Uuden kynnyksellä

 Vuosi päättyy aivan pian. 

Vaikka vuoteen on sisältynyt synkkiäkin hetkiä, antavat ne mahdollisuuden johonkin uuteen.

Juuri nyt on hyvä.

Aamulla sain katsella tähtitaivasta

 ja päivällä parvi punatulkkuja kävi lintulaudalla.

Täällä maalla äidin luona on rauhallista, koirakaverin ei tarvitse pelätä rakettien pauketta. Käytiin saunassa ja paistettiin kinkkupitsaa. Nakkeja ei syödä mutta perunasalaattia taitaa olla (siitä en tykkää, toiset saa nauttia sen).

Toivotan rauhallista uuden vuoden aattoa 

ja kiitän vierailustasi täällä tämän vuoden aikana

 🤎🧡💛🩷💛🧡🤎

-Sari-

Joulumuistelo

 Joulutohinat on takana ja hulinaa ja helskettä isomummon pirttiin toivat tyttärentyttärien tytöt.

Joulukortti äidille.

Muutama kuvamuisto joulusta.

Isomummo laittoi aattona vanhan karvahatun päähän, suuret rukkaset käsiin ja pukinparran naamalle. 

Lisäsin kuvan jälkeen päin, kun kameran kuvat tallensin.

Vanhin, viisi vuotias, tunnisti isomummon, mutta toivotaan ripauksen joulupukin olemassaoloa jääneen vielä tytöille salaisuuksien verhon taa.

Apukeittiön puolelta kannettiin pienempi pöytä ruokapöydän jatkeeksi, jotta mahduttiin kaikki 11 yhtä aikaa jouluaattosaunan jälkeen syömään. 

Vasta joulupäivän aterialle ennätin tehdä salaatin. Aattona syötiin kasvikset porkkana- ja lanttulaatikoissa ja rosollissa.

Heitä sikaa -peli kuuluu jouluuni.

Heiteltiin tovi mieskullan kanssa sikoja ja hän onnistui saamaan kerran makaamaan päällekkäin kyljellään 🐷🐷 Lapset kasasivat paperin kätköstä paljastuneita palapelejä ja välillä pelattiin nuorimman saamaa muistipeliä. 

Nyt on tupa hiljainen kun täällä ollaan enää kolmestaan. Pihalla lintulaudalla käy ahkerasti tali-, sini- ja hömötiaiset sekä muutama isompi lintu silloin tällöin. Myös kolme oravaa hyppii kuusen oksilta laudalle siemeniä nauttimaan.

Nyt sulatellaan jouluruokia vatsat piukeena.

Kolmesta kinkusta on vielä kaksi aloittamatta 🙈

 Nyt saadaan pakkaseen reilusti kinkkua kuutioituna ja suikaleina ensi vuoden ruokiin ja uuden vuoden aaton pitsaan.

-Sari-

Sydämiimme joulu tuo

 

Turvallista ja rauhaisaa

 joulua!

Mustaa ja valkeaa

 Mustaa ja valkeaa on vuoron perään näkymät ulkona. Kun lauantaina satoi lunta ja oli niin kauniin lumivalkeaa, niin sunnuntaina satoi vuorostaan vettä.

Repolainen haastoi itsenäisyyspäivänä mustavalkoisella haasteella ja muutaman mustavalkoisen tähän ailahtelevaan joulun odotukseen jaan kanssanne. Välillä myös tunteet ja tunnelmat ajelehtivat mustasta valkoiseen, sään rytmin mukaan.

Kello

Työnantaja muisti työtä tekeviä aikoinaan joulun alla lahjakortilla ravintolaan. Muutamista vaihtoehdoista sai valita mieluisan ravintolan ja kerran käytiin Elitessä. Usein lahjakortin lunastaminen jäi viimeiseen päivään ja kerran oltiin kahden samalla tavalla matti myöhäisen työkaverin kanssa yhtä aikaa ravintolassa. Jokainen oli puolisonsa kera ja meidän pöydät olivat kaukana toisistaan ja mietin, tiesivätkö ravintolassa, että oltiin samasta työpaikasta ja siksi meidät oli sijoitettu ravintolan eri nurkkiin.

Sittemmin nämä lahjakortit jäivät ja saatiin valita joululahjamme itse isosta valikoimasta nettikaupasta. Yleensä valitsin jotain keittiötavaraa, kunnon veitsen tai paistinpannun, kun niitä aina tarvitsee eivätkä jää pölyttymään kaappiin kuten viinilasit. Yhtenä vuotena valinta oli vaikeaa ja mietin pitkään, kunnes päädyin tähän seinäkelloon. Ajattelin, että siihen hintaan on pakko olla hyvälaatuinen, mutta tuo kellotaulu vaikutti alkuun huolimattomasti tehdyltä. Kello käy makuuhuoneessa, ei seinällä vaan tuolin päällä ikkunan alla. Siitä on hyvä yöllä vilkaista, paljon kello on ja kuinka kauan aikaa on vielä herätyskellon pirahdukseen - on niin sopivasti silmien kohdalla ettei tarttee paljoa päätä kääntää😄

Enkelin siivet

Ostin hirveän kauan aikaa sitten Steinerin Fridan tekemän tyynyn päällisen. Tyynyn olisi saanut myös höyhentäytteellä, mutta jostain syystä ajatus höyhenistä alkoi ahdistamaan ja ostin tyynyt ilman täytettä. Ahdistava tunne oli niin voimakas, että muistan tämän tapahtuman vieläkin. Ehkä ne linnut, joista höyhenet oli nypitty, olivat kaltoin kohdeltuja ja se lintujen ahdistus tarttui minuunkin. Tällaisia tuolloin ajattelin. Tyynyn siipiä katsellessa tunsin valtavaa rauhaa. Nykyisin nuo siivet jäävät seinäkellon taa piiloon :)

Tarjoiluastia

Tämä on viimeinen työnantajan joululahja, jonka lunastin eli viime vuoden joulumuistaminen. Astia on Marimekon Siirtolapuutarha-sarjaa ja aikomus on käyttää tätä piirakkavuokana. Vielä en ole tätä testannut. Astia on melko iso ja reuna suht matala. Pitää testailla miten ison pohjan tuohon tarvitsee ja miten soveltuu paistamiseen - paistoajat ja lämpötilat kokeiltava.

Vielä olisi yksi lahja työnantajalta lunastamatta, se kiitos työsuhteen päätyttyä. En ole käynyt edes katsomassa, mitä vaihtoehtoja tällä kertaa on. Onhan tässä melkein vuosi vielä aikaa, ennen kuin lahjakortti vanhenee :)

Arkihuolesi kaikki heitä,

armas joulu jo kutsuu meitä 💖

Rauhaisaa viikkoa!

-Sari-

Neljäs adventti

 Neljäs adventti ja joulu on jo ihan nurkan takana.

Tänään innostuin kokoamaan tonttusia.

Tämä Gummiapanin Sittande Nisse -stanssi on jo vuosi sitten hankittu ja leikkasin osia valmiiksi heti tämän saatuani, mutta yhtäkään tonttua en ollut kasannut valmiiksi. Noita tonttulakkeja punaisesta kartongista olen leikannut jämäpaloista pitkin joulukuuta, jos niitä johonkin muuhun käyttäisi, mutta yhtään sopivaa päätä lakille ei vielä ole löytynyt. 

Tänään on satanut vettä aamusta asti. Lunta on vielä maassa ja pihatie on jäässä. Aamupäivästä vihjasin mieskullalle, että nyt tekisi mieli jotain aasialaista ruokaa ja lähdettiin käymään Yummyssa hänen ehdotuksestaan. Mietin, miten pääsisin kulkemaan autolle, ja koska kävelytie oli jo paikoin sula ja hyvin hiekoitettu, kiersin autolle kävelytien kautta. Nyt ei tarvinnut ahdistua pihatien ylämäestä. Takaisin kotiin pääsin samaa reittiä.

Jäätelöä välillä :)

Mentiin Yummyyn sopivasti ennen kuin väkeä alkoi tulla enemmän ja saatiin valita mieleinen pöytä eli mahdollisimman lähelle jälkiruokia, ettei tarvinnut pitkiä matkoja kävellä. 

Viikonloppuna buffet on paljon kalliimpi kuin arkena iltaisin. Ainakin tänään tarjolla oli mm. simpukoita, katkarapuja, lohta ja muuta sellaista, jota ei lounasaikaan ole. En tällä kertaa ottanut teppanyakia, koska piti rajoittaa kävelemistä. Tai olisihan sitä voinut laittaa mieskullan keräämään askeleita askelmittariinsa 😁 

Suu makeaksi suklaalla.

Ystävän kanssa ei olla tavattu pitkään aikaan. Olin tehnyt hänelle kortin, mutta muu muistaminen saapui vasta tämän viikon paketissa, joten joulutervehdys oli vielä lähettämättä, koska ei olisi jouluksi postissa ennättänyt perille. Ihana, kun pääsin viemään muistamiset itse tänään ja nähtiin vaikkakin hyvin pikaisesti. Sain häneltä vielä pienen pussin mukaani, josta löytyi suklaata. 

Kiitos 💝

-Sari-

Pakettikortteja

 Vuosi sitten tein pikaisesti muutaman pakettikortin ja lahjojen avaamisen jälkeen otin ne talteen, ennen kuin päätyivät roskien joukkoon. Kun eivät ole mitään kertokäyttötavaraa nämä pakettikortit nykyään😇 Etsin nyt pakettikortit uudelleen käyttöön ja leikkasin nimet nyt paremmin näkyvästä punaisesta kartongista (alun perin olivat valkoiset). Lisäsin myös noita kultaisia tähtiä.

Innostuin koristelemaan muitakin vanhoja pakettikortteja ja tein vielä lisääkin. Siinäpä meni koko eilinen päivä oikein rattoisasti, kun mies pesi pyykit ja kävi kaupassa. Pihatie on niin jäinen, etten ottanut riskiä ja lähtenyt itse neljää tuntia kapuamaan liukasta ylämäkeä - alaspäin tuleminen on vielä kamalampaa.

Nyt pitäisi vaan olla niitä paketoitavia juttuja.

Jospa ne tontut olisivat ahkeroineet ainakin pienille lahjoja.

Samalla kun leikkasin kirjaimia, tuli mooonta uutta nallea. Liimasin monta kuviota päällekkäin ja näistä tuli napakoita ja paksumpia - mihin nallukoita sitten tarvitseekaan. 

Meillä on taas lumi peittänyt puiden oksat,

vähän aikaa on talvisen kaunista tienoo.

Lumivalkeaa lauantain jatkoa!

-Sari-

Pulsan asema - lomamuistoja kesältä

 Heinäkuun lopulla ajeltiin Lappeenrantaan kuopuksen luona käymään. Kun luvassa oli sadetta, joka kastelisi pihan kukkaset, saimme äidinkin lähtemään mukaan (mikä olikin matkan tarkoitus, että äiti pääsee käymään kuopuksen kotona).

Ulkohuusseja ja henkilökunnan rakennus.

Pulsan aseman lifestyle -myymälä entisessä liiterirakennuksessa.

Ennätin pyörähtämään sisällä ja tein pikku ostokset Saaren taikaa.

Meidän yökortteeri oli Junanlähettäjän talossa, joka on jaettu kahdeksi huoneistoksi, Studio No 1 ja Studio No 2. Talon majoitustilat voi yhdistää yhdeksi tilaksi, jolloin koko talossa voi majoittua vaikka koko perhe. Ja tilaa riittää. Studio No 1:ssä on keittiö, makuuhuone ja pikkuruinen työhuone. Kylpyhuone jaetaan toisen huoneiston asukkaiden kanssa.

Junalähettäjän talo

Studio No 1 keittiön seinähirsien päällä 

oli sanomalehtien sivuja vuodelta 1885. 

Historian havinaa. Unohtuu aina, että tuolloin elettiin Venäjän vallan alla.

Studio No 1 makuuhuone.

Studio No 1:n puuhellalle kerättyjen vanhojen esineiden seassa nykyajan mukavuudet kahvin- ja vedenkeittimet ja viereisellä tasolla induktioliesi. Mieluusti olisin kokkaillut ruoat tuolla puuhellalla, olisi tuonut sateiseen päivään mukavaa lämpöä. 

Studio No 2 olohuoneen nurkassa oli toinen puuhella.

Studiohuoneistossa on myös pieni jääkaappi.

Tässä huoneistossa mahtuu yöpymään neljäkin henkilöä. Olohuoneessa on levitettävä puusohva. Makuuhuoneessa on ruusutapettia seinällä ja nurkassa toimiva pönttöuuni. 

Tänne puolelle majoittui äiti.

 

Täällä pihalla olisi ihana istuskella lämpöisenä kesäpäivänä ja nauttia kahvilan leivonnaisista ja virvokkeista. Illallakin olisi ollut mukava täällä istuskella, jos ei olisi satanut vettä 😉

Kahvilapuodin tunnelmaa.

Aamupala ei kuulu majoituksen hintaan, mutta sen voi ostaa erikseen (hinta tulloin 12,50 euroa henkilö). Ja kannattaa hemmotella tällä aamupalalla itseä ja lähimmäisiä. Kovasti oli vieraskirjassa aamupalaa ylistetty ja mielestäni ei turhaan. Syötävää oli yllin kyllin, eikä välttämättä kaikkea edes jaksa syödä.

Nuo lämpimät bagelit olivat niin hyviä. Croissantit olivat isoja ja rapeita. Ja jälkiruokamaljoissa tarjottu annos oli makeaa ja täyttävää ja se oli koristeltu mm. makealupiinin siemenillä. Makealupiini maistui mielestäni herneeltä ja sopi mainiosti tähän annokseen. Maku yllätti täysin.

Makealupiinia ovat sini-, kelta- ja valkolupiinit ja Suomessa viljellään jonkin verran sinilupiinia. Makealupiini on mainio proteiinin lähde kuten härkäpapu, herne ja soija ja sillä voi korvata kananmunan ja vehnäjauhon. Maapähkinäallergiselle makealupiini voi myös aiheuttaa allergisia oireita. 

HUOM! Teiden varsilla kasvava komealupiini EI ole syötävää sillä se sisältää myrkyllisiä alkaloideja.

Pöytä on katettu kauniilla astioilla ja maukkaalla ruoalla.

Juurikin niin ihanasti, kuin tykkäisin itsekin aamupalan tarjoilla.

Asemarakennuksen huoneita koristavat upeat vanhat ryijyt ja isot viherkasvit. Ja täälläkin on pönttöuuni ja paljon vanhoja esineitä muistuttamassa vanhoista eletyistä ajoista.

Omenat eivät olleet vielä kypsiä. 

Tässä hyvä malliesimerkki siitä, miten omenapuut pitäisi hoitaa ja pitää leikkaamalla sopivan matalana - ja tuuheana.

Junalähettäjän talo

Kuvan vasemmassa reunassa näkyy hieman saunarakennusta. Saunaa olisi voinut käyttää 25 euron tuntihinnalla. Mielestäni sauna olisi voinut sijaita vähän syrjemmässä katseilta tai terassi sijoitettu toiseen suuntaan. Saunan terassille kun näkyi hyvin Junalähettäjän talon Studio No 2 olohuoneesta.

Suuntaa antava alueen kartta.

Alue on kyllä ihana ja oli tuolloin tosi rauhallista. Meidän lisäksi yöpyjiä oli kahdessa talossa ja toinen pariskunta oli majoittunut kaukaisimpaan rakennukseen Rajavartijan taloon. Toinen pariskunta oli majoittunut meidän viereiseen Veturinkuljettajan taloon, johon meillä oli aikomus alun perin majoittua (koska oli ainoa, johon oli lupa ottaa lemmikki mukaan). Meidän majoitus oli kuitenkin vaihdettu tuohon Junalähetin taloon poikkeuksellisesti, vaikka koirakaveri oli mukana. Kelpasi meille, oli lähempänä asemarakennusta. Hyvin päästiin kulkemaan rappuset ylös ja alas. Vanhat rakennukset ovat vanhoja rakennuksia kynnyksineen ja korkeine rappusineen.

Aivan alueen perällä on Perätalo eli Juhlatalo. Kävin siellä pihalla lähtöaamuna koirakaverin kanssa kävelyllä ja vaikutti oikein tunnelmalliselta tilalta pitää vaikka hääjuhlat tai synttärit. Varsinkin loppukesästä varmasti ihana jo hämärän laskeuduttua ja lamppujen valaistessa pihaa.

Kesällä kaipaisin uintimahdollisuutta, mutta sitä ei täällä ole. Yleinen uimaranta on noin viiden kilometrin päässä Vilkjärven kylällä ja on ihan maantien lähellä. Matka noin 20 kilometriä Lappeenrannan keskustasta taittui yllättävän nopeasti läpi kauniiden maalaismaisemien. Eikä tuo tie nyt niin kovin mutkainen ollut. Maisemaa katsellessa oli vain hyvä, ettei matka taittunut nopeasti, vaan pystyi keskittymään matkustajan paikalta ympäröivään luontoon.

Pulsan rautatieaseman päärakennus on rakennettu vuonna 1869 Riihimäki - Pietari -radan varrelle ja sijaitsee kirjaimellisesti maaseudun rauhassa. Mietittiin, onkohan rautatie vielä käytössä ja kaksi kertaa siitä tavarajuna kulki illalla ennen puoltayötä. 

Petra ja Lasse Karjalainen ovat tehneet kymmenen vuoden aikana kunnioitettavan työn kunnostaessaan aseman rakennukset ja antaessaan matkailijoille ainutlaatuisen kokemuksen. Eikä se työ tällaisessa paikassa koskaan lopu. Petran sisustussuunnittelijan ammattitaito näkyy kaikkialla sisustuksessa (Petra on toteuttanut Joensuun Taitokorttelin). Lasse on kotoisin Pulsasta ja kulki monen vuoden ajan Pulsasta lättähatulla Lappeenrantaan oppikouluun. 

Ja vinkkinä lopuksi: presidentti P. E. Svinhufvudin kotimuseoon Kotkaniemeen on täältä matkaa vain noin 10 kilometriä. 

Onko sinulle Pulsan asema tuttu?

Pulsan asema on avoinna 22.12.2024 saakka joka päivä (ainakin klo 12 - 16) ja suljettu 23.12.2024 - 1.2.2025.

-Sari-

Jouluisia tervehdyksiä vielä

 Niinhän siinä kävi tänäkin vuonna, että suurin osa joulukorteista pääsi postin kuljetettavaksi vasta viimeisenä lähetyspäivänä. Suurin osa korteista oli uusia, nyt tehtyjä, mutta muutama kortti piti kaivaa vanhasta varastosta. Hyvä että niitäkin tulee käytettyä.

Kortti tädille.

Tämän ympyräkortin korttipohja on niitä ensimmäisiä harjoituksia ja erilainen kohokuviointi kuin viimeksi tekemissäni. Ja on myös vähän pienempi kortti kuin itsenäisyyspäivänä antamani. 

Kortti askartelevalle ystävälle.

Sinisen ystävälle siniset hyasintit. Kerroksia on monta ja painoa kortilla oli varmaan 35 grammaa. Alle 50 grammaa kuitenkin :)

Kortti ystäväpariskunnalle Kausalaan.

Korttikuvakortti Heidin Korttipajan tekstillä.

Paljon jäi uutta materiaalia käyttämättä ja varastoa ensi vuodeksi tai tuleviksi vuosiksi. Jos tammikuussa vaikka innostuisi vielä joulukortteja tekemään, kun ei ole kiirettä ja aikataulupaineita saada valmista. Ainakin aloittaisin ajoissa Ü

Mieskullalla on tämän vuoden viimeinen työpäivä. Jospa saataisi rauhassa valmistautua joulun viettoon. Vähän meni omat suunnitelmat nyt sekaisin, kun ei olekaan joka päivä omaa rauhaa, mutta jospa saisin kuljetuksen päivällä muutamaan paikkaan joulutervehdyksiä antamaan😁

Vielä pitäisi se tärkein eli äidin kortti tehdä valmiiksi.

Mukavaa keskiviikkoa!

-Sari-

Ensimmäinen kesälomaetappi Kenkävero

 Kameran muistikortilta kuvien tallentaminen läppärille loman jälkeen meni muutama päivä. Vanhempia julkaisuja selaillessa huomasin, etten ole aikomiani kesälomamuistoja tänne blogiin vielä tallentanut. Nyt joulua odotellessa on mukana palata menneen kesän muistoihin. Varsinkin kun vesi- ja lumisateet, plussat ja pakkaset vuorottelevat tiuhaan, voi näiden kuvien myötä rallatella No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle 🎶

Olin jo kauan halunnut käydä Kenkäverossa, mutta Mikkeli tuppaa olemaan liian lähellä määränpäätä Savonlinnaa, ettei sinne malta pysähtyä jos vaihtoehtona on jatkaa matkaa. Viime vuonna melkein jo käytiin, mutta silloin ei sää suosinut. Tällä kertaa ei mikään (teko)syy ollut esteenä toiveeni toteutumiselle.

Hieno rakennus on tämä vanha pappila. Olen käynyt Kenkäverossa viimeksi silloin, kun opiskelin tradenomiksi eli vuosikymmenet sitten :) 

Ensin nautittiin noutopöydän antimista.

Ja nautittiin makujen lisäksi maisemista.

Ja pappilan sisustustakin piti vilkaista.

Ruokailun jälkeen mieskulta meni koirakaverin kanssa ulkoilemaan ja pääsin kiertämään alueella yksin. Tovin vietin puutarhassa ihastellen vielä kukkivia kukkia ja kukissa pöriseviä kimalaisia. Ihan koko aluetta en jaksanut kiertää enkä kävelykierroksen päätteeksi jaksanut enää mennä kauppaan. 

Ovella vastaanottamassa mekko. 

Kukkakassi ovenpönkänä.

Nappaskengät kukkaruukkuna.

Puutarhan kukkia.

Pioneissa oli muhkeat siemenkodat.

Kukkaruukkujen pinkit daaliat.

Joulupukin piilopirtin ovi oli apposen avoinna.

Tervetuloa sisään tupaan vaan 🙋

Onkohan tuo pienempi ovi tontuille?

Ei ollut kesällä pukki tuvassaan, piilotteli jossain muualla.

Kenties oli mennyt kalaan, ongenkoukkua veteen liottamaan.

Nyt on pukilla kiireinen aika. Tontut valmistavat viimeisiä lahjoja rekeen lastattavaksi ja porot pitää hoitaa matkakuntoon. 

Perjantaina juteltiin pikku tyttöjen kanssa ostavatko tontut lahjat vai tekevät itse. Vanhempi oli vakaasti sitä mieltä, että lahjat on tonttujen tekemiä 💝

Pukin kalasaalis porstuassa.

Kanaset Tilkku, Tupu ja Tiipero.

Olisi saanut syöttää, mutta mistään läheltä en löytänyt voikukanlehtiä tai muutakaan syötäväksi kelpaavaa. Vesiheinästä varmaan olisivat tykänneet, muttei löytynyt sitäkään. Meidän kanat aikoinaan taistelivat kilvan vesiheinästä ja sitä kasvoi kellarin edessä varjoisalla paikalla.

Nämä kukkopojat olivat pappilassa partiossa.

Laskivatkohan vierailijoiden määrää.

Kenkäveron kukkopilli.

Viikko jouluaattoon,

oletko jo valmistellut joulua?

-Sari-