Helatorstaina

Apricot Pride voisi olla tämä tulppaani.

Ihan yhtä kerrottuja kukat eivät ole kuin pussin kuvassa. Ihanan hempeitä kuitenkin, tykkään.

Kasvaa korkeaksi ja on kauniit, isot kukat. Toinen vaihtoehto on Creme Upstar. Jostain syystä seuraavat kukintaa aloittelevat tulppaanit ryhmässä ovat keltaisia, vaikka en sinne keltaisen tulppaanin sipuleita ole muistiinpanojeni mukaan istuttanut. Luulen, että maaperäkin jollakin tapaa vaikuttaa siihen, minkälaisia kukkia lopulta saa.

Käytiin tiistaina esikoisen ja tyttäriensä kanssa Tytyrin Trekoolissa kukkaostoksilla. 

Oli hauska seurata, kun kumpikin pikku neiti kantoi innoissaan kasvihuoneista valitsemiaan kukkia omiin kasseihinsa. Neljä kukkaa mahtui kassiin ja kassit tietenkin kannettiin ihan iitse.

Itsekin tein muutaman heräteostoksen.

Huomasin mustasilmäsusannan tällaisena punakukkaisena ja jättiverbenat, joita en saanut puutarhapäivänä Marketanpuistosta.

Ei välttämättömiä hankintoja, mutta tuovat mukavasti väriä istutuksiin. Susannan ja verbenan kukkien värit sopisivat hyvin yhteen, mutta tuskin tulevat kasvamaan lähellä toisiaan. 

Jos tänä kesänä perhoset löytäisivät verbenan kukat vähän aiemmin kuin viimeksi 🙏

Tänään on edelleen pilvinen päivä.

Tuuli maltillinen, muutama metri sekunnissa ja lounas/etelä/kaakko suunnalta.

 Aamupäivän aikana istutin sitruunatimjamin ja rakuunan ruukkuihin ja esikasvattamaani persiljaa jaoin useampaan taimiruukkuun. 

Koristetupakan taimet eivät ole oikein innostuneet kasvamaan. Astiassa on monta pientä alkua ja yksi hieman isompi. Olivathan siemenet vanhoja, mutta itivät kuitenkin hyvin. Jos isoimmasta saisin itselleni kesäkukan, olisin tyytyväinen. Koulin pieniä taimia vähän erilleen toisistaan ja isoimman taimiruukkuun. Katsotaan mitä niistä tulee.

Hetken huilataan ja sitten suunnataan multaostoksille. Loppu viikon aikana olisi tarkoitus saada istutettua tomaatit ulkoruukkuihin ja taidan vähän myllertää uuden kohopenkin parissa. Eilen penkistä löytyi kusiaispesä ja pitää tutkailla, miten paljon ovat vallanneet penkistä tilaa itselleen. 

Yritän elää kusiaisten kanssa sovussa, kun ei niitä poiskaan saa. Aina jostain löytyy kusiaispesä, johon ovat toisesta paikkaa siirtyneet. Enemmän niillä on oikeus olla ja elää tuolla luonnossa.

Hehkeää helatorstaita!

-Sari-

Etanalöytöjä

 Mikä helpotus kun on perjantai ja työviikko takana. 

Eilen alkoi vettä hieman ripottelemaan puoli yhdentoista aikoihin illalla ja samaa tahtia koirakaveri tärisemään. Satoi taas just sen verran, että sen huomasi sisälläkin. Siirryttiin Eddyn kanssa olohuoneen puolelle, jotta mieskulta sai nukkua rauhassa.

 Niinhän siinä kävi, että Nukku-Matti meni sinisellä autolla menojaan surrur surrur eikä takaisin saapunut koko yönä. 

En ennättänyt nukahtamaan ennen kuin herätyskello pirahti kello 3:40 - miehen oli aikaa nousta kahvin keittoon. Muutaman tunnin verran nukahtelin aamun tunteina ennen kuin oli pakko nousta ja aloittaa työpäivä. Ihmeen hyvin jaksoin koko päivän ilman sekoiluja. Tai mistäpä sitä tietää tuliko jotain sekoiltua 😁

Yöllä oli aikaa katsoa muutama askarteluaiheinen livetaltiointi ja tehdä tilausta askartelukauppaan. Kun oli julkaistu jotain uuttaa kivaa värimaailmassa, jota haluan itsekin päästä kokeilemaan 🎨

Menin pihalle heti kun sain työkoneen reppuun. Multasäkki piti siirtää toiseen kohtaan ja päätin ainakin ottaa suihkualtaan päältä kannen pois, jotta saan sen laitettua multasäkkien alle. Altaan tyhjentäminen jäisi kyllä toiseen kertaan.

Ja niin tosiaan jääkin. Kannen alla nimittäin lymyili iso etana ja vielä isompi etana kurkisteli vesialtaan reunalla, takaruumis vedessä likoamassa. Oikea jättiläinen Ü

Harmittelin, kun siirsin vuosia ulkona kukkapylväänä olleen kuusipölkyn syreenipuskan juurelle hyönteisten talviasunnoksi ja sen alla kuopassa oli etana, joka jäi nyt ilman kotia. Näin toisen vähän pölkyn alla olevaa etanaa pienemmän etanan jonkin multapussin kyljessä jonkin aikaa sitten ja olin iloinen, ettei kuiva kesä ainakaan ole ajanut etanoita pois pihapiiristä.

Tänään tuolta vesialtaasta ja sen kannelta löytyi yhteensä kolme etanaa, isosta ihan pikkuruiseen. Ja kun laitoin kuormalavaa multasäkkien alle, siellä oli kaksi pienempää etanaa lisää. 

Olen niin iloinen etanalöydöistäni ja toivon niiden pärjäävän hyvin lopun kesää ja tulevan talven, jotta ensi kesänäkin etanoita elää ja voi hyvin täällä ryytimaalla.

En kerääkään enää niin ahkerasti löytämiäni kotiloita maasta, vaan jätän kotiloita myös noiden etanoiden ruoaksi, jos niitä ravinnoksi käyttävät.

Tänään emme syö etanoita illalliseksi vaan

menen tekemään kananugetteja :)

Ihanaa heinäkuun ensimmäistä viikonloppua!

-Sari-

Tulikellukka

 

Tulikellukka kukkii kohopenkissä ja kaikki

penkkiin viime vuonna siirtämäni kellukat vielä hengissä.

Pidän kovasti kellukan oransseista kukista.

Kukinnan pitäisi kestää pitkään, mutta näin kuumalla kaikkien kasvien kukinta menee nopeasti ohi. Tässä kuvassa näkyy kukinnan vaiheet nupusta lakastumiseen saakka.

Kävin aamulla kuvaamassa kellukoita ja pitihän tuosta syreenistäkin kuva ottaa. Vanhahan se jo on, mutta vielä kukkii komiasti. Ja aah miten ihanalta tuoksuu tuomen kukka,

Kävin tällä viikolla kahtena päivänä toimistolla ja katselin työmatkoilla, miten valtavasti on puissa kukkia. Luonnon pihlajissakin niin paljon kuin oksiin mahtuu. Jopa näissä meidän takapihojen reunamilla kasvavissa syreeneissä on nyt kukkia. Enemmän kuin mitä olen 15 vuoden aikana nähnyt yhteensä. Ei siinä ole joka vuosi kukkia ollut. Kamera vääristää kukkien väriä, nämä ovat paljon tummempia eikä vaalean sinisiä.

Kun ei elokuviin saatu käytettyä kaikkia tiimin virkistystoimintaan varattuja rahoja, käytiin keskiviikkoaamuna yhdessä lounaalla. Toiset olivat aloittaneet työpäivänsä jo aikaisin ja tulivat hotellille toimistolta, minä ja toinen työkaveri tultiin kotoa. Yleensä lähden kotoa niin myöhään kuin mahdollista, ettei koirakaverille tule pitkää väliä ulkona käyntiin, mutta nyt olinkin paikalla huomattavasti aiemmin kuin toiset. Minulle harvoin maistuu aamiainen, mutta viime aikoina olen ollut aamulla nälkäinen. Niinpä perille päästyäni oli jo kova nälkä, mutta koska en tiennyt varmasti, oliko nuo varatut paikat juuri meille, en aloittanut muita aiemmin.

Ikävä kyllä kaikki ilmoittautuneet eivät päässeet paikalle.

Jestas kun ulkona on itikoita! Ja ovat nälkäisiä nekin. 

Kävin pikaisesti koirakaverin kanssa hetki sitten ulkona (mieskulta saa käydä vähän ajan päästä uudelleen, ennen kuin käy nukkumaan) ja kimpussa olivat hyttyskarkotteesta huolimatta. Puiston reunan tuomiin oli lisääntynyt näitä seittipesiä. Näkyy pieniä mustia pisteitä ja isoja toukkia.

Ei ole tuullut, satanut tai leikattu nurmea.

Puistoa reunustaa voikukkien siemenarmeija.

Nyt olisi mitä puhallella, ei tarvitse saippuakuplavettä.

Taitaa olla jo pari vuotta, kun istutin muutaman vaaleanpunaisen kielon. Kaksi kieloa kukkii, vaaleanpunainen väri ei tallentunut kuvaan enkä viitsinyt syöttää itikoita enempää ja tyydyin tähän yhteen kuvaan tällä kertaa.

Ennätyksellisen helteisen 

toukokuun viimeistä päivää!

-Sari-

Vihertää jo

 Auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta ja lämpötilan kohotessa alkoi luonnossa elämä taas palata toukokuisen normaaliksi. Muutamassa päivässä kukkien nuput avautuivat, lehtien silmut puhkesivat hiirenkorviksi ja pian lehdiksi.

Rentukan lehdet ennättivät kasvaa, ennen kuin kasvin peitti 20 sentin lumikerros. Kukkanuput paljastuivat, kun lumi suli pois. Muutaman päivän seurasin, milloin kaikki kukkanuput aukeavat ja keltainen loistaa ruskean maan ympäröimänä ojan reunalla.

Yllätyin eilen kauppareissulla, ettei matkan varrella olevan ojan varsilla ollut vielä juurikaan rentukat kukassa. On nimittäin kivan näköinen, kun ojan varsi on pitkältä matkalta keltainen rentukan kukkiessa ojan molemmin puolin.

Lähiojassakin vihertää. Vettä virtaa nyt vähemmän.

Metsikössä vihreät kohdat lisääntyvät, kun tuomen lehdet ovat kasvaneet isommiksi. Kukkanuputkin ovat kasvaneet monta senttiä parin päivän aikana. Tämä pihlaja oli kasvattanut lehtensä jo näin suuriksi tuossa puistikon reunalla. Kirsikkapuut kukkivat, ainakin vaaleanpunaista näkyy siellä täällä ja luulen, että kirsikkapuita olivat. Tuossa lähelläkin oli rivarin pihassa punainen pilvi, kun lounaslenkillä koirakaverin kanssa tallustelimme.

Lähimetsikön laidalle on levittäytynyt jo useampi valkovuokkomätäs. Reilu viikko sitten avautunut ensimmäinen kukka on saanut jo paljon kavereita.

Kyyhkyset ovat jo asettuneet aloilleen. Enää ei ole kuulunut kujerrusta, vaan niitä pitää etsiä katseella eikä äänien perusteella. Olin juuri ajatellut, mihin kyyhkyt ovat menneet, kun käänsin päätäni oikealle ja siinähän nuo tepastelivat lähellä. Nämä kuvat on otettu huhtikuun lopulla, kun lumi oli jo melkein sulanut.

Peippo sen sijaan piti aikamoista meteliä, kun eilen kotiuduttiin takapihan kautta iltalenkiltä. Liekö jossain peipon pesä lähellä ja yritti harhauttaa ettei pesän luo mennä. Tekisikö peippo pesän myös maahan risukkoon tai  johonkin sopivaan koloseen? Kun laulussa peippo tekee pesänsä kuusen oksaan korkealle 😏

Ihan kaikkien tulppaanien kohdalla ei ole kukintaa menetetty.

Muutama nuppu järsittyjen lehtien suojassa ilahdutti suuresti.

Vanhempi kohopenkki näytti elottomalta, mutta niin vain sinnekin on esikon lehtien lisäksi kasvattanut akileijakin lehdet ja puiston nurmikolta siirtämäni kiurunkannus kukkii 💜 Ja eilen huomasin helmililjojen pienet kukkaset. Niistä en saanut selkeää kuvaa tallennettua. Hurmeluppion olemassa oloa vielä jännitän.

Muutaman oikein lämpimän päivän jälkeen (+18 - +22 asteen vaihdellessa) alle kymmenen asteen lämpö ja viileä ilmavirtaus tuntuu niiiiiin kylmältä. Pitää vaan muistaa laittaa edelleen lämpimästi päälle niin hyvin pärjää ulkosallakin.

Euroviisuviikkoa!

-Sari-

Lomapäivä taas

 Ihanainen aurinko toivotti aamulla hyvät huomenet 😎

Ihan parasta, kun tälle lomapäivälle tuli näin hyvä ilma. Ulkopuuhia oli tehtävälistalla ihan koko päiväksi taas. Viikonlopun vapaapäivät menivät lepäillessä, vaikka tulihan sitä lauantaina pyykättyä ja sunnuntaina käytiin puutarhamyymälöissä ja kokkailtiin tämän viikon lounaat. Onhan se paikallaan välillä huilailla, etenkin kun kroppa sitä kaipaa.

Tämä lomapäivä oli varattu puutarhaunelmien edistämiseen. Sain kylvettyä uuteen kohopenkkiin kukkien siemenet ja niiden seuraksi istutin osan samettiruusuista ja lehtosalvian. Myös koristeporkkana Daran muutama taimi mahtui penkkiin.

Kohopenkkiin kylvin pioniunikkoa, 

harjaneilikkaa, tuoksuresedaa ja kamomillaa.

Vanhempaan kohopenkkiin istutin eilen ennen puutarhoille lähtöä valkoisen helmililjan sipulit. Muutaman pienen sipulin laitoin kehäkukkapenkkiin kukkarivien väliin.

Överbystä ostamani vanhan ajan pelargoni pääsi saviruukkuun kasvamaan. Amppeleihin ennätin istuttaa keijunmekon ja rusokin. 

Hetken lepo- ja ruokataukoa tuli vietettyä katsomalla Minun puutarhani -sarjan tämän päivän jakso ja nyt jaksaa taas jatkaa omien puutarhaunelmien parissa. 

Meillä on innostuttu puutarhailusta jo neljännessä polvessa. 

Mea istuttaa chiliä äidin apuna ruukkuun kuin vanha tekijä 💗

Kivaa alkanutta viikkoa!

-Sari-

Parempaa ei vois olla - kohopenkin perustaminen

 Nimittäin sää ulkona puuhasteluun.

Aamupäivällä tuntui vielä koleahkolta, mutta mitä kauemmin aurinko pääsi paistamaan sitä lämpimämpää oli takapihalla. Tuulenvirekään ei alkuun takapihalla tuntunut. Sitten kun tuuli kääntyi enemmän lounaaseen, puhalsi hetken viileitä henkäyksiä meidän kiusaksi. Sillon oli aika pitää teehetki sisällä lämpimässä.

Tämmösiä päiviä olen kaipaillut ja hyvä kun sattui tälle kotoilusunnuntaille. Aamulla menin vielä  hetkeksi sänkyyn lukemaan puutarhakirjaa, mutta kymmenen jälkeen oli pakko pukea ja toisten nukkuessa aamupäiväpäikkäreitä hipsin hiljaa pihalle. Ensitöikseni pesin parvekelaatikon puhtaaksi. Vielä en kylvänyt siihen porkkanoita, se jäi nyt toukokuun loppupuolelle.

Tämän päivän tavoitteena oli saada kohopenkki vihdoin tehtyä. Syksyllä sen perustamiseen ei sää ollut suosiollinen ja sitten tännekin tuli kunnon talvi. 

Olin kerännyt viime kesän (ja syksyn) risuja (tuossa taustalla syreenin oikealla puolella yksi risukasa) ja syksyllä harvensin syreenipuskaa, josta sain pitkiä runkoja pohjalle. Pihatalkoiden aikaan haravoin lehtiä useamman säkillisen varastoon ja nyt keväällä keräsin talteen boksipahvilaatikoita.

Tähän kohopenkki kohoaa. Tällä paikalla oli aiemmin kaksi yrttimaasäkkiä muutaman vuoden ajan, joiden alla oli nyt lähes paljas multamaa. Kohopenkistä tuli laajempi ja olin aiemmin merkinnyt alueen mitat kaivamalla reunamaata lapiolla.

Jonkin verran juuria ja ruohoa putsasin pois ja muutama juurikin sieltä löytyi, luultavimmin syreenin tai luumupuun. Yksi oikein muhkea juuriverso jatkui laatoituksen alle. Sen poistan sitten, kun putsataan puulaattojen välit.

Kohopenkkiä reunustaa takana turveharkot, johin on vuosien saatossa levinnyt rönsyansikkaa. Harkot reunustivat ensimmäistä perennapenkkiä, jonka perustin kuusen varjostamaan kohtaan pian tänne muutettuani. Muutama harkko on vielä alkuperäisellä sijoillaan, nekin pitää vielä siirtää noiden jatkoksi.

Kohopenkki on leveydeltään juuri boksilaatikon kokoinen, pituutta tuli hieman enemmän. Laatikoita levitin kuusi päällekkäin ja kastelin jokaisen kerroksen niin hyvin kuin pystyi. Tämä vaihe olisi ollut hyvä tehdä viime viikon sateiden aikaan. Kaikkeen ei vaan aika riitä ja tämä piti tehdä silloin, kun motivaatio on kohillaan.

Pahvilaatikoiden päälle levitin pitkiä puunrunkoja ja paksuja oksia, niiden päälle märkiä puiden lehtiä ja seuraavaksi pollenparasta. Sitten vielä kerros risuja ja toinen lehtikerros.

Lehtiä oli juuri sopivasti, vähemmällä en olisi tuota saanut tehtyä. Päällystin kasan pahvisuikaleilla ja muovilla, etteivät lehdet leviä tuosta tuulen mukana pitkin maita ja mantuja kuivuessaan. Levitän mullan päälle kunhan mieskulta ennättää kantoavuksi ja saan multasäkin ihan tuohon penkin viereen.

Parissa vuodessa tuosta maatuu hyvä, muhevainen kukkapenkki ja myös mataloituu sopivaksi. Tänä vuonna aion kasvattaa siinä kesäkukkia. Perennat valitsen myöhemmin. Tämän kesän ensin seurailen mihin aikaan tuohon paistaa aurinko ja kuinka kauan. Tulee sitten varmimmin valittua oikeanlaiset kasvit.

Sinitiaiset eivät juurikaan arastelleet tulla samaan aikaan pihalle. Lähimmillään taisi lentää puolen metrin päähän, kun seisoin paikallani hievahtamatta kuin patsas.

Istahdin hetkeksi aurinkotuoliin ja annoin kameran raksuttaa kolmen kuvan sarjoina. Aika kivoja otoksia tallentuikin. 

PItää vielä tarkastaa, eikö peiposta onnistunut yksikään kuva. Se oli kauempana ja kuljeskeli risukasojen takana ja seassa enimmäkseen. 

Varpuset kävivät ruokailemassa syreenissä ja yksi lintulaji jäi tunnistamatta.

Oravakaan ei liiemmälti ujostellut. Hyppeli ohitse noin viidentoista sentin päästä, kun seisoin paikoilani ja seurasin sen menoa. Kuvien orava tervehti meitä vappuaattona.

Nyt muistaissani vielä muutama juhannusruusun juuri pitää käydä leikkaamassa ja sitten saa tämän päivän puutarhapuuhailut olla paketissa. Iltapalan painikkeena taidan katsoa ainakin yhden jakson Hagen min -sarjasta.

Ensi viikolla jo toukokuun toinen sunnuntai!

Mukavaa viikkoa!

-Sari-