perjantai 30. kesäkuuta 2023

Kesäkuu päätökseen

 

Kesäkuun viimeinen päivä, kello iltakymmenen ja vielä ulkona melkein hellelukemia. Tulossa tukala yö, kun tuulenvirekään ei hiivi ikkunasta sisään ja koko yön on lämmintä yli +15 astetta.

Flammentanzin oksa, jonka meinasin pätkästä poikki keväällä, on täynnä kukkia ja oksan pää nuokkuu maata kohti. Kun tänä vuonna en kasvattanut tomaatintaimia, ei tuota nurkkausta tarvinnut pitää vapaana tomaatteja varten, ja ruusu sai levitä rauhassa tähänkin suuntaan. Ruusun punaista väriä ei saa kuviin oikeansävyisenä.


Kukkaloistoa saadaan ihastella vielä runsaasti, kun ruusu innostui kasvattamaan monta uutta oksaa ja kukkanuppuja on siellä täällä.

Pihan kukkia on parempi katsella sisäpuolelta ikkunan läpi, sillä päivällä takapihalle paistaa aurinko ja illalla siellä on liikaa hyttyskavereita. Kovin kauan ei hyttysten takia  kastelukierroksella tänään aikaa kulunut eikä koirakaverikaan halunnut ulos jäädä, kun sielläkin oli liian kuuma. 

Eddyllä taisi olla tänään paras hetki iltapäivällä, kun jäi kolmeksi tunniksi vessaan. Vaikka aurinko paistoi, stressasi koira tänäänkin ukkosen takia monta tuntia ja eilen lähes koko päivän. Ehkä jossain lähellä ukkosrintamia meni ohitse ja juuri kun lopettelin lounastaukoa. Kun työvuoron päättyessä kävin katsomassa miten kaveri pärjää, oli toinen ihan hölmistyneen näköinen. Uni oli tainnut maittaa viileiden laattojen päällä maatessa, eikä sähköistä latausta enää ollut pelottelemassa.

Niin toivon ukkosten jo hellittävän ja ilman viilenevän, niin saa koiravanhuskin rauhan eikä tarvitse ukkosen lisäksi kärsiä kuumuudesta. Onneksi ukkosta ei ole ollut öisin ja ollaan kaikki saatu nukkua rauhassa.

Jokohan heinäkuu tuo sadetta tullessaan.....

-Sari-

maanantai 26. kesäkuuta 2023

Ruusuja ja neilikoita

 
Kimalainen odottanut jo tovin 
salvian kukkien avautumista.

Flammentanzissa oli viime viikolla nuppuja,
nyt köynnösruusussa on siellä täällä kukkia.

Liljankin kukat ovat jo avautuneet.
Useana vuonna vasta silloin, kun kesäloma alkaa.

Keijunkukka on kukkinut jo tovin
voimakkaan punaisin kukkasin.

Harjaneilikkaa on kasvanut kohopenkissä kaksi vuotta. Yllätyin miten paljon se on levinnyt ja vie penkin pinta-alasta nyt jo puolet.




Harjaneilikoita on monenvärisiä.
Tulee kivan näköistä kun kaikki kukkivat.

Laitoin viime viikolla herneitä kasvilavaan.
Nyt ovat kaikki herneet itäneet.

Sain äidiltä samettiruusun taimia ja muutaman pienen keijunmekon taimen. Aamulla ennätin istuttamaan muutaman samettiruusun etupihan ruukkuun ja lounastauolla kasvulavaan. 

Omat samettiruusun taimet ovat vielä pieniä, nyt saan nopeammin kukkivia muiden joukkoon. Huomenna aamulla pitää vielä jatkaa istutuspuuhia.

 Juhannukselta jo tuntuu, että kesä oli siinä vaikka siitä ei ole kulunut vielä ensimmäistä kolmannestakaan. 

-Sari-

keskiviikko 21. kesäkuuta 2023

Kesäpäivän seisahdus

 

Ilma on kuumaa ja maa kuivaa. Silti luonnossa kasvit ja eläimet yrittävät pärjäillä. 


Huomisen vesisateen toivossa kävin kastelemassa aamulla kukkapenkkejä. Parempi mahdollisuus sadeveden imeytyä maahan, kun ei ole rutikuivaa. Kiviä asettelin kasvulavaan, vaikka pidän sen päällä vielä harsoa auringonsuojana. Kastellessa huomasin aidan vieressä kukkivan iiriksen. On köynnösruusun ja villiviinin oksien takana piilossa ja varjossa ja meinasi tämän vuoden kukinta jäädä huomaamatta.


Heräsin tänään normaalia aiemmin ja istutin kesäkukkia ruukkuun ennen työpäivän aloitusta. Jättiverbenoiden kaveriksi ostin Puutarhanikkareilta tuommoisen pallohännän, kun näytti niin hauskalta. Melko pieni kasvi eikä se tuosta isommaksi kasva. Lisäsin vielä yhden krassin, kun ruukussa oli tilaa. Yksi verbena jäi vielä istuttamatta, taidan laittaa etupihan isoon ruukkuun, johon en tänä vuonna saanut Cafe Lattea. Vielä jäi yksi krassi sille kaveriksi.


Puistikossa kukkii valkoapila, mutta pörriäisiä ei ole juurikaan näkynyt. Yhden huomasin tuossa apiloilla pörräämässä tänään, eivät kokonaan ole kadonneet.


Ihmettelin miksi takapihalla yht´äkkiä lenteli niin paljon pikkulintuja, lähinnä talitiaisia. Kävivät ihan tuossa pihalla etsimässä syötävää, aika lähellä ulko-ovea. Sitten huomasin lintujen pyrähtävän vesialtaalle, johon vähän aiemmin kävin vaihtamassa uuden veden. Lintujen pulahtelua veteen on kiva seurata ja tuntuu mukavalta, kun voi osaltaan niiden eloa ja oloa edes vähän helpottaa helteillä.

Mukavaa juhannusta!

-Sari-

lauantai 10. kesäkuuta 2023

Alppiruusupuistossa ja lintualtailla

 Tänään toteutui kaksi pitkään haaveissani ollutta retkeä, Haagan alppiruusupuisto rodojen kukkiessa ja Suomenojan lintualtaat.
Retki tehtiin yhdessä kuopuksen perheen kanssa. Retki alppiruusupuistoon oli ensimmäinen kerta sekä mummalle että Valmalle. Sää oli mitä parhain, aurinko paistoi mutta ei ollut tukahduttavan kuumaa vielä. Mukava tuuli vilvoitti, jos auringon paisteessa piti olla.
Jäätelönmyyjillä oli paljon asiakkaita ja puistossa kuuli enemmän muun maan kieltä kuin suomea. Meidän mielestä puistossa oli paljon kävijöitä, mutta varmaan monesta ulkomaalaisesta siellä oli väljää kulkea.
Ensin suunniteltiin käyntiä alpakkatilalla, mutta lopulta päiväretken kohteeksi valikoitui lähellä oleva Haagan alppiruusupuisto. Katujen varret olivat täynnä autoja, mutta meillä kävi tuuri ja saatiin autoille paikka sivukadulta ja vieläpä ihan lähelle puistoon kulkua.

Kirkasta punaista.
Haaleampaa väriä.

Kirkasta keltaista.
Vaaleampaa keltaista.

Värisekoitus kuusen ympärillä.


Alppiruusut aloittelevat kukintaa.

Mäntyjen siimeksessä oli mukava kävellä.









Sitten suunnattiin Espoon Suomenojalle.
Vesilinnut olivat kauempana ja sukeltelivat tai puolisukelsivat ruokaa etsien, joten en niitä läheltä nähnyt saati tunnistanut kauempaa katsellessa.

Pitää käydä ne kiikarit ostamassa, ennen kuin seuraavan kerran mennään lintuja bongailemaan.
Täällä näkee sinisorsia, telkkiä, lapasorsia, punasotkia, mustakurkku-uikkuja, liejukanoja, vesipääskysiä, lokkeja ja mitä kaikkea vielä. 

Pikkulinnuista täällä elelee paljon erilaisia kerttusia. Isän äidin nimi oli Kerttu, joten olisi kiva nähdä ja tunnistaa noita kerttusiakin.

Talvella täällä voi bongailla tiklejä, hemppoja, urpiaisia ja pulmusia, joten varteen otettava retkikohde myös silloin. Tiklejä en nähnytkään viime talvena meidän pihalla, punatulkut taas vierailivat useammin kuin yleensä. Hyvää tietää missä tiklejä näkee.

Mieskultakin tykkäsi molemmista kohteista. Ehkäpä käydään täällä Suomenojalla piankin uudelleen ja useasti tulevaisuudessa, hope so 😉

Vaikka alppiruusupuistossa ei olisikaan ollut tänä kesänä ylenmäärin kukkia tai lintualtaalla oli vähemmän lintuja, niin miule oli kyllä ihan riittävästi nähtävää ja ihmeteltävää yhdelle päivälle Ü

-Sari-