Heinäkuun viimeinen

 Kahden viikon kesäloma on loppumaisillaan.

Ja niin on tämä helteinen heinäkuukin.

Pääsimme toisen koronarokotteen jälkeen lähtemään Leenan päivänä terveinä mansikkamaille äidin luo Savonlinnaan. Tosin perjantain kaupunkipäivä päättyi ennen kuin alkoikaan, mutta se johtui (toivon mukaan) normaalista huonovointisuudesta. Kun seinät alkoivat pyöriä silmiä auki pitäessä ja karusellin vauhti vaan kiihtyi, palasimme takaisin ja vetäydyin aittaan lepäämään. 

Torstai-iltana oli taivas purppuranpunainen.

Ukkosen ja sateen jälkeen pilviverho rakoili sen

verran, että aurinko pääsi pilkistämään pilven raosta.

Palasimme eilen illalla Savonlinnan lomalta kotiin. 

Kasvit olivat selvinneet hyvin helteisistä päivistä; varaston seinustalla kelloköynnös kasvaa edelleen kohisten  (pieniä kukkanuppujakin löytyi!) ja amppelissa keijunmekko on vehreä ja kukkii. Naapuri kävi niitä alkuviikosta kastelemassa ja tarkisti samalla muutkin, sekä etupihan että takapihan, kukat. 

Tomaattien itsekasteleva oli toiminut hyvin eikä ämpäristä ollut vesi loppunut (en ennättänyt testaamaan vedenkulutusta kunnolla ennen lähtöä ja laitoin kastelun väliksi 24 tuntia).

 Keskiviikkona täällä oli satanut ja eilen illallakin satoi vielä niin kovasti, että koirakaveri alkoi pelkäämään (Eddylle torstain tuntien ukkospelko oli vielä liian tuoreessa muistissa). Tänään tyhjentelin takapihalla aluslautasilta vesiä pois. Vielä pitäisi lakaista kuivuneita koivunsiemeniä pois ennen seuraavaa sadetta.

Tämän äidin karjalanneidon myötä toivottelen

kaunista heinäkuun viimeistä päivää 💗

-Sari-