Saunapäivä, unikeonpäivä

Lomalla nukutti aitassa niin hyvin, että hyvä jos ennen puolta kymmentä jaksoi nousta sängystä ylös. Koirakaverikin nukkui pidempään kuin me mieskullan kanssa. Toki puoleen yöhön oli odotettava päivän viimeisen lääkeannoksen ottamista ja kyllähän ne lääkkeetkin välillä saivat puhdin pois. Sitten kun olo alkoi jo kohentua, saatoin herätä jo kuuden-seitsemän aikoihin. Joskus jatkoin unia, joskus kävin lukemaan. Siihen aikaan koirakaveri vain käänsi kylkeään eikä ollut tarvetta lähteä ulos.

Eräänä aamuna heräsin aikaisin kuunnellen korpin raakkumista ja ihailin korkeita mäntyjä vasten sinistä aamutaivasta. 

Olen perustellut aina pitkään nukkumisen sillä, että olen syntynyt unikeon päivänä Ü Tänään taas kasvoi ympyräksi uusi lusto elämänpuuhuni ja on aika alkaa kasvattaa seuraavaa. Mieskulta tarjosi pyynnöstäni aterian Haukilahden Paviljongilla, sillä se oli seuraavana vuorossa rantaraitin tutustumismatkallamme.

Joskus tulevaisuudessa käymme myös Haikaranpesässä, 

joka siintää tuolla taustalla puiden latvuston yllä.

Tämä päivä alkoi takapihan siivouksella auringon paahteessa. Koivunsiemeniä on tänä vuonna ollut hurjan paljon, ja tänään sain harjattua maasta pois kolme kukkuraista rikkalapiollista. Ja lisää siemeniä sataa yhä maahan. Alla olevan kasan harjasin eilen illalla kotiin palattuamme, kun kävin tarkistamassa miten kasvit voivat.

Tätä päivää ilahduttamaan otin kuvan äidin 

Flammentanzista, sen pitkästä köynnöksestä.

Rentouttavaa saunapäivän iltaa. Kyllä nuo

löylyt tuntuivat mukavalta yli + 30 asteen helteelläkin!

-Sari-

Kesäpäivänä

Ihana lomaviikko saatiin viettää äidin luona, parhailla kesälaitumilla ja just sopivassa säässä. Ei vielä ollut liian kuuma vaan sopivan lämmintä. Pilvipoutaa, ei koko ajan paahtavaa auringonpaistetta. Ja mikä parhainta, uintivesi oli lämmintä ja virkistävää.

Muutaman kerran käytiin Savonlinnan torilla ja kaupoilla. Eräänä sateisena päivänä pieni romantikkopuoleni nosti päätään. Kaipasin tunnelmointia ja puutarhajuhlia. Kun mieskulta meni parturiin, minä kipitin kirppikselle etsimään jotain kivaa kattaukseen. Löysin kaksi soman punaista lampunvarjoa, lasiastioita ja pöytäliinoja. 

Unelmien rentoutumispaikkaa löhöilypaikkoineen ja pitsiverhoineen en vielä saanut koottua.  Ja sopivan kokoinen kirjailtu pöytäliina löytyi äidin liinavaatekaapin kätköistä, olin arvioinut pöydän koon väärin. Mutta kyllä näilläkin pääsin oikeaan tunnelmaan, viimeisenä rantapäivänä.

Kukkapenkistä löytyi vielä pioninkukkia koristeeksi. 

Mehukestit järven äärellä.

Elämä on ihmisen parasta aikaa.

Ja kesä toteuttaa punaisia unelmia.

Leppoisan lämmintä viikonloppua!

-Sari-

Maissintähkiä?

Eräänä päivänä huomasin maissin lehtien kätköissä pilkistävän tähkän alun. Nyt tuo pieni alku on kasvanut isommaksi ja viereisestä maissista löytyi sille kaveri.

Tämä viileä heinäkuun alku ei nostattanut suuria odotuksia oman maissisadon saamiseksi avomaalta tuulisella pihalla, mutta ei toivoa näköjään ole vielä menetetty.

Tuore maissi on ihan parasta. Tänä kesänä en ole huolinut yhtään kaupan pakettimaissia grilliin, kun viime elokuussa pääsin pitkästä aikaa nauttimaan tuoreesta maissista. 

Eilen ennustettiin koko täksi päiväksi vesisadetta. No ei satanut kuin muutaman lyhyen kuuron verran. Sadeveden mukana oli niin paljon koivunsiemeniä, että innostus kasteluveden keräämiseen hiipui alkuunsa. Ensimmäisen ämpärillisen jouduin tyhjentämään, kun syöksytorvesta pamautti semmoisen siemenpaukun, että päällimmäisenä oli paksua siemenpuuroa. Vieressä on suuri koivu, josta lentää siemeniä koko ajan pöydän ja penkkien peitoksi. 

Nyt paistaa taas komeasti aurinko. Josko tästä alkaisi lämpöisempi jakso ja järvivedet taas lämpenisivät!

-Sari-

Ihan paras kesäpäivä

kun aurinko paistaa eikä ole kuitenkaan liian kuumaa puuhastella pihalla. Tällä viikolla on ollut niin monta viileää päivää, jolloin ulos ei ole tehnyt mieli jäädä nopeaa piipahdusta pidemmäksi aikaa ja istutushommat myöhästyvät edelleen. Tänään onneksi toteutui se sääennuste, joka lupasi auringonpaistetta useammaksi tunniksi. 

Kun mieskulta lähti pitkästä aikaa vieraaksi tulleen koirakaverin kanssa lenkille, kaivauduin ylös sängystä katsastamaan, mitä pihalla on viime päivien aikana tapahtunut. Jouduin eilen käymään kipujen takia lääkärissä ja sain lääkekuurin ja viikon sairauslomaa. 

Nämä alkupäivät menevät levätessä ja voimia kerätessä. Kesälomasta viikko siirtyy nyt myöhempään ajankohtaan. Sama tilanne kuin kaksi vuotta sitten, tällä kertaa vaan viikkoa aiemmin. 

Meillä takapiha alkaa näyttää jo melko täydeltä ja vihreältä. Keittiöseinustalla kasvavat tomaatit, joille sain tiistaina viriteltyä narut koukkuihin. Kelloköynnöksen ja maissit kumppaneineen siirsin olohuoneen ikkunan eteen. Lisäksi istutin vihdoin viimeisiä keijunmekkoja piharuukkuun. Ne kasvavat sen minkä ennättävät. Etupihalla ainakin keijunmekkoihin tuli kukkia yllättävän nopeasti, vaikka sielläkään ei mitään tuuheaa kasvustoa vielä ole. 

Pöydän viereen sijoitin esikoiselle kasvatetun tomaatin odottamaan kuljetusta. Sieltä latva pilkottaa muun vihreän joukosta tanakkana ja tuuheana. Enää tuota ei pysty millään siirtämään, ennätti venähtää sen verran pitkäksi. 

Ruusuun on kasvanut uutta vartta. Kukat ovat 

kestäneet hyvänä pitkään. Viileydestä on jotain iloakin. 

Kasvit ovat tykänneet sateesta ja sopivasta kastelusta. Rusokki ja lumihiutale ovat reheviä ja koristesalvia on alkanut kasvamaan myös vauhdilla. PItkän aikaa se vain jurotti sijoillaan tuossa asetelman oikeassa reunassa.

Pidän kovasti tästä yrttiruukusta, jossa on salviaa ja rosmariinia. Odotan elokuun lomaviikkoa, jolloin on aikaa kokkailla ja käyttää oman ryytimaan satoa. Ja odotan myös lämpeneviä öitä, että saan otettua nuo takana näkyvät hallaharsot jo pois. Kyllä on sääliksi käynyt Hot Lemonia, joka on joutunut värjöttelemään tänä kesänä kylmässä. Valkoisissa ruukuissa kasvatan tomaatteja. 

Tänäkin vuonna päästään herkuttelemaan omilla luumuilla. Raakileita on niin paljon, että oksat notkuvat niiden painosta. Silti jokainen maahan tipahtanut raakile harmittaa.

 

Vaikka en mitään kuumia kesäpäiviä kaipaile, niin kyllä kaipaan tällaisia lämpimämpiä lomapäiviä. Että tarkenisi istua rannalla ja katsella Haukiveden liplattelevia aaltoja ja toivon mukaan lahdella uiskentelvia joutsenia. Eniten harmittaisi se, että järvivesi on niin kylmää, että uintikerrat jäävät vähiin. 

Nautitaan kesästä!

-Sari-

Tinahääpäivä lusittu

Joskus keväällä juteltiin mieskullan kanssa, että voitaisiin juhlistaa kymmenettä hääpäiväämme ja lähteä pikku lomalle. Mitään pitkää matkaa ei haluttu matkustaa ja kumpikin oli miettinyt tahollaan hotelliviikonloppua Helsingissä. Minulla oli tuossa vaiheessa jo hyvä kohde suunnitelmissa, ja pyysin saada valita paikan. 

Mikäs sen parempi paikka kuin vankila Ü Mieskulta oli tämän päämäärän jossain vaiheessa ratikkamatkaa hoksannut, siihen asti hänellä ei ollut aavistustakaan, mihin ollaan menossa. 

Tässä on sitä meidän huumoria. Mies laski joskus konsertissa seinältä tiilet, kun oli vähän tylsää. Ja onhan tämä avioliitto toivottavasti elinkautinen, hyvällä tavalla. 

Melkein kaikki muut kohteemme tiesi kuin mieskulta. Koska olen tähän saakka kieltäytynyt pankin tarjoamasta luottokortista, piti kertoa juoni huonetta varatessa. Kun aina ensimmäisenä kysytään tuota luottokorttia ja olen joutunut pyytämään miehen kortin tietoja. (Joskus vuosia sitten kortin puuttumisesta meinasi tulla ongelma, kun yksin Turussa hotelliin majoituin. Ehkä muoviläpyskään täytyy joskus taipua, jos vanhemmiten enemmänkin matkustellaan....)

Lauantaina hotellissa vietettiin hääjuhlaa. Kun me saavuttiin kuuteen mennessä hotellille, hääväki oli esittelykierroksella ja juuri samassa kerroksessa "meidän siivessä". Istahdettiin odottelemaan vähän matkan päähän huoneeseen pääsyä, sillä ei haluttu mennä ihmisjoukon läpi kesken esitelmän. Saatiinpahan samalla kuunnella oppaan tarinaa entisen lääninvankilan historiasta. No kuinkas ollakkaan, menivätkin lopuksi tutustumaan meidän "selliin" ja jouduttiinkin odottamaan vielä pidempään. Sinne kun kerralla mahtui vain osa seurueesta, vaikka huone oli yhdistetty kolmesta vanhasta sellistä. 

Me vietettiin häitä tuolloin kymmenen vuotta sitten meidän oloisesti. Laitettiin parit tuolit vanhempien rantasaunan nurmikolle, aittaan katettiin juhlapöytä ja pyydettiin muutama läheinen mukaan juhlimaan. Aiemmin tuona keväänä tavattiin vanhempien naapurissa asuva Jussi-rovasti, joka toimitti vihkimisen. Sovittiin hääpäivä ja kellonaika. Mieskulta valitsi päiväksi runon ja suven päivän. Etukäteen tilasin hääkakun ja varasin naapurikunnasta kampaajan. Paikan päällä valmisteltiin muut tarjottavat. 

Muistoja kymmenen vuoden takaa.
Hääkakun joutsenkoristeet ja askartelemani häämuistolaatikot,
jotka toimivat myös paikkakortteina. Morsiamelle ei ollut omaa,
koska se oli sulhasen tehtävänä - jäi näemmä tekemättä :)

Hääkimppuun ajattelemani, aiemmin ostamani herttaköynnös ei kasvanut toivotusti ja hääkimppua ei sidottu. Äiti toi kotipihalta morsiammelle pionin kukan. Samanlaisen kävin lauantaina ostamassa Stockalta hotellihuonetta koristamaan. 

Sää oli yhtä vaihteleva viikonloppuna kuin mihin tänä kesänä on tottunut ja melkein yhtä viileä kuin kymmenen vuotta sitten. 

Yksi retkikohteistamme oli Löyly, jossa aiemmin emme ole ennättäneet käydä. Savusauna jäi tällä kertaa testaamatta, uimapuvut jätettiin suosiolla hotellille. Ulkona satoi, kun ei otettu sateenvarjoja mukaan. Nautittiin juomat ja yksi korvapuusti puoliksi sisällä. Sisällä oli niin kostean kuumaa, että tämä vierailu jäi lyhyeksi. Parempana päivänä olis jääty istumaan terassille merelle tuijottaen. No sitten seuraavalla kerralla, jos löytyy istumapaikkoja.

Eikä meillä hirveästi ollut tarvetta huoneesta poistuakaan. Sänky oli king size ja muhkean peiton alle oli lämmin käpertyä päiväunille. Tyynyjä oli röykkiö.

Alkuperäinen selli oli erittäin kapea ja sinne johtava ovi myös. Oven kapeus ahdisti. Miten lie vangit aikoinaan sen kokeneet. En tiedä, oliko huonekorkeus lääninvankilan aikaan sama. Muistaakseni siellä oli kolmikerroksiset sängyt kahta puolen selliä. Ikkunat olivat huoneessa korkealla. Kaksi huoneen puolella ja kolmas kylpyhuoneessa.

Huoneeseen oli mukavasti taltioitu Katajanokan historiaa seinällä oleviin valokuviin. Sunnuntai-iltana kiersimme saaren merenrantaa mukaellen, ohi jäänmurtajien, Kasinon pihan läpi Kanavarantaan. Sunnuntaina ja maanantaina aika moni ravintola, joiden  sivuilla etukäteen vierailin, oli suljettuna. (Meillä oli muutes sateenvarjo mukana eikä koko aikana satanut!)

 Ja eihän kotivarapuutarhurilta jää huomaamatta 

tiilimuurin viereen lavoihin tehty laaja keittiöpuutarha.

Me vapauduttiin tänään kaltereiden takaa, mutta tämän

liiton kahleet pidämme mieluusti jatkossakin sormissamme 

Ja tahdomme oikeesti olla riippakivinä toisillemme. 

Ja kuten hääseuruetta opastanut mies meille huomautti,

tämä elinkautinen kannattaa lusia kunnialla loppuun.

Ja toivottavasti tämä kestää kauemmin kuin tähän asti pisin elinkautinen Suomessa, joka on ollut pituudeltaan jonkun verran yli 22 vuotta. 

-Sari-

Viikonlopun alkaessa

Pari viikkoa olen pakertanut töitä sen minkä olen jaksanut ja kerennyt. Niitä tähän aikaan vuodessa näköjään aina riittää ja jossain vaiheessa työruuhkaa meikäläisellä iskee tällainen hulluus. Mukava kerryttää saldoa kesäloman jälkeen käytettäväksi. 

Harvoin siitä rehkimisestä kiitosta kuuluu. Siksi sähköpostissa odottanut henkilökohtainen kiitos asiakkaalta lämmitti aamulla mieltä kovasti ja nyt on mukava jäädä muutaman päivän lomalle.

Odotin tälle päivälle sitä hirmusadetta, mutta aamulla täällä paistoikin kauniisti aurinko. Vesipisarat kukkien lehdillä kielivät aamuyön vedenpaisumuksesta. Ja noissa tukikaarissa roikkui vielä sadepisaroita kuin lasihelmiä, joteen sateen loppumisesta ei voinut olla kovin pitkää aikaa.

Lounastauolla aurinko pilkisti pilvenraosta, mutta piiloutui taas pilven taakse, kun istahdin takapihalle nauttimaan lounasta. Tuli niin viileää, että siirryin nopeasti takaisin sisälle. 

Tämä viileä jakso hidastaa hieman kasvua. Silti nuo kasvit kasvavat ihan silmissä. Pavuissa on jo isot lehdet ja pinaattikin alkaa näyttää pinaatilta. Ne on laitettu kasvamaan maissille kaveriksi. Niistä tuleva sato on vain ekstraa ruokapöytään. 

Meillä on mieskullan kanssa tiedossa viikonlopuksi vankilareissu. Hän ei sitä vielä tiedä, pidetään sitä vielä yllätyksenä, hys hys. Ihanaa päästä muutamaksi päiväksi valkoisten lakanoiden väliin ja valmiiseen ruokapöytään ja aamiaisbuffaan ja monta kertaa. 

Matka naapurikaupunkiin ei liene ilmalla pilattu, mutta olen varautunut isolla kylpyvaahtopalalla, josta riittää muutamaan vaahtokylpyyn. Jos ei päästä viettämään aikaa ulkoilmassa, niin vaihtoehtona on kahdenkeskinen laatuaika hotellissa.

Rentouttavaa viikonloppua!

-Sari-

Ihanaa kesäsadetta

Vaikka sade ja ukkonen ovat tänäänkin saaneet tuhojaan aikaan, niin kyllä riemastuin kun pari tuntia sitten töistä kotiin saavuttuani meillä alkoi satamaan vettä! Sai ryytimaa pintaansa edes vähän luonnon kastelua ja kyllä tuo ulkoilmakin raikastui samalla.

Ennätin muutaman ämpärillisen sadevettä keräämään varastoon ja hieman kastella perennapenkkiä. Enemmänkin olisi pitänyt, mutta mieskulta grillasi ja komensi syömään lämpimänä Ü Toivotaan nyt, että huomenna maltan lähteä töistä aiemmin ja kotiin päästyäni sataa vettä. Näistä sääennustuksista oikein ole varman päälle. 

Kotiuduin takapihan kautta ja ihastelin Flammentanziani, jossa on muutamassa varressa toosi paljon kukkia. Ihana! 

Kuinka tuosta raaskii luopua?

Vielä pitäisi kolme päivää jaksaa ja sitten saan huilata muutaman lomapäivän verran. Silloin istuttelen viimeiset keijunmekot paikoilleen, ne jotka ennen juhannusta laitoin isompaan ruukkuun väliaikaisesti kasvamaan. Hyvin ovat tilapäismajoituksessa kasvaneet, mutta hyvä niitten on päästä jo isoon ruukkuun. Ostin oikein korkean köynnöskehikonkin niille.

Näissä tunnelmisssa toivottelen 

mukavaa viikon jatkoa!

-Sari-