Herkuttelua koko päivän

Tänään, koko päivän, pääosassa on ollut ruoka/herkuttelu/syöminen. Emme viime vuoden tapaan käyneet Espoon päivän merkeissä ulkona syömässä Tapiolassa, vaan kaikki on ollut itsetehtyä tai valmiina tilattua.

Aamupalaksi tein banaanilettuja. Paitsi että näitä voisi mieluummin kutsu kauraletuiksi, koska taikinaan laitoin (aivan liian) reilusti kaurahiutaleita Ü Makua antamaan lisäsin mustikka- ja taatelijauhetta sekä kanelia. Pannulla näyttävät ihan jauhelihapihveiltä, mutta ihan ne banaaniletuilta maistuivat.

Päivällä kokoonnuttiin esikoisen luo herkuttelemaan kakuilla. Olen jo kauan ihastellut Sokeritähden hurmaavia täytekakkuja ja halunnut testailla niitä. Koska kahdestaan emme pysty yhtä kakkua syömään, valkattiin kaikille sopiva päivä kakkukekkereille. Samalla sain vietyä esikoisen tuparilahjat, joita reilun vuoden ajan olen hankkinut ja jemmaillut täällä kotona.

Voileipäkakku oli niin herkullinen, kostea ja täyteläinen. Otin 15 hengen kakun, mutta lounasaikaan se tuhottiin seitsemän syöjän voimin lähes kokonaan. Vain pieni palanen jäi jäljelle. 

Makeaksi kakuksi valitsin sitruunaisen kreemikakun. Kakku oli ihan mahottoman korkea. Kaipasimme siihen lisää kosteutta ja itse vahvempaa sitruunan makua. Maukas oli tämänkin.

Toukokuussa Marketanpuiston kevätpäivänä löysin Cosy & Countryn loppuunmyynnistä neljä Greengaten ihanan tyllerönväristä kuppia tuparilahjapakettiin. Ja Punaisen Rusetin remonttimyynnistä paketin servettejä. Ne passasivat hyvin tämän päivän kattaukseen ja esikoisen kodin väreihin. 

Illallinen yritettiin pitää kasvispainoitteisena, mutta kyllä siihen livahti näin kesäkauden päättäjäisiin muutama makkarakin Ü 

Kävin puutarhasta keräämässä papuja keitettäväksi ja persiljaa koristeeksi. Kuinka ihanaa onkaan käyttään itse kasvatettua satoa!

Mieskullalta jäi viime lauantain ruokatarvikkeista jäljelle yksi paprika ja sipuli ja minulta oli jäänyt lomalla ostamani kukkakaali syömättä. Niistä kasasin meille bratwurstien ja chilimakkaroiden lisukkeiksi paistettuja kasviksia ja kukkakaaligratiinin.

Kesän loppumisen haikeissa tunnelmissa nautittiin vihdoin  kuohari, jonka mieskulta oli hankkinut jo heinäkuun kesäloman alkajaisiksi poksautettavaksi.

Ilta on jo hämärtynyt ja pian siirryn takapihalle tunnelmoimaan kynttilöiden ja lamppujen valaisemalle takapihalle tämän kesän viimeistä iltaa viettämään. 

Tunnelmallista launtai-iltaa kaikille venetsialaisia viettäville!

-Sari-

Punertaa marjat pihlajan

Nämä lämpöiset päivät hellivät luontoa ja puutarhaa viime perjantaisen sateen jälkeen. Ja varsinkin meitä maan päällä tallaajia. Tänään mittari kapusi +26 asteeseen eli huh hellettä!

Kotiin päästyäni kävin keräämässä luumuja ja kastelemassa tomaatit ja muut kasvit. Meidän pelargonit alkoivat vasta nyt elokuun puolivälin tietämillä kukkimaan ja lumihiutaleessa on jälleen komiat kukat. Myös takapihan keijunmekko alkaa pursuamaan kukkia. Kelloköynnös mokoma vaan puskee köynnöksiä mutta ei kuki vieläkään. Näinköhän kukkii ollenkaan.

Porkkanat kasvavat parvekelaatikossa.

Ja pavut maissin kaverina.

Basilikaminttu kukkii.

Ja basilikat ovat kasvaneet tomaattien takana piilossa.

Ja tämä pieni punertava pikkutomaatti ilahdutti kotiin palaajaa Ü

Tigerellat ovat vielä vihreitä.

Päivällä olisi mukava seurailla, onko kukissa vierailijoita.

Varmasti pörisijöitä vielä lentää kukasta kukkaan.

Ilta on jo hämärtynyt ja kennovalot syttyneet palamaan. Taidan mennä vähäksi aikaa vielä ulos istumaan ja huokailemaan tätä elokuun ihanuutta. Ulkona on vielä ihanan lämmintä.

Nautitaan ennen perjantain sateita.

Vieläkin on kesää jäljellä!

-Sari-

Meren tuoksua rantaraitilla

Koirakaveri on palautettu kotiin ja läppäri nostettu esiin odottamaan huomista töihin lähtöä. Tänään vielä nautin vapaasta ja ajeltiin mieskullan ehdotuksesta Haukilahden rantaan.

Sen tunsi jo heti autosta noustessa, meren tuoksun.

Valitsimme tänään ruokapaikaksi vanhan tutun Cafe Mellstenin. Ensi kesänä jatkamme rantaraitin valloitusta uusiin ravintoloihin. 

Moni muukin oli lähtenyt Haukilahden rantaan, pitsaa joutui kuulemma odottamaan 40 minuuttia. Me valitsimme salaatin ja uuniperunan ja ruoka tuntui tulevan hetkessä. Sitä odotellessa nautimme jo jälkiruoan, ihanan sitruunaisen kakkupalan.

Rannalla oli hiukan kylmä, kun aurinko piiloutui pilvien taa ja mereltä kävin tuulen henkäys. Auringon paistaessa olisimme vielä jääneet istuskelemaan rannalle katselemaan purjeveneitä, Tallinnan aluksia ja rohkeita uimareita. 

Ensi viikon loppu näyttäisi olevan pelkkää auringonpaistetta. Ehkä me vielä kerran ennätetään käydä rantaraitilla jättämässä hyvästit kesälle ja toivottamassa syksy tervetulleeksi Ü

Vallan mainiota kesäviikkoa,

nautitaan siitä täysin rinnoin!

-Sari-

Tomaattihaaveilua lauantain suvituulessa

Puuskittainen tuuli pyörittää koivuja ja ravisuttaa luumupuun oksia. Silti punaiset luumut sitkeästi pysyvät korkeuksissa kiinni puussa, eivätkä putoile kypsinäkään maahan poimittavaksi. Sinisten alle levittelin maahan harson, niitä tipahtelee jo reilusti syötäväksi.

Tuomessa käy kuhina ja kuuluu naksutus, kun lintuparvi syö marjoja. Rastaat erotan roikkumasta oksilla, mutta en pienempiä lintuja, jotka piiloutuvat lehtien sekaan. Pitäisi hommata vihdoin ne kiikarit, että pystyisin seuraamaan mitä lähipuissa tapahtuu.

Haaveilen, että ensi viikolla aurinko kypsyttäisi ensimmäiset tomaatinraakileet ja saisin jo maistiaisia. Paljon noita raakileita onkin kasvanut ja kukkiakin puhkeaa koko ajan lisää.

Voyage voisi jo kypsyä ihmeteltäväksi ja makutestiin. 

Kokoa sillä mielestäni on jo riittävästi.

Tigerellan raitoja voisin ihastella näin raakanakin. Mutta en toki pane pahakseni, jos sen kypsiä hedelmiä pääsen maistelemaan.

Äidillä Hundreds & Thousands antoi jo amppelissa satoa, meillä

siinä on vielä pienet raakileet eikä yhtään kypsää olla saatu. 

Äidin Voyage kasvaa lämpimällä aitan seinustalla.

Hauskoja nuo pikkuiset ryppäänä kasvavat raakileet.

Ja saranin seinustalla loput tomaatit.

Vähän oli raakileita kaksi viikkoa sitten, kasvu

ei ollut sen pidemmällä kuin omissanikaan.

Pitää toivoa, että ensi viikon lämpimän jälkeen ei muutu sää kovin kylmäksi, vaan kasvukausi jatkuu edelleen vielä pitkälle syyskuuhun saakka. Katselin vanhoja kuvia ja noin kuukausi myöhemmin käytiin äidin luona ja silloin poimin sieltä mukaan tomaatteja. Huoh, kuukausiko vielä pitäisi odotella.

Lupsakkaa lauantaita!

-Sari-

Sadepäivän maalailuja

Tänään heräsin mieskullan seuraksi jo ennen viittä kuuntelemaan sateen kohinaa. Vähän myöhemmin koirakaverin harmiksi välkähtelivät myös salamat ja jyrähteli ukkonen. 

Kun nukkumisesta ei pelkäävä koira vieressä tullut mitään, kävin pari tuntia unta odoteltuani täyttämässä ämpärit rännin alla. Ensi viikon lämpimillä ilmoilla kasteluvettä tarvitaan taas useampana päivänä ja parasta kasvien kasteluun on pehmeä sadevesi.

Kun sähköinen rintama väistyi ja koira rauhoittui viereen makaamaan, painuivat omat silmänikin kiinni ja otettiin muutaman tunnin aamupäivänokoset yhdessä. 

Herättyämme sade oli jo tauonnut ja aurinko kurkisteli pilvien raosta. Päästiin käymään rauhassa puistolenkillä ja sen jälkeen valmistelin maalauspaikkaa olohuoneeseen.

Koirakaveri tykkää olla siellä, missä tapahtuu. Ja ukkosen jälkeen mieluiten ihan lähellä, turvaa hakien. Niinpä asettautui makaamaan lattialle asettamieni rimojen viereen, rimat pään alla tyynynä.

Väsyttää niin kovin. Saako tässä olla?

Vähäksi aikaa vaan torkahdan.

Hyvä on. Hieman siirryn, etten ole tiellä.

Maalarikaverini siirtyi viimein nojatuoliin nukkumaan,

ja sain maalattua tuon viimeisenkin riman Ü

Iloista viikonlopun alkua!

-Sari-

Ylennetty

Vihdoinkin elokuun alussa sain tehtyä esikoiselle kortin. Keväästä saakka tämä on ollut ajatuksissa ja työn alla myös jonkin aikaa. 

Kortin malli oli tiedossa jo kauan, 
värimaailma oli vielä mietinnässä. 

Ajatuksena oli hillityn neutraalit sävyt ripauksella tylleröistä.
Mutta tuon ruusupaperin löydettyäni en voinut sitä toiseen vaihtaa.

Olen säästänyt hotellin vanity kit -pakkauksia tiettyä tarkoitusta varten. Tässä kortissa käytin pakkausta "lahjapakettina" elokuvalipuille. Mitoitus oli just eikä melkein. 

Eihän tuossa kortin teossa mennyt elokuvalippujen ostosta antamiseen kuin rapiat neljä kuukautta :) 

Tällaisella ihanalla ilmoituksella tulevasta ylennyksestä esikoinen kertoi eräänä talvisena päivänä, kun tulevat vanhemmat toivat koirakaverin meille pidempiaikaiseen hoitoon Ü

Tulevaisuudessa ei olla pelkästään koirakaverin hoitajia,
vaan saadaan kylään ihan toisenlainen helliteltävä.

Esikoinen on käynyt selvästi ompelutarvikelaatikollaan Ü

Miten muuten asiasta askartelijaäidille kertoisikaan...

Odotusta vielä muutaman viikon ajan < 3

Tänään mennään leffaan!

-Sari-