan kuin sulautuen esityksen tapahtumiin. Toki ihan edessä ei nähnyt kokonaiskuvaa niin kuin ylemmillä riveillä, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa oli seurata lavastuksen huipputekniikkaa ja monipuolisuutta. Varsinkin tulta, joka riistäytyi jouluna kynttilästä ensi pöydälle ja tuhosi perheen talon. Ja ne kohtaukset, joissa veneellä seilattiin merellä - wau! Suuren näyttämön ja kahden kuoron mahti. Laura Alajääsken upea ääni. Kiitos upeasta teatterikokemuksesta!
Tämä Myrskyluodon Maija, vaikka perheen tarina traagisia tapahtumia sisälsikin, ei ollut niin surumielinen kuin mitä odotin (televisiosarja oli paljon tummasävyisempi). Tässä hetkessä lieneekin parempi, että päällimmäiseksi sanomaksi esityksen jälkeen jää toivo. Ja se, että kaikesta tuskasta huolimatta täytyy jaksaa eteenpäin. Nousta surusta työtä tehden ja koskaan ei saa antaa periksi unelmien saavuttamiseksi.
Näillä positiivisilla ajatuksilla uuteen viikkoon!
-Sari-
