Helmikuun lopun pakkaspäiviä

Oi kuinka onkaan ollut auringon kirkastamia päiviä, pitkästä aikaa. Pakkasta oli viitisen astetta, kun mittariin aamulla kurkkasin. Ja samalla reissulla vilkaisin keittiön nurkan kuulumisia. 

Eilen huomasin ensimmäisen vihreän lehtiparin ja nyt noita siemeniä alkaa itämään enemmänkin. Olin jo varma, etten saa näistä vanhoista siemenistä yhtään keijunmekon tainta, vaan joudun ostamaan valmiit taimet kaupasta. Iloinen yllätys siis odotti iltapäivällä sairaalasta kotiin palaavaa Ü

On vähän kurjaa viettää aikaa sisällä, kun on noin ihana ulkoilusää. Tänään ajattelin kuitenkin pitää lepopäivän, kun eihän sairaalassa pysty kunnolla nukkumaan. Ensin vietin kahdeksan tuntia päivystyksessä, iltakuudelta ilmoittauduin ja kahden aikoihin yöllä pääsin vihdoin odotustilan penkeiltä makaamasta oikeaan sänkyyn. Ehkä tuntia aiemmin joku tuli kertomaan mistä on kyse (olin yhdeksän aikaan käynyt lääkärillä ja yhdentoista jälkeen kuvauksissa) ja että joudun jäämään sairaalaan ja olen ensimmäisenä päivän leikkausjonossa. 

Olihan se yllätys, että sunnuntain suunnaton väsymys ja kuumeilu osoittautui umpparitulehdukseksi. Kun ei siihen liittyvää vatsakipuilua ollut tyypillisillä alueilla (paitsi kun lääkäri vähän paineli Ü). Onneksi hakeuduin lääkäriin jo maanantaina. 

Nyt sitten toipilaana ja viikon sairauslomalla. Koirakaverikin on ihan uupunut, kun on pari päivää odotellut kotiin. Toinen saa nyt vihdoin nukkua rauhassa (vieressä) ja onkin nukkunut niin sikeästi, ettei edes televisiosta kuuluneet koiran haukunnat saaneet minkäänlaista reaktiota aikaan. 

Nauttikaa talven viimeisistä päivistä 
raikkaan rapsakassa pakkassäässä!

-Sari-

Ystävänpäivänä Mea 4 kk

Oikein mukavaa ystävänpäivän iltaa Sinulle

kävin itselleni pienen ystävänpäiväkimpun 

ja mumman Mealle onnittelut

aika rientää ja tylleröinen on jo 

neljän kuukauden ikäinen

oho, niin iso että saa jo kiinteää ruokaa

maistella (bataatti on hyvää ja luumu)

ja pottuvarpaisiin yltää jo kurkottamaan

tänään on syytä hymyyn

 -Sari-

Lainan päivänä

Tänään kävin kirjastossa, mutta vain palauttamassa sinne yhden pian erääntyvän kirjan (mieskullalla oli kiire katsomaan jääkiekkoa kotisoffalta). Ennen kirjastoissa oli jotain erikoistapahtumia 8.2. Lainan päivänä, nyt en ainakaan lähikirjastossa mitään tavanomaisesta poikkeavaa huomannut. Toivottavasti perinne jossain säilyy. Suomen Kirjastoseuran sivujen mukaan ovat viime vuonna siirtyneet järjestämään Kirjastojen päivää maaliskuussa. 

 Aikoinaan 8. helmikuuta vietettiin tyttärien isotädin nimppareita. Tätiä kutsuttiin Lainariksi, miehensä Einarin nimen muunnoksena.

 Voi niitä kolmenkymmenen vuoden takaisia muistoja. Turunvierailuilla köröteltiin porukalla pienellä autolla hakemassa kaupasta lahna uuniin laitettavaksi ja joskus saatiin herkullisia silakkapihvejä (itselleni ensimmäiset makumuistot silakasta). Turun linna oli tuolloin remontissa, kerran käytiin linnanpihalla istuskelemassa. Ja ihan vieressä sijaitsevalla Luostarinmäellä käytiin joskus kurkkimassa vanhoihin rakennuksiin. Pikku taaperoita tuommoiset museokohteet eivät ikävä kyllä vielä kiinnostaneet. 

Siirrytäänpä muisteluista nykyhetkeen. Kävin koirakaverin kanssa puistikossa vähän pallottelemassa. Eilen oli satanut vähän lunta ja vielä sitä on jonkun verran jäljellä. Tämän vuoden lumiennätys varmaan tämä. Yhtä vähäluminen talvi kuin vuonna 2008, jolloin nykyisellä kotiseudullani ensi kerran kyläilin. 

Linnuilla on jo kevättä rinnassa, niin moniäänisesti säestivät meidän leikkihetkeä. Eräänä päivänä katselin ja kuuntelin koivun latvassa lauleskelevaa rastasta. Kunpa sitä omaankin mieleen saisi tuommoista keveyttä ja iloa, kesän odotuksen riemua. Himppasen tänään raapustelin naftaliinista haaveita kesästä laittamalla keijunmekon siemeniä lautalle kellumaan.

Löysin jostain tuommoisen ilmalla täytetyn pussin, joka sopi täydellisesti sivuun laittamaani elintarvikerasiaan. Pussin ympärille kääräisin talouspaperia ja laitoin rasiaan, jossa oli vettä puolillaan. Kelluva lautta oli siinä. kaikessa yksinkertaisuudessaan. 

Talouspaperin päälle laitoin vielä kahvinsuodatinpussin, johon kirjoitin mitä siemeniä lautalla kelluksii ja päivämäärän jolloin ne on laitettu itämään. Sitten siemenille valoa ja odottamaan, vieläkö noista kolmen vuoden vanhoista siemenistä joku sattuisi itämään. Kaiholla muistelen viime kevään taimirunsautta. 

Pidetään peukkuja!

-Sari-