Vohveleita ja unikoita

 Jos Kokkolassa käydessä on aikaa, 

Neristaniin käy reippahasti askeleet.

Ensimmäiseksi suunnattiin vohvelille. Aamupalasta olikin jo pitkä aika ja nälkä hiipi vieraaksi. Meinasin ensin tilata sekä suolaisen että makean vohvelin, mutta onneksi maltoin tyytyä yhteen. Vohveli oli nimittäin suuuuri. kaksi ennen illallista olisi ollut liikaa.

Mieskulta päätyi hillovohveliin.

Kermavaahtoa oli iso keko.

Pihapöydät täyttyivät pian asiakkaista ja naakat pitivät vahtia.

Pitsiliinoja ei pöydillä näkynyt, ne oli

ripustettu ylös narulle pitsiviiriksi.

Lautasten tyhjennyttyä lähdimme kiertelemään Neristania.

Yksin olisin kiertänyt kaikki 12 korttelia, mutta yhdessä

kävelimme lähinnä Itäisellä ja Läntisellä Kirkkokadulla.

Kivijalkojen vierustoilla kukkivat unikot.¨

Muutamia kuvia Neristanin taloista.

Monessa talossa portti oli avoinna ja pääsimme näkemään 

 sisäpihoillekin. Joissakin näkyi lähes sortunut ulkorakennus, jonkun talon piha kasvoi pitkää heinää mutta useimmat pihat olivat viimeisen päälle laitettuja.

Ennen kotimatkaa kävimme vielä Paapiin tehtaanmyymälässä,

jossa mumma hurahti kivoihin kuoseihin ja osti "muutaman"

vaatteen Mealle 😁 Ja "pappakin" löysi Mealle tuliaisia.

Monessa ikkunassa istui posliinikoira ja 

joidenkin ikkunoiden edustalla oli juorupeilejä.

Ja unikoita tosiaan kasvoi talojen vierustoilla.

Tänne palaan vielä joskus uudelleen 

ja kierrän silloin koko alakaupungin.

Oih, venetsialaisten aikaan olisi 

mahtavaa vierailla Kokkolassa.

-Sari-