Rauhaisaa joulun aikaa

Varmaan joulu on

oikea aika kiittää rakkaista

jotka sinulta sain.

Ja käteni yhteen liittää,

he ovat minun kalleimpain.

Nyt pyydän sinulta 

Isä taivainen,

ota vastaan minulta

tää rukous jouluinen.

Minun rakkaitani muista,

joka aamu, päivä ja ilta.

Pidä hyvää huolta heistä,

kuin kukista, linnuista ja puista.

heidän onneensa ole silta.

(Marleena Ansio)

Aaton aattona

 Valkea joulu :)

Näin kaunista oli vielä viime viikon lauantaina 💝

Mutta  lumi oli kadonnut puiden oksilta viikon aikana

ja kävelytielle oli levitetty hiekoitussoraa.

Kynttilälyhty kätkeytyi  joulukuun aikana lumikasojen keskelle. On nyt sulamassa sisällä perusteellista pesua varten ja huomenna vien takaisin takapihalle ja laitan siihen joulukynttilän palamaan.

Syreenien oksat taipuivat lumen alla, mutta

ruosteinen ruusu kesti korkeankin lumikerroksen.

Täällä vesisade on muuttunut jo lumisateeksi. Huomiseksi on luvassa pakkaskeliä ja auringonpaistetta. Kävin jo tänään suojakelin aikaan pyyhkimässä mattojenpuistelutelineeeltä noet pois ja laitan viltit ja taljat tuulettumaan siksi aikaa, kun käymme aamupäivällä ostamassa aattoillan ruoat ja joulukukat. Tänään oli siivous- ja pyykkipäivä ja illalla levättiin mieskullan kanssa ja nautittiin ensimmäiset lasilliset glögiä.

Joulu saa nyt tulla!

-Sari-

Tuomaan Markkinoilla Senaatintorilla

 Joulun odotuksen perinteenä on käydä yhdessä Senaatintorilla Tuomaan Markkinoilla ja tänä vuonna molemmille sopiva vapaapäivä oli tänään, viikkoa ennen jouluaattoa.

Pakkasta oli aamulla kotoa lähtiessämme yhdeksän astetta, mutta kylmä ei tullut, kun ylle puki riittävästi lämmintä. Bussissa kylmä nipisteli varpaita, mutta kävellessä nekin pysyivät lämpiminä. Pakkanen oli lauhtunut päivän aikana ja Rautatieaseman mittari näytti jo nollaa kotiin lähtiessämme. Kotona oli edelleen pakkasta viiden asteen verran ja kauniit lumiset maisemat.

Eka pysäkki, lämmintä juomaa :)

Kuvista päätellen markkinoilla ei ollut tungosta, mutta kuvasin siellä missä sattui olemaan hetken aikaa autiota ja ihmisiä ei juurikaan jäänyt kuviin. Puolen päivän aikaan väkeä oli sankoin joukoin kiertelemässä kojulta toiselle ja joukossa paljon myös ulkomaalaisia.

Hunajaa ja oheistuotteita Orimattilasta.

Pyysivät päästä kuviin itsekin eikä vain tuotteensa ;)

Kalakukkoja oli tarjolla, mutta meille riitti supikkaat.

Itse tykkään lanttusupikkaista, mieskulta halusi lohitäytteisiä.

Karkkeja ja koristeita.

Karuselli kuuluu Tuomaan Markkinoille(kin).

Weiste luo joulun tunnelmaa 

Tuomaan markkinoilta suuntasimme tien yli 

Katariinankadulle jouluisille ostoksille.

 Piipahdimme ensin Vanhan Bockin talon käsityöläisten myymälässä. Siellä oli niin paljon tavaraa, ettei kaikkea ennättänyt huomaamaankaan. Pauliina Rundgrenin käsinemaloituihin Lumihiutale -kynttilämansetteihin ihastuin, mutta jätin ostamatta. Ehkä harmittaa myöhemmin, mutta niitä voi tilata netistäkin. 

Sudenkorentorintakorua en voinut ohittaa, vaan sen ostin itselleni. 

Olen joskus Syysmatin markkinoilta ostanut pienen sudenkorentokorun ja se sai nyt isomman kaverin seurakseen (jos vaan sen pienen jostain löydän, hmm).

Vanhalla ylioppilastalolla Jing oli myymässä aivan upeita tuotteita. Täältä voit käydä lukemassa Jingin tarinasta. Tapasin hänet joskus vuosia sitten Tapiolan kirjastossa askartelupajassa ja jäin seuraamaan miten hänen ideansa kehittyy.

Kotimainen Weiste lyö Sishin ihan kuus nolla.

Perinteisempää punaista kuuseen ja pirttiin.

Olisiko tyttöjen unelmanurkkaus tämä?

Makean perään olevat voivat koristella kuusenoksat herkuilla.

Ylhäisten kuusetko koristellaan kultaisilla koristeilla?

Olen luonut itselleni jouluperinteen ja annan pikku tytöille joka joulu koristeen kuuseen ripustettavaksi. Ensimmäinen oli tietysti My First Christmas -vuosijoulupallo. Ostin jo toissa vuonna muutamaksi jouluksi Mealle suloisia koristeita, mutta ne jääköön vielä tuleville vuosille. Siksi oli kiva yllätys tämä Wisten pop-up kauppa. Kuusenkoristeita tuli ostettua kummallekin tytölle kaksin kappalein, samanlaiset pienet kuppikakut (minttua Mintuille) ja isommat erilaiset pallot pieneen kotikuuseen ripustettavaksi.

Aleksanterinkatua pitkin kävelimme Vanhalle ylioppilastalolle, jossa kävin pikaisesti piipahtamassa joululiinaa etsimässä. Sellaisia ei ollut kenelläkään myynnissä, joten kiersin joulumyyjäiset nopeasti läpi ja tein pari pientä ostosta.

Korukaupan ikkunassa oli kiva jouluinen kylä.

Stockmannin jouluikkunan edessä oli tungosta.

Tähän aikaan tunnelma pariskuntien välillä voi olla kireä joulustressin vallitessa ja kauppojen tungoksessa hiki päässä kiiruhtaessa. Kun huomasin tuon ruttunaamaukon niin oli pakko pysähtyä ottamaan kuva Ü Meillä oli tänään mukava päivä, mieskulta sen ihan ääneen ilmaisi (kenties useampaankin kertaan). Olen vuosien varrella opettanut, että aina ei tarvitse mennä yhtä matkaa. Sitten kun ei enää kiinnosta ja jaksa kulkea mukana, saa mennä kupposen tai tuopin ajaksi odottamaan. Itsekin tarvitsen joskus (tai aika usein) sekä fyysistä että henkistä tilaa ympärilleni ostoksilla ollessamme.

Stressitöntä joulun odotusta!

-Sari-

Miniloma Tallinnassa

 Varasin meille jo syyskuussa kahden yön Tallinnan lomasen joulukuun alkuun, jotta varmasti päästiin haluttuun hotelliin. 

Viikonloppu osoittautuikin hyvin vilkkaaksi matkustusajankohdaksi, olihan tuolloin mahdollisuus usean päivän vapaaseen tiistaisen itsenäisyyspäivän ansiosta, kun maanantaina piti lomapäivän. Myös meillä maanantai oli vapaa, itse pidin viimeisiä kesälomapäiviä ja mieskullalla oli työajan lyhennysvapaapäivä.

Menomatkalla aamupäivän laiva oli lastattu ihan täyteen ja maanantain paluumatkallakin matkustajia piisasi yllin kyllin käytävien seinän vieruksia myöten.

Laivan saavuttua satamaan jäätiin vähäksi aikaa odottelemaan terminaaliin. Kävin lataamassa Ärrällä toiselle Ühiskaartille lisää rahaa, jos innostutaan matkaamaan julkisilla enemmänkin. Yritin säästellä jalkojani niin paljon kuin mahdollista ja halusin myös kokeilla bussireittiä satamasta, joten mentiin bussilla 2 satamasta jopa Ahtrin pysäkille saakka. Matka kestää vähän kauemmin, kun bussi kiertää Mere puiesteen kautta Kai-kadulle ja käy D-terminaalissa ennen kuin suuntaa Virukeskukseen päin. Terminaaliin matka on huomattavasti suorempi.

Hotellihuoneen saamiseen oli vielä aikaa, joten ennätimme hyvin katsastamaan Rotermannin alueella R14 viiniravintolan ja maistelemaan lasilliset viiniä. R14 ravintola on perustettu vanhaan generaattorihuoneeseen ja juuri tällaisista vanhoista historiallisista rakennuksista tykkään ihan valtavasti. Ravintolan lisäksi siellä on myös viinipuoti. Viinejä on myynnissä laseittain ehkä reilu parikymmentä erilaista kuohuvasta punaiseen.

Ravintola on erikoistunut välimerelliseen ruokaan. Ehdottomasti käydään joskus myös syömässä tuolla, tällä kertaa ruokailu ei mahtunut meidän aikatauluun.

Tälläkin kertaa majoituimme Nordic Hotel Forumiin kuten heinäkuussakin. Kerros oli edelleen neljäs. Nyt huoneemme sijaitsi ihan kulmassa, mutta Viru Väljak tiellä kulkevien autojen ja julkisen liikenteen äänet eivät meidän unia häirinneet. Raitiovaunujen ääni kuului eniten, kun pysähtyivät Hobujaaman pysäkillä.

Kävimme saapumispäivänä uimassa ja samoin kumpanakin aamuna ennen aamupalaa. Saunat olivat lämpimänä illalla klo 18 alkaen ja aamusaunaan pääsi myös. Sunnuntaiaamuna altaalla oli vielä lapsiperheitä uimassa, mutta maanantaiaamuna saatiin uida melkein kaksistaan suurimman osan aikaa. 

Maanantaiaamuna aika oli kuin pysähtynyt aamun hämärässä, vanhassa kaupungissa oli niin tunnelmallista. Piti välillä keskeyttää uiminen ja jäädä katsomaan maisemaa. Lopulta kävin meille pyyhkeet ja istahdettiin vähäksi aikaa lepotuoleille katsomaan vanhan kaupungin kirkkojen torneja. Jos kahdeksannen kerroksen valot olisi saanut sammutettua, näkymä vanhan kaupungin kukkulalle olisi ollut huikea.

Aamupala oli tosi monipuolinen. Mielestäni nyt oli paljon enemmän kasviksia tapastyyliin. Tai sitten en edellisen kerran kiinnittänyt niihin huomiota, kun silloin aamupala ei jostain syystä maistunut. Tällä kertaa aloitin aamupalan pitkästä aikaa kaurapuurolla ja se maistui ihan älyttömän hyvältä.

Toisena aamuna halusin mahdollisimman lähelle juoma-automaattia ja mieskulta vei kahvikuppinsa ja mehulasinsa nurkkapöytään. Kun menin viemään omaa teekuppiani sinne, pöytämme olikin valloitettu, ja valloittajat sattuivat olemaan saksalaisia sotilaita (lentäjiä, tarkensi mieskulta). Jos olisin ollut ihan varma, että pöytä oli jo mieskullan ensin varaama ja viereinen pöytä olisi ollut vielä varattu, olisin palauttanut mieleeni saksankielen taitojani ja mennyt pöytään istumaan. Mutta kun en ollut varma ja viereinen pöytä oli tyhjillään, menin siihen ja pidin suuni supussa. Eräs vanhempi herra sentäs näytti vähän hämmästyneeltä, kun mieskulta kävi kuppinsa ja lasinsa siirtämässä pois, mutta muut ukkelit eivät olleet moksiskaan.

Tuhkimon rattaat Kino Sôpruksen edessä

Vana Posti 8 vanhakaupunki

Ensimmäisenä iltana käveltiin vanhaan kaupunkiin Müürivahe kadun kautta. Käytiin katsomassa oliko Veinikelder auki vai ei. Vihreät ovet olivat visusti kiinni (mieskullan lisäksi ovea kävi testaamassa samaan aikaan myös kaksi miestä), vain viereinen Gloria ravintola oli avoinna. Mietittiin minne sitten suunnattaisin syömään ja mieskulta johdatti meidät tungoksiin asti täynnä olevan Raatihuoneen joulutorin läpi tuttuun irkkupubiin. Tosin joulutorin tungoksessa tiemme erkanivat hetkeksi, kun en yrittänytkään seurata ihmismuurin läpi vaan kiersin vähän väljempää reittiä ja jäin odottamaan torin nurkille milloin toinen tulee perässä.

Ruokaa saatiin, mutta se oli ihan viileää. Syötyä tuli, mutta nälkä jäi. Kun en saanut heti tilattua lisää (olisi menty nurinperin pääruoasta alkuruokiin), lähdettiin pois. Joulutorilla makkaraa ja paistettua hapankaalia syödessämme satuin kysymään mieskullalta oliko hän maksanut ennen kuin lähdettiin (kun itse en ollut). Kumpikaan ei ollut ajatellut asiaa ja maksamatta jäi. Hapankaalit syötyämme palasimme kuittaamaan velkamme (ja näppärästi päästiin käymään siellä vessassa), eikä huono omatunto jäänyt pilaamaan yöunia.

Kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina Tallinnan kaupungin museoissa on ilmainen museosunnuntai. Olisin mieluusti käynyt Kiek in de Kökissä ja bastioneissa, jonka ohi olemme monet kerrat kävelleet, mutta päädyimme käymään tällä kertaa vain Tallinnan kaupunkielämän museossa. 

Museo on keskiaikaisessa kauppiastalossa  (tuo yläkuvan keltainen rakennus) ja rakennuksen juhlasalissa oli mm. ruotsalaisten ja venäläisten hallitsijoiden muotokuvatauluja ja erittäin historiallisia tuoleja, joissa hallitsijat ovat kenties istuneet (eivät olleet kyllä kovin mukavia tuoleja, ehkä eivät olleet niissä kovin usein istuneet kun niin hyväkuntoisilta näyttivät).

Kolmannen kerroksen Arjen seuralaiset -näyttely keskittyi 1900 - 1950 lukujen käsilaukkuihin. Näyttelyn laukut ovat Virossa valmistettuja ja käytettyjä ja kertovat oman aikansa naisten roolia yhteiskunnassa ja myös muotitrendejä. Näyttely taitaa olla avoinna peräti 5.11.2023 saakka.

Laukkujen ohella oli jotain muutakin aikalaista vitriineissä. 

Kävimme myös Pierre Chocolateriessa ja kuulema oli viimeinen kerta kun mieskulta siellä kävi (eli jatkossa käyn yksin Ü). Istuimme nimittäin toistamiseen samoilla oikein huonoilla tuoleilla, joista oli vaikea nousta ylös. Chocolateriessa tapasin myös työkaverini. Olipa hauska sattuma että satuttiin sinne samaan aikaan. Ja toisaalta oli ihme, ettei useampaan tuttuun tuolla reissulla törmännyt (laivalla näin yhden askarteluryhmäläisemme ja mieskulta oli nähnyt Nauticassa naapurin miehen).

Niin toivoin lumisadetta viikonlopuksi Tallinnaan, mutta eipä satanut. Olisi ollut ihanaa kulkea vanhan kaupungin lumisia kujia pitkin iltavalaistuksen aikaan. Kävimme sitten päivällä Katariinankujalla, jota ennen muinoin Munkinkujaksi kutsuttiin. 

Kuljimme kujan läpi Müürivahe kadun puolelta 

talon 33 holvikaaren kautta 

ohi käsityöläisten liikkeiden

Katariinan kirkon muurien

(jossa on toiminut aikojen saatossa muun muassa myös autonkorjauspaja,vilja-aitta ja varasto)

ja ravintoloiden

(tuo Munga kelder ja Controvento lisätään tärppimuistioon)

päätyen lopulta Vene -kadulle, jonka varrella olevien

pienten kuusten ohi pujotellessa vastaan tuli kolme nunnaa.

Peeter-Pauli katedraalin (Vene 18) sisäpihalle oli rakennettu iso seimi. Ikävä kyllä en onnistunut saaman siitä julkaisukelpoista kuvaa.

Tämä roomalaiskatolisen kirkon Tallinnan Pietarin ja Paavalin kirkko rakennettiin 1840-luvulla luostarin ruokalan paikalle. Uusklassistinen läntinen julkisivu on 1924 vuodelta. Kellarikerrokseen on ainakin ollut suunnitteilla kappeli ja näyttely, mutta en löytänyt mistään tarkempaa tietoa onko remontti toteutunut vai jäänyt tekemättä rahoituksen puuttuessa.

Sunnuntai-iltana käytiin syömässä Kolm Sibulat -ravintolassa Pelgulinnan ja Kalamajan nurkilla. Mere puiesteen pysäkyltä noustiin bussiin 41 ja jäätiin pois Ristiku-pysäkillä. Jonkin matkaa käveltiin ja ihmeteltiin missä saakka ravintola on, kunnes päädyttiin rakennuksen toiseen päähän ja sisäänkäynnin puolelle. Varausvahvistuksessa olisi hyvä mainita myös osoite, kun eihän sitä tule laitettua muistiin (eikä ole sitä nettiyhteyttä puhelimessa että voisi tarkistaa).

Mieskullan alkupala jättikatkaravut kookos-tomaattikastikkeineen maistui hurjan hyvältä eikä oma vuohenjuustoleipäkään huono ollut. Tilasin itselleni pääruoaksi vahingossa nuudelikeittoa, kun oli tarkoitus valita pääruoista ankanrintaa. Onnekas vahinko, sillä annos oli sellainen makujen ilotulitus ja erittäin iso, josta riitti maistiaiset mieskullallekin.

Mieskullan kananleike

Oma nuudelisoppani

Paluumatkalle hypättiin trollybussiin, jolla päästiin Vabaduse väljak -pysäkille. Mieskulta olisi halunnut mennä karaokebaariin, mutta kieltäydyin kulkemasta jyrkkiä rappuja alas huonoilla kintuillani, joten päädyttiin lähelle hotellia Beer Gardeniin katsomaan yhden (ison) tuopin ajaksi jalkapalloa. Televisiosta tuli Englannin peli ja vieressä sattui istumaan nuori mies Englannista. Ensimmäinen puoliaika päättyi 2 - 0 Englannille ja me siirryimme tauolla katsomaan toista puoliaikaa omaan hotellihuoneeseen. Paitsi ettei mies jaksa vapaapäivinäkään valvoa pitkään, joten sain katsoa mitä lystäsin :)  Englanti voitti lopulta 3 - 0.

Komea oli kauppakeskuksen alkakertaan

sommiteltu jouluinen "piha"

Maanantain ohjelmana oli ensin piipahdus nelosratikalla Ülemisteen T1-ostoskeskukseen etsimään tiettyä lelupakettia. Jota ei sieltäkään löytynyt. Hyvin autio oli kauppakeskus maanantaina puolen päivän aikoihin ja vain pieni osa liiketiloista oli käytössä. Sain kävellä yhden kerroksen ympäri etsiessäni hissiä. Toisen päädyn hissillä ei päässytkään ensimmäiseen kerrokseen, joten jouduin kävelemään takaisin samalle hissille jolla kuljimme ylöspäinkin (näissä tilanteissa harmittaa, ettei uskalla kulkea pitkiä liukuportaita alas vaan on ihan pakko turvautua hissiin).

Paluumatkalla huomasin kissakahvilan tien toisella puolella vähän ennen Stockmannia. Kahvila avautui Tallinnaan noin kahdeksan vuotta sitten.

Kissakahvila Nurri, Tartu maantee 24

Ratikat 2 ja 4, pysäkki Paberi

Auki joka päivä ja vitosella sisään.

Meillä oli vielä paljon aikaa käytettävissä, joten mentiin vielä  Disaini- ja Arhitektuurigalleriissa käymään, Pärnu maantee 6, jossa on jälleen PiparkoogiMaania. Tällä kertaa teemana on arkkitehtuuri. 

Käveltiin ohi jo edellisenä iltana ja kurkittiin jo tuolloin vähän ikkunasta sisään :) Täällä käynti on ollut meillä perinne jokaisena Tallinna-jouluna. Eräänä jouluna galleriaan kävellessä lähellä yhdessä talossa oli ullakkopalo ja tulen lieskat löivät katon läpi.

Paikalla oli paljon lapsia, jotka innokkaina paperit kädessä etsivät tehtävärasteja. Lieköhän virolaislapset kiinnostuneet Muumitalosta?

Monenlaisia rakennuksia ja rakennelmia oli piparikakkutaikinasta tehty. Oli Eiffelintornia ja nostokurkikin oli saatu pysymään kasassa (näistä ei kuvia).

Tämä teos edusti eläinkunnan rakentajia.

Istahdimme vielä hetkeksi hotellin aulaan matkalaukkuja noutaessamme. Sitten tiemme erkanivat vähäksi aikaa, kun mieskulta käveli satamaan päin ja itse jäin odottamaan vielä bussia. Aikaa oli reilusti, joten kävin vielä pyörähtämässä Rotermannilla. Aikaa olisi ollut piipahtaa myös Noblessnerissa ja Sishi kaupassa, mutta en jaksanut kaivella bussiaikatauluja. Olinhan päässyt tekemään pikku Sishi-ostokseni edellisenä päivänä joulutorilla.

Uutta ja vanhaa. Ja joulukuusi Rotermannin aukiolla.

Taustalla Metropol Spa hotelli, jossa piipahdimme "nuuskimassa" tunnelmaa. Mieskulta haluaisi kovasti majoittua tuolla seuraavalla kerralla. Ehkä majoitummekin, jos saamme vaan huoneen sieltä. On melko suosittu nimittäin.

Rotermannin alue vanhankaupungin, sataman ja Viru väljak -aukion välillä on historiallista vanhaa 1800-luvun teollisuusaluetta. Siellä on arvokkaita rakennuksia melkein yhtä tiheässä kuin vanhassa kaupungissa, mutta Rotermannin kortteliin on rakennettu myös paljon uusia rakennuksia.

Rakkauteni Rotermannia kohtaan kasvaa käynti käynniltä. Siksi valitsenkin usein majoituksen Nordic Hotel Forumista, koska ovat ihan rinnakkain ja korttelin kujille pääsee Rosenia pitkin hetkessä.

Ja mitä enemmän etsin tietoa alueen historiasta ja sen jälleenrakentamaisesta, sitä enemmän alue kiinnostaa.

Rotermannin kortteli on saanut nimensä Christian Abraham Rotermannin tehtaista, joita rakennettiin alueelle 1800 -luvulla. Mutta ihan ensimmäisenä alueella oli kauppapiha, jossa valmistettiin, välitettiin ja myytiin rakennusalan tavaroita. Rotermannilla oli tontteja eri puolilla Tallinnaa, mutta poika Christian Barthold keskitti liiketoiminnan Rotermanniin. 

1850-luvulla valmistui alueen vanhin rakennus tavaratalo, jossa on toiminut vuosikymmenten saatossa useita kouluja ja yliopistokin. Alueella on ollut myös tärkkelystehdas, työpaja ja höyrysaha, pirtua valmistanut tislaamo ja makaronitehdas. 

Vuonna 1902 alueelle rakennettiin 54 metriä korkea punatiilinen savupiippu, joka on alueen maamerkki ja jota katselin R14 ravintolan ikkunasta viinilasillisella ollessamme. Piippu oli kovin kallistunut ja perustuksiltaan huono, kun korttelilla tehtiin maanrakennustöitä reilu 110 vuotta savupiipun valmistumisen jälkeen. Piippu kesti pystyssä, vaikka YIT rakensi maanalaista kaksikerroksista parkkihallia kolmen samaan aikaan rakenteilla olevan rakennuksen alle. Haastavaa piipun pystyssä pitämisen lisäksi oli vanhojen suojeltujen rakennusten julkisivujen tukeminen. Nämä julkisivut olivat osa uusia rakennuksia, joissa sijaitsee toimisto- ja liiketiloja sekä asuntoja. 

Vanhassa, vuonna 1908 rakennetussa suolavarastossa sijaitsee nykyisin Viron arkkitehtuurimuseo Ahtri-kadun välisellä alueella. Rotermannin alueella on kauppoja ja elokuvateatteri Coca Cola Plaza ja parikymmentä erilaista ravintolaa eli ruokaa pitäisi löytää vähän joka makuun. 

Tätä kapeaa Stalkeri (täällä on filmattu 1970-luvulla suurin osa Stalker-elokuvan otoksista) kujaa kävellessä ei pääse nälkä yllättämään. Vasemmalla reunalla, joka taitaa olla se vanha Hobujaama-kadun varteen Rotermannien rakentama tavaratalo, on perätysten pieniä ravintoloita. Oikealla puolella on vaateliike alakerrassa.

Meille ensimmäinen ravintola, jossa käytiin joku kesä syömässä, oli Platz ja se taisikin olla ensikosketus Rotermannin sydämeen. Katseltiin hotellihuoneen ikkunasta aluetta ja koska oli sateista, päädyttiin kävelemään lähellä sijaitsevaan ravintolaan. Kerran ollaan poikettu Vapianossa. Sittemmin olemme käyneet enimmäkseen nauttimassa viiniä (Flamme:, Time to Wine ja R14). Tällä reissulla ovi avautui myös Rostiin. Eli useampi paikka on vielä testaamatta. Ja ravintoloita menee ja tulee.

Uusimpia on tämä belgialainen Bruxx

Kyllä on alue muuttunut valtavasti sitten 1800- ja 1900-lukujen. Ei uskoisi vanhoja kuvia katsellessa, miten ränsistyneitä rakennukset ovat olleet. Toki monta rakennusta on niiltä ajoilta purettu alueelta. Alueen uusia rakennuksia ovat Oranssi, Ruskea, Valkoinen, Musta, Kultainen ja Punainen talo. Kunpa täällä Rotermannin korttelissa olisi tullut käytyä jo silloin, kun alue oli rappiotilassa.

Rost kahvilassa vietin hetken kaakaolasillisesta nauttien ja ostin myös kotiin tuomiseksi tuoretta leipää aamupalalla nautittavaksi (R14 ravintolasta hotellille mennessä kävelimme siitä ohitse ja silloin jo kiinnitin huomiota ulos kantautuviin ihaniin tuoksuihin). Oliivi-rosmaariini-chilileivän maut tulivat hyvin esille, varsinkin chilin jälkimaku oli mukavan vahva. Leipä oli seuraavana aamuna vielä hyvin pehmeä ja rapeakuorinen. 

Pienessä kahvilassa kävi asiakkaita tiuhaan, on kuulema hyvin suosittu. Ajoitin oman käyntini sopivaan rakoseen, sillä pääsin valloittamaan juuri vapautuvan pöydän muutaman minuutin hiljaisemman hetken aikana. 

Kävelin kahvilasta Ants Laikamaan pysäkille Tallink City hotellin eteen ja valoissa odotellessa edellinen bussi ennätti jo mennä. Eipä minulla kiirettä ollut, pysäkillä oli vain vähän kalseaa odotella. 

Tuo kuvan bussi 20 menee näköjään D-terminaaliin. Katson Tallinnan julkisen liikenteen aikataulut, pysäkit ja reitit yleensä transport.tallinn.ee -sivuilta ja uusilta reiteiltä jopa seuraan bussien etenemistä etukäteen kartalta, niin on sitten varmempi olo kulkea pimeän aikaan julkisilla.

Mieskulta oli odotellut jo tovin terminaalissa ennen kuin sinne itse pääsin. Laivaan pääsyä ei tarvinnut odottaa kuin alle kymmenen minuuttia. Eipä olla ennen menty laivaan niin aikaisin. Pubikin oli vielä ihan tyhjä ja päästiin valitsemaan mieluisat paikat eli pehmoinen nurkkapaikka jossa sain (kengät riisuttuani) oikaistua jalat ja vähän venyttelin ja hieroin lihaksia.Onneksi olin kaukaa viisas ja valitsin jalkaan vanhat talvikengät, jotka jalassa oli ehdottomasti paras kävellä.

Marraskuun lopulla varasin meille pöydän paluumatkan buffeeseen, koska aamupalan jälkeen tuskin olisi iltapäivällä vielä nälkä ja matka taittuisi kotiin paljon rattoisammin pitkän kaavan mukaan syödessä. Mieskulta ei yleensä jälkiruokaa ota, mutta tuo kuvan moussee maistui niin hyvälle, että kävi hakemassa toisenkin. Itse vedin taas vaniljajäätelö-överit ja tällä kertaa oikein reilujen lisukkeiden kera  ja joulubuffee kun oli niin vielä lisäsin ison piparisydämen koristeeksi :)

Mieskulta alkoi puhumaan jo kotimatkalla tai ehkä jo Tallinnassa ollessa, että olisi kiva mennä jouluksi Tallinnaan, mutta laitoin niille suunnitelmille heti stopin. Vaikka jäin itsekin kaipaamaan heti sinne takaisin, en ihan niin pian jaksa uudestaan matkustaa. 

Joulua taidetaan viettää kaksistaan kotona, jopa toistamiseen yhteisen taipaleemme aikana! Toivottavasti tästä joulusta ei tule yhtä tylsää kuin siitä ensimmäisestä kotijoulusta, jolloin satoi vettä eikä ulkona viitsinyt käydä kävelyllä, kun tienoota ei peittänyt lumihanget vaan musta synkkyys vallitsi aamusta iltaan. No nykyisin pääsee käymään vaikka ruokakaupassa välillä ja varmaan ainakin jossain ravintolassa syömässä pyhien aikaan. 

Lucian päivän valoa!

-Sari-