Kesäkukat syyskuussa

 Syyskuu lähenee jo loppua ja vielä kesäkukiksi kasvatetut kukat kukkivat. Ja saavatkin vielä koristaa pihaa ja osa kypsytellä siemeniä ensi vuonna kylvettäväksi.

Etupihan daalian kukat ovat vähentyneet elokuisesta enää muutamaan isoon kukkaan. Mutta paljon olisi vielä nuppuja odottamassa kukkaan puhkeamista.

Kehäkukissakin on vielä muutama nuppu.

Voi miten tykkäänkään näistä värisävyistä.

Kelloköynnös alkaa nyt olla parhaimmillaan. Kunpa vain olisi vielä aurinkoisia päiviä ja lämpimiä öitä niin moni kukka vielä avautuisi.

Orvokkeja kukkii etupihalla nurmikolla,

maahan pudonneet siemenet itivät myöhemmin.

Takapihallakin ilahduttaa ruukussa vielä muutama,

niitä ohi kulkiessa katselen kun koirakaverin

kanssa kuljetaan lenkille tai kotiin päin.

Etupihan keijunmekko ei ole enää kovin loisteliaan näköinen, mutta koska muutamiin kukkiin on muodostunut siemenkodat saa se kasvaa rauhassa nurkassaan. Takapihan keijunmekon siemenien kasvua en ole päässyt tarkistamaan, kun se kasvaa korkealla amppelissaan. Toivottavasti sieltäkin muutaman kodan saan syksyn aikana siemeniä talteen. 

Tomaatit kasvavat vielä taivasalla. Kerään raakileet sisälle, kun lämpötila uhkaa pudota nollan tienoille. Pieniä keltaisia helmiä on kiva napsia ohi kulkiessa ja käydä lounastauolla hakemassa tuoreita ja raikkaita tomaatteja ruoan kanssa nautittavaksi tai lämpimien voileipien päälle illalla.

Tänään on ollut sadepäivä ja

nyt on hyvä hetki kotoilla,

sytyttää hunajavahakynttilä

ja vetää villasukat jalkaan.

Nautitaan sadepäivistäkin!

-Sari-

Enonkoskella piipahtamassa 3.8.2022

 Mietin mihin rakoon enää ennättäisimme mahduttaa visiitin Enonkoskelle ennen loman päättymistä. Piti saada pikaisesti osanottokimppu naapurille vietäväksi ja lähin kukkakauppa oli naapurikunnassa, joten ehdotin mieskullalle päiväajelua sinne. Samalla päästiin tutustumaan hiekanveiston EM-kilpailutöihin, kun sattui olemaan kaunis aurinkoinen päivä.

Jätettiin auto parkkiin ja suunnattiin torille, jota hiekkaveistokset ympäröivät. Katsoin facesta jostain Enonkosken ryhmästä vappukuvia torilta, ja siinä näkyivät hiekkakasat, jotka muokkautuivat 3.7.2022 päättyneissä nelipäiväisissä hiekanveiston EM-kilpailuissa upeiksi taideteoksiksi.

Ensimmäistä kertaa hiekanveiston EM-kisojen tuomaristo valitsi voittajaksi suomalaisen taiteilijan, porvoolaisen Timo Koiviston. 

Näissä kisoissa teemana oli rauha, peace.

Ensimmäiseksi sijoittunut työ Timo Koivisto, Porvoo Suomi

Toiseksi sijoittui italialainen Walter Fantino.

Ja kolmanneksi kreikkalainen Evangos Stafylidis.

Kaikki muut veistokset sijoittuivat sijalle neljä. Ihan jokaisesta en tainnut kuvaa ottaa ja ainakin saksalaisen Fransi Agrawalin veistos oli kärsinyt sateista ja romahtanut kokonaan, joissakin veistoksissa näkyi (kenties) sateen aihettamia vaurioita.

Tämän veistoksen tekijää en löytänyt

Zigmunds Vilnis, Latvia

Gorm Maar Hansen, Tanska

Jiri Lastovicka, Tsekki

Mari Hiiemäe, Viro

Sofia Sopanen, Enonkoski Suomi

Yuriy Kosterin, Ukraina

Yleisö piti eniten tästä puolalaisen 

Stanislaw Novodworskin veistoksesta.

Kun veistokset oli katseltu, käveltiin pieni matka kosken vartta pitkin. Kävin Enonkoskella yläasteen 1980-luvun alussa ja silloin kirkonkylän maisemat olivat erilaiset. On ilo nähdä, miten viihtyvyyteen on panostettu ja kosken seutua kunnostettu. 

Tuolloin kouluaikaan ei ollut aavistustakaan kunnan historiasta saati ollut omaa innostusta siihen tutustua. Tämän käyntikerran seurauksena opin paljon uutta :) Kuuluisipa perusopetukseen myös osana opintosuunnitelmaa oman paikkakunnan historian ja omien juurien opetusta eri aineisiin integroituna.

Ensimmäisenä huomion kiinnitti Enonkosken maantiesillan kaiteessa olevat käsityöt. Enonkosken 140-vuotisjuhlan kunniaksi Koskenrantaa kiertävä Enonkosken Taidepolku oli levittäytynyt myös sillalle, jonka teos "Kosken kuohu" on koottu kuntalaisten ja kesäasukkaiden neulomista ja virkkaamista osista.

Olisivatkohan nämä hanskat myös osa Taidepolkua??

Vai unohtuneet tuohon puistotyöntekijältä?

Enonkosken historiallinen holvikaarinen yksiaukkoinen silta on rakennettu 1903 tai 1904 aiemmin paikalla sijainneen puusillan tilalle. Sillan rakentaminen annettiin talolliselle Antti Makkoselle, mutta rakentamisen toteutti lopulta 300 markan urakkapalkalla kyläläinen Sylvester Redsven. Liekö sukua yläasteen luokkakaverille Visalle. 

Silta hyväksyttiin museosillaksi vuonna 1982.

Silta rakennettiin liuskeisista kivistä kylmämuurina eli sen rakentamiseen ei käytetty laastia ja se muistuttaa 1700-luvun lopun kiviholvisiltoja. Siltaa korjattiin vuonna 1973 ja nykyisin silta toimii kevyen liikenteen väylänä.

Kosken kuohuja

(Lähde: http://maanala.fi/arkisto/Enonkoski_raportti_Maanala.pdf)

Kosken ympäristö on luokiteltu 

valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi.

Enonkosken uoma on kapeimmasta kohdastaan parin metrin levyinen. Vesi virtaa idästä Ylä-Enonvedestä länteen Sahalampeen. Veden pinta laskee koskessa 180 metrin matkalla noin 5,2 metriä. Uomassa on moderneja betonipatoja, alakuvassa näistä näkyy kaksi.

Koskessa on toiminut saha vuodesta 1777 alkaen aina 1900-luvun alkuun saakka. Tämäkin olisi ollut kiva tietää jo silloin, kun yläastetta kävin eikä vasta nyt 40 vuotta myöhemmin.

Sahan rakennuskannasta on jäljellä enää puinen makasiini uoman pohjoisrannalla. Makasiini toimii näyttely- ja opastustilana. 

Aika komeat on makasiinin kivijalat! 

Uuden, 29.9.2018 avatun puisen kävelysillan kupeessa näkyy vielä vanhan saha- ja myllyrakennuksen betonijäänteitä sillan länsipuolella. 

Koskessa uiskenteli paljon sorsia ja mieskulta näki myös kaloja.

Jokin oikein musta sorsalintu(?) sukelteli kosken kovimmissa kuohuissa, mutta ei taltioitunut kamerani kuviin.

Enonkosken historiaa

Etelä-Savossa tunnetaan lähes 800 kivikautista asuinpaikkaa, joista Enonkoskelta 22. Asuinpaikkansa kivikautinen ihminen valitsi aurinkoiselta ja kuivilta rannoilta. Rantojahan Saimaalla piisaa ja etelärannoilla auringon paistetta. Kädenjälkensä kivikautinen ihminen jätti kalliomaalauksiin, joita löytyy Enonkoskelta mm. Koloveden kansallispuiston alueelta. Ukonvuoren jyrkässä seinämässä on kätensä ylöspäin kohottava ihmishahmo. Puiston pohjoisosassa Vierunvuoressa on kuvattu ihminen ja hirvi. Havukkavuoressa Käköveden suulla on ihmishahmoja ja hirvieläimiä. Parhaiten maalauksia pääsee katsomaan meloen, jolloin pääsee ihan lähelle kallioisia seinämiä tai talvella jäällä hiihdellen. Pikkupakkasilla maalaukset näkyvät parhaiten, kuiva talvi-ilma tuo maalaukset parhaiten esille. Kosteus, valo ja lämpötila vaikuttavat kaikki maalausten näkymiseen.

(Lähde: )https://menneisyysmeissajamaisemassa.fi/index.php/2018/02/21/koloveden-muinaisessa-maisemassa/ ja http://slowfinland.fi/eraretki-esihistoriaan/)

Koloveden kansallispuistossa liikkumiseen ohjeet ja säännöt löydät täältä

Keskiajalta Ruotsin suurvallan aikaan

Enonkoski kuului vuoden 1323 Pähkinänsaaren rauhan mukaisesti Novgorodille.  Täyssinän rauhaan vuonna 1595 päättyneen ns. 25 vuotisen sodan jälkeen Enonkosken alue siirtyi Ruotsin valtaan. Suuressa Pohjan sodassa (1700 - 1721) venäläiset valtasivat koko Suomen. Ruotsin ja Venäjän välillä käytiin vuosina 1741 - 1743 hattujen sota, joka päättyi Turun rauhaan. Tuolloin Ruotsin ja Venäjän välinen raja vedettiin Enonkosken emäpitäjän Kerimäen halki. Kun valtakuntien rajasta ei päästy yksimielisyyteen, kumpikin valtio piirsi oman rajansa, joiden väliin jäi parin kilometrin levyinen "riitamaakaistale". Enonkoskelta kaistaleeseen kuuluivat Simanalan, Karvilan, Muholan ja Päivilän kylistä osia.

Enonkosken kunta perustettiin vuonna 1882 ja 

tänä vuonna 2022 juhlittiin 140-vuotiasta kuntaa.

Enonkoski nykyisin

Enonkosken matkan tarkoitus oli siis kukkien osto. Sillan toisella puolen on ihana kukka- ja sekatavarakauppa Kodinhelmi.

Kauppaan on sijoitettu muun muassa vanhat kangaspuut ja rukki.

Olipa kaupassa myös lintuhäkki, jonka orrella nukkuivat kaksi papukaijaa. Niistä en kuvaa ottanut, saivat rauhassa pitää päiväleponsa. Sen sijaan kuvaan pääsi tämä pupuperhe 😀

Enonkosken kunta on Etelä-Savon pienin sekä asukasluvultaan että pinta-alaltaan. Enonkoskea ympäröi Savonlinnan kaupunki, kun naapurikunnista Savonranta liitettiin Savonlinnaan vuonna 2009 ja Kerimäki ja Punkaharju vuoden 2013 alusta.

Enonkoskoskella tapahtuu paljon ja siellä on hyvin elinvoimaisia kyläyhdistyksiä. Olin yllättänyt mitä kaikkea yleisötapahtumia siellä järjestetäänkään ja mihin kaikkeen olisimme voineet itsekin osallistua äidin luona käydessämme. Joskus olemme käyneet Enonkoskella joulukirkossa. Enonkoskella on useampi ravintoja. jossa voisi käydä ruokailemassa.

Tulevana viikonloppuna Enonkoskella on taas vilkasta.

Koskivenetsialaiset ovat yksi tapahtumista, joihin haluaisin ehdottomasti joskus osallistua. Niiden aika on syyskuun lopulla ja tänä vuonna ne pidetään huomenna klo 17 alkaen.

Koskenpartaalla ja kosken yläjuoksulla sytytetyt tulet tuovat tunnelmaa koskelle koko illan. Taikatulet duon Tulishow klo 18 ja 21.15. Ja näkyy illan aikana olevan mm. taskulamppusuunnistusta ja liikenneturvan heijastininfoa sekä Pietari Makkosen ltakävely kosken ympärillä. Lämmikettä ja ruokaa tarjoaa kirkokylän kahvilat ja ravintolat.

Sunnuntaina klo 12 alkaa Cafe Enonkosken pihapiirissä megahuutokauppa ja paikalla Heli ja Aki Palsamäki. Kirpputori ja huutokauppatavaroihin tutustuminen kello 11 alkaen.

Menkää tunnelmoimaan jos sattuu matkan varrelle ja piäsette Ü

Kirjattakoon muisteluihin myös tämä: kun mieskullan kanssa naimisiin mentiin, kävin Enonkosken kirkolla kampaajalla ja hääkakun tilasin enonkoskelaiselta yrittäjältä. Sillä matkalla mutkittelevalla salotiellä yllätti hirvi kulkemalla tien yli. Onneksi en itse ajanut autoa!

Mukavaa viikonloppua!

-Sari-

Yksivuotissynttärit

 Eilen oli ilo juhlia Maian yksivuotissyntymäpäivää.

Maialle hankittiin oma, sokeriton Smash cake ja mukana

kattauksessa oli jo ristiäisissä ollut bambikoriste.

Kakkua vähän maisteli, enemmän Maiaa kiinnosti

kakun päällä olleet mustikat, kesältä tutut herkut.

Aikuisille tarjoiltiin väriteeman mukaista täytekakkua.

Kakut tilasin Cafe Neilikasta Nummelasta.

Niin herkullista, nautin kakkua parhaillaan 😀

Voileipäkakut olivat myös herkullisia ja kauniita.

Maia oli iloinen ilopilleri niin kuin on aina.

Korttien askartelu jäi juhla-aamuun.

Ensin valmistui äidin pyytämä kortti.

Ja oma jäikin kuvaamatta muistoksi.

Suojassa rakkaiden vanhempain

ensimmäisen vuoteni varttua sain.

Kummastella maailmaa avaraa,

joka joskus lasta voi pelottaa.

Prinsessana syntymäpäivänä veikeilen

kahdella hampaalla hymyillen.

Maia sai äidiltä itse rakkaudella tehnyt nuken.