Viime vuonna meidän Flammentanz oli kasvattanut kolme pitkää vartta, jotka kurottautuivat kohti iltapäiväaurinkoa eli takapihan keskiöön päin. Mieskulta laittoi syksyllä kaksi pisintä lepäämään puutarhatuolin päälle ja siinä ne viettivät talven paljaana. Onneksi ei kovia pakkasia ollut ja ruusu pärjäsi hyvin paleltumatta.
Piikikästä köynnösruusua on erittäin hankala käsitellä. Kun köynnöksiä nostaa ylös, tarttuvat piikit naruun ja vaatteisiin ja repivät ihon rikki. Tänä vuonna köytimme varret piha-aitaan vanhoilla vöillä. Eiköhän noilla kestä kovemmassakin tuulessa.
Nyt on vähän kosteaa, mutta kohta paistaa taas aurinkoinen.
Vähitellen yötkin lämpiävät ja pian puissa kasvaa hennot hiirenkorvat ja nurmi alkaa vihertämään. Ojanvarret ovat jo keltaisenaan rentukankukkaa.
Mukavaa viikkoa!
-Sari-