Hyvästit kylmälle maaliskuulle

Kun talvi on leuto, voi odottaa kylmää maaliskuuta. Vaikka mennyt talvi oli hyvin erikoinen, lämmin ja vesisateinen täällä etelässä, niin maaliskuun sää oli tyypillisen viileä. Oli yöpakkasia ja sen jälkeen auringon lämmittämiä päiviä. Tulevat viikot näyttävät, ovatko seuraavatkin kuunkierrot yhtä kylmiä.

Viime yö ryytimaalla oli maaliskuun kylmimpiä, kun elohopea putosi liki kymmeneen asteeseen. Päivä on ollut hyvin tuulinen ja tuntunut erittäin kylmältä. Ulkona olikin puolen päivän aikaan hiljaista, ei lainkaan ojan pientareella leikkiviä lapsia ja teillä ristiin rastiin ulkoilevia aikuisia kuten aiempina päivinä on ollut sankoin joukoin normaaliin arkipäivään verraten. 

Vaikka ulkona on kylmä, niin luonnossa kevät etenee. Aamulla puiston reunalla heinikosta pilkisti ensimmäiset skillat.

Vuosi sitten löysin pihalta ensimmäiset kotilot. Nyt ne pysyttelevät vielä syvällä mullassa turvassa pakkasilta ja se on hyvä se. 

Vaikka maaliskuu jää muistoihin synkkien uutisten ja eristäytyneisyyden alkuna, niin onhan tämä ollut myös aivan mahtava kuukausi ulkoiluun ja sen kautta suomalaiset ovat, toivottavasti pysyvästi, löytäneet lähialueeltaan luonnon tarjoamat ulkoilumahdollisuudet ja sen voimaannuttavat vaikutukset henkiseen hyvinvointiimme. 

Luonto on meidän suurin rikkautemme, sen puhtaat veet ja antimet. Toivottavasti muistamme pitää siitä entistä parempaa huolta tämän jälkeen ja vähennämme sen saastekuormaa pysyvästi paremmilla valinnoilla.

Voi hyvin!

-Sari-

Krookuksia ja lumikelloja

Marketanpuisto oli vielä lepotilassa.

Muutamassa kohtaa kukki lumikelloja

ja krookuksia. 

Mustasta mullasta pilkisti jo paljon vihreää.

Kullannupussa pullisteli jo silmut.

Toivottavasti saadaan liikkua ulkona, kun kevätkukkien kukinta on kauneimmillaan. Meille riittäisi, että saa kulkea noin kilometrin säteellä kotoa koiraa ulkoiluttamassa ja päästään Marketanpuistoon Ü

Tuo koivukukkula tulee näyttämään kauniilta, kun lehdet ovat hiirenkorvalla ja puut peittyvät hennon vihreään.  

-Sari-

Marketanpuisto maaliskuun lopulla

Ennen kuin tuuli kääntyy puhaltamaan pohjoisesta, kylvin tänään ensimmäiset kevätkylvöni. Siemenpussivarastoa penkoessani löysin pussillisen sininatan siemeniä ja tänään kylvin salaattirasiaan niitä jääkaappiin viikoksi viileään. 

Pienoiskasvihuoneeseen sammalnappeihin kylvin vanhoja tomaatinsiemeniä pari kutakin. Voyage, Red Alert, Hundreds & Thousands, Tigerella, Yellow Submarine ja Artisan Golden Bumble Bee. Siemeniä jäi vielä ensi vuodeksikin varastoon, noistakin tulee kaikkien itäessä tusinan verran taimia. 

Ja vielä ennätin kylvää noutoruokarasiaan petunian (olivatpa pieniä) ja isosamettikukkien siemenet, ennen kuin suunnattiin Marketanpuistoon päiväkävelylle. 

Edikin pääsi mukaan.

Meillä oli puistotreffit Ü

Aurinko päätti pysyä suurimman osan aikaa piilossa pilvien takana. Vielä ei tarennut istuskella ja nauttia eväistä, vaan kierreltiin pari tuntia puistoon tutustuen. 

Näin ensimmäiset leskenlehdet.

PItkästä aikaa yhdessä. 

Heipparallaa

ja mukavaa lauantain jatkoa!

-Sari-

Kevätkylvöihin ja kesän puutarhaunelmiin

Lähimmän "multakaupan" valikoimista oli poistunut Biolanin kylvö- ja taimimulta, joten jouduttiin, tai päästiin, ajelemaan kauemmaksi ostoksille. Samaan kyytiin otettiin myös säkki sammalmultaa (Kasvusammal oli tilapäisesti loppu, viimevuotista löytyy kotoa muutama litra), jotta on multavarastoakin kotosalla jos kauppaan ei pääse sitten, kun on aika istutella taimia isompiin ruukkuihin. 

Koska keijunmekkojen siemenistä lähti kasvuun vain kaksi ja kelloköynnöksen siemenet jäi kylvämättä, etsin kesäksi toisenlaisia köynnöksiä kasvatettavaksi. Vaikka aioin tänä vuonna turvautua valmiisiin taimiin, niin jotenkin noita siemenpusseja tarttuu mukaan.

Keltaista kanarianköynnöskrassia ja

violettia hyasinttipapua.

Kuvan kukat näyttivät niin herkullisilta, että päätin

yrittää kasvattaa ensimmäistä kertaa itse petuniantaimet. 

Tomaattien kylvöön hankin jo jokin aika sitten sammalnappeja. Multaostoksilla nappasin kärryyn tuon minikasvihuoneenkin nappeineen. 

Sunnuntaina kävin läpi vanhoja siemenpusseja ja otin esille myös ohran- ja raeruohonsiemenet. Kohtahan se on pääsiäinen, lomaviikko ja aikaa puuhastella vaikka ja mitä. Jospa tänä vuonna ennättäisin sekoittamaan betonivellin ja pursottamaan sen kananmunankuoriin kovettumaan.

Iloa päivääsi!

-Sari-

Poutapilviä sinitaivaalla

Käydään päivittäin lounastauolla koirakaverin kanssa puistossa haukkaamassa happea ja seuraamassa kevään edistymistä. Mikäs sen ihanampi keskeytys työpäivään, kun muutoin täytyy hipsutella sisällä ja yrittää tehdä ahkerasti töitä hämärässä huoneessa. 

Eilen oli hyvin lämmin päivä ja lähes heti talon nurkalla liihotteli sitruunaperhonen ohitse ja maasta pilkisti ensimmäiset tulppaanin lehtivarret. Perennapenkissäkin vihertää jo kovin eli tulppaanin sipulit eivät ole kärsineet märästä talvesta. Kukintaa odotellessa Ü

Lintu varmaan on kuljettanut läheiseltä järveltä järvisimpukkaa ja pudottanut nokastaan kuorenpuolikkaan sammalmättäälle. 

Vaikka tänään kylmän viiman ansiosta ulkona tuntuu pakkasyön jälkeen kovin viileältä, niin suojaisalla seinustalla auringon paisteessa on jo tosi lämmintä. 

Aurinkoisella rinteellä sinivuokot ovat jo aloittaneet kukintansa. Kävin tänään ensimmäistä kertaa niitä katselemassa huokauksien kera. Onneksi muistin ripustaa kameran kaulaan ja sain otettua näitä kevätmuistoja talteen. 

Vihdoin koitti kevätpäiväntasaus ja nyt otetaan loikka kohti kesää valoisan ajan pidentyessä. Täällä pohjoisessa kasvot käännetään kohti Aurinkoa ja sitähän nyt on luvassa, auringon lämpimiä säteitä ja valoa. Viikonloppuna happihyppelylle!

Kevättä < 3

-Sari-

Kotimuseossa Katajanokalla

Museovierailut eivät enää jää pelkästään tutustumiskierrokseen, vaan sytyttävät kipinän etsiä lisää tietoa ihmisistä, paikoista ja tässä tapauksessa myös säätiöstä ja yrityshistoriasta Ü

Vierailimme maanantaina Katajanokalla Kauppiaankatu 11 sijaitsevassa Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseossa, joka sijaitsee jugendtalon ylimmässä kerroksessa vähän matkan päässä Katajanokan vankilasta. 

Museona Sohlbergien koti on toiminut pian 20 vuotta. Museo on yhdistetty kahdesta huoneistosta, joissa on yhteensä 11 huonetta ja keittiö, pinta-alaa yli 300 neliötä. Toisessa huoneistossa asuivat Sohlbergit ja toisen huoneiston vapauduttua sinne muutettiin Sakarin äidin Valma Sohlberg (os. Lietzén) asunnon irtaimisto talon kolmannesta kerroksesta. 

Päivikki Tulenheimo-Sohlberg (korkeimman oikeuden esittelijäneuvos) ja Sakari Sohlberg (oikeusneuvos, työskenteli mm. hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa) olivat lakimiespariskunta, jolla ei ollut lapsia. Kotimuseon turvin he halusivat säilyttää kotinsa perityn irtaimiston yhtenäisenä kokonaisuutena, joka säilyy tuleville sukupolville autenttisena kuvana aikansa porvariskodista.

Sohlbergien kotoa löytyy paljon molempien suvusta perittyjä huonekaluja, julkisten tilojen remonteista pelastettuja esineitä kuten seinälamppuja, matkamuistoja ja esinekokoelmia vitriinikaapeissa ja taidetta ja käyttöesineitä vuosikymmenien varrelta. Tuulikki oli innokas autoharrastelija (kuulema hurjasteli Helsingin kaduilla), mikä näkyi kodissa eri tavoin. Hän toimi Automobiiliklubin ja Autoliiton hallituksissa. Yhdestä vitriinistä huomasin kenties tähän liittyvien merkkien joukosta myös Savonlinnan osaston merkin. Pitää joskus selvittää tarkemmin, mikä merkki on kyseessä. 

Huoneistossa on kaksi varsinaista näyttelytilaa, joista toiseen on koottu pariskunnan elämää lapsuuden asuista ja leluista aina kunniamerkkeihin ja linnan juhlissa käytettyihin pukuihin. Toisessa on esillä taidokkaan Valma-äidin käsitöitä, joita myös löytyy asunnosta käyttöesineinä pöytäliinoista ikkunaverhoihin. Valma oli myös taitava posliinimaalari ja esillä on myös hänen maalaamiaan kauniita maljakoita ja astioita. 

Kaakeliuuneja ihannoivana on mainittava myös kauniit uunit, joiden luukut on valmistettu suvun omassa tehtaassa. Valokuvaaminen ei ollut suotavaa, joten suosittelen käymään paikan päällä tutustumassa Sohlbergien kotien huonekaluihin, taiteeseen ja esinekokoelmiin tai katsomaan säätiön kotisivuilla olevia kuvia. 

Yhteiskunnallisina vaikuttajina Sohlbergit perustivat säätiön vuonna 1988. Säätiö rahoittaa vuosittain apurahoilla merkittävästi kliinistä tutkimustyötä ja erilaisia sosiaalisia hankkeita tukien lasten ja vanhusten hyvinvointia. Viime vuonna apurahaa jaettiin yli 2,4 miljoonaa euroa. Enemmänkin jaettaisiin, jos hakijoita olisi. 

Kauppiaankadun vastakkaisia taloja katsellessa huomasin yhden rakennuksen katolla uuden näköiset kattopellit. Tiedän, että Suomessa on vaikea löytää asiansa osaavia vaativien kattopeltien asentajia, jos nykyisin enää lainkaan. Siksi oli mielenkiintoista Oy G. W. Sohlberg Ab yhtiön historiasta lukea, että alun perin läkkiseppä Gabriel Wilhelm Sohlbergin Ullanlinnaan vuonna 1876 perustama peltiseppäverstas teki kesäisin peltikattoja ja talvisin valmisti pönttöuunien kuoria ja maitotonkkia. Pienestä verstaasta liiketoiminta on vuosikymmenien saatossa monipuolistunut, muuttunut ja laajentunut. Kokenut lasku- ja nousukausia nostaen suvun Suomen vauraimpien joukkoon. 

Aiemmin olen tutustunut kotimuseoihin Tuusulanjärven kierroksella ja etenkin Sibeliusten Ainola on lähellä sydäntä. Sohlbergien historiaan tutustuessa sain selville, että Valma Sohlbergin perhe osti Tuusulanjärven rannalta 1920-luvulla kesänviettopaikakseen Marginon tilan, jossa vietettiin kesiä 1960-luvulle saakka (http://www.virtuaalituusula.fi/)

Tässäpä taas pieni kooste museovierailustani ja 

koottuja paloja suomalaisesta historiasta muistoihini. 

-Sari-

Naistenpäivän askartelut

Keväistä naistepäivän loppua ja -illan alkua!

Eilinen askarteluinnostus jatkui tänäänkin, vaikka aamu lähti hieman hapuillen käyntiin. Vaikka ulkona oli mitä ihanin auringon loiste ja parhain ulkoilusää, nyt oli aika ammentaa sielunvoimaa huvenneihin akkuihin leimamuisteilla ja kohojauheilla leikkien.

Pari viikkoa sitten myrskyisenä lauantaina katselin facesta Nurkkaanajetun Miian viime marraskuista videotallennetta, jossa aiheena jouluiset kortit tageihin tehtynä. Tänään koetin, miten leimamusteiden levitys mahtaa onnistua itseltäni videon opein. 

Käytin saman Visible Imagen leimasetin kuusia kuin Miia ja samanlaisia Crealies´n stansseilla leikattua korttipohjaa.

Kerrankin on sinisille leimamusteille käyttöä Ü

Talviseen hankeen kimallusta ja enamelista lunta.

No ei näitä ainakaan roskiin tarvitse heittää, ihan

kelvolliset pohjat tuli tämän vuoden joulutervehdyksiin.

Huomenna pitäisi mennä toimistolle, kahden 

viikon tauon jälkeen, moikkaamaan työkavereita. 

-Sari-

Serviettejä ja mehiläisvahaa

Pitkästä aikaa kannoin askartelutarvikkeita kerhohuoneelle ja vietin askarteluntäyteisen päivän naapuri seuranani. Mieskulta on Keski-Suomessa saakka keilaamassa, koirakaveri nukkuu kotona enkä vielä pääse saunaan, joten kello ei tänään määrää aikatauluani. 

Tänään tutustuin ensimmäistä kertaa mehiläisvahakorttien tekoon. Vahan lisäksi tarvittiin kauniita serviettejä, silkkipaperia ja leimailutarvikkeet. Sekä tietysti silitysrauta vahan sulattamiseen. 

Etsin kotoa muutaman kuviolautasliinan,

joissa oli auringonkukkia ja sieniä. 

Silkkipaperille leimasin kuvioita ja tekstiä. 

Naapuri teki värikkäitä taustoja,

kukkia ja perhosia tulevaa kesää odotellessa.

Auringon noususta auringon laskuun on jo yli 12 tuntia.

Ihanaa, kun valoisa aika lisääntyy reippaalla vauhdilla.

Valon lisääntyminen piristää mieltä huomattavasti.

Mukavaa lauantai-iltaa!

-Sari-

Kevättä ilmassa

Eilinen lumisadepäivä meni levätessä (antibiootit väsyttää ihan älyttömästi) mutta tänään innostuin pukemaan ulkovaatteet ja vein koirakaverin kävelytielle nuuskimaan jälkiä. 

Miten voikaan tuoksut muuttua niin nopeasti keväiseksi! Varmaan tuo sulaneen lumen tuoksu sen tekee. Ja auringon lämmittämä maa. Mutta lyhyen kävelylenkin perusteella voi sanoa, että nyt on kirjaimellisesti kevättä ilmassa. Ja linnutkin laulaa ihan eri sävelin. 

Sadepäivien iloksi tilasin reilu viikko sitten uusia leimasimia aikomuksena tehdä ystäviä ilahduttavia ankkakortteja ja suunnitella jo joulukorttejakin Nurkkaanajetun videoiden inspiroimana. Sitten sadepäivät muuttuivatkin pakkaspäiviksi ja tuli tämä sairastaminenkin sekoittamaan fiiliksiä. Aiemmin ei ole vielä kunto ollut tarpeeksi hyvä, mutta tänään kannoin leimailulaitteen, -musteet ja -paperin keittiön pöydälle.  

Nyt pitää etsiä ne väritystarvikkeet Ü

-Sari-