Kevään ensimmäiset kotimaiset mansikat 💖
Eilen illalla käytiin seuraamassa MM-jääkiekkoa, Saksa - Kanada -peliä. Piiitkästä aikaa tuli käytyä hallilla, olipa kiva haistella jään tuoksua. Peli oli vauhdikasta ja siistiä,
Kerran veri lensi saksalaispelaajan huulesta vissiin (ainakin parhaana pelaajana palkitun saksalaisen huuli oli melko turvoksissa) ja kanadalainen passitettiin jäähyaitioon. Videotarkistuksen jälkeen tuomio peruutettiin, sillä syynä ei ollut vastustajajoukkueen pelaajan teko vaan ihan oma joukkukaveri mailallaan huitaisi.
Meillä oli paikat ihan Kanadan vaihtoaition takana. Telkkarissahan ei siitä kohtaa katsomoa näy, vaan pleksissä olevan tekniikan näyttämä teksti. Meidän näkyvyys oli ihan hyvä ja tietysti kattelin minkä näköisiä nuoria miehiä joukkueessa on Ü.
Sen verran eilinen istuminen on tuntunut tänään kropassa, että aamulla oli kroppa kankea ja kipeä kuin olisi halolla joku hakannut. Päätin kuitenkin lähteä mieskullan kanssa kauppaan mutta pihatalkoisiin en osallistunut. Tällä viikolla olen nukkunut huonosti (sitä ne toimistopäivät nyt alkuun aiheuttaa) ja pelin myöhäisen ajankohdan takia olin jo aiemmin suunnitellut tämän lauantain ihan vaan leppoisaksi lepopäiväksi.
Kaupasta ostin kotimaisia mansikoita. Kun tarjosin miehelle isointa mansikkaa maistella, luuli sen olevan ulkomaista mansikkaa ja nyrpisti nenäänsä. No nämä suomalaiset maistui mansikalta niin kuin pitääkin, ulkomaisista hänellä kun on huonoja makumuistoja.
Aikomuksena oli istahtaa vähäksi aikaa takapihalle nauttimaan mansikoista (kuoharia en pahus ajatellut ollenkaan) ja podcastista, mutta voimistuva tuuli ja ilman viileneminen sai toisiin ajatuksiin.
No ennätin pienen kattauksen tehdä pöydälle ja ottaa kuvan muistoksi siitä ajatuksesta. Koirakaverin sain houkuteltua seuraksi pihalle ja eikös just samaan aikaan jossain melko lähellä alkanut ukkonen jyrisemään. Toinen reppanahan heti pinkaisi takaisin sisälle ja jäi keittiön pöydän viereen tärisemään ja läähättämään. Mieskulta oli kuullut jyrinän myös ja kiruhti talkoista käyttämään koiran lenkillä. Ihme kyllä toinen lähti ihan hyvin mukaan, yleensä kääntyy heti takaisin kotiin päin turvaan.
Uudemman kerran en jyrinää kuullut, mutta sähköinen ilmavirtaus kesti vielä jonkin aikaa. Nyt Eddy vihdoin rauhoittui ja makaa tuossa vieressä koiran unta nukkuen.
Sade ei ole vielä saavuttanut ryytimaata vaan aurinko paistaa just nyt. Taidanpa lähteä vähän ulos puuhastelemaan ennen sateen alkamista. Ennätän vähän sotkea itteni ennen saunaa.
Mukavaa lauantaita!
-Sari-