Odotus palkittiin

 Ostetut päivänsinen taimet ovat kasvaneet varaston seinällä kesän ajan enkä koko kesänä yhtään kukkaa huomannut.

Tänään kun palasin töistä kotiin, huomasin

korkealla räystäskourun kohdilla sinisen kukkasen. 

En ole tainnut koskaan aiemmin päivänsineä kasvattaa, sininen kun ei ole lempiväriäni. Mutta kylläpä on iso tuo kukka ja tokihan tuota sinistä väriä sietää katsoa. 

Saa nähdä tuleeko vielä uusia kukkia kun lämpimät ilmat jatkuvat. Ainakin joka päivä tuota käyn etupihalla katsomassa, kun pitää kastella ettei kuivu. Tänäänkin oli ihan nuupahtaneet lehdet kuivuudesta, kun aamulla jäi vesi antamatta. Tulevina päivinä sade ei pidä multaa  kosteana vaan pitää muistaa taas huolehtia itse.

Aurinko on jo laskenut ja ulos laskeutunut hämäryys.

Alkaa jo väsyttämään kun aamuneljästä ollut hereillä.

Hyvää yötä!

-Sari-

Syksyn aika saapua vuorostaan

Aurinko paistaa ja ulkona on lämmintä +18 asteen verran.

Ennuste lupaa tällä hetkellä ensi viikon lopulle

20 asteen tietämillä pysytteleviä päivälämpötiloja.

Kasvatin tänä keväänä ensimmäistä kertaa oppineittenkukkia. En muista kuinka monta itänyttä siementä oli, lopulta vain kolme pääsi ulos tuomaan jännitystä - kukkii vai ei kuki.

Hyvin hitaasti ne kasvoivat ja hyvin myöhään näkyi pienet kukkanuput. Odotus palkittiin nyt, kun ensimmäinen puhkesi kukkaan. Toisen nuppu alkaa avautumaan ja kolmannessa nuppu on vielä pikkuriikkinen mutta havaittavissa.

Ensimmäistä kertaa pyjamalude vieraili pihallamme.

Ihka ensimmäinen kohtaaminen moisen kanssa ylipäätään.

Pitkästä aikaa pääsin käymään Valma-vauvaa katsomassa. Tai eihän hän enää mikään vauva ole, ikää pian kahdeksan kuukautta. Kaksi hammasta kasvaa edessä alhaalla ja juttelee jo omia juttuja omalla kielellään. Ja liikkuminen tapahtuu tällä hetkellä vielä peruutusvaihteella.

Kaunistu syksyn alkua 

-Sari-

Lounastamassa

 Mikä sen ihanampaa aurinkoisena etätyöpäivänä kuin hurauttaa yhdessä lounastamaan kesken työpäivän.

Mieskullalle tuli jokin aika sitten perjantaille yllättäen vapaapäivä ja kun en ollut käynyt sillä viikolla missään moneen päivään, käytin tilaisuutta hyväkseni ja pyysin toista kanssani lounaalle tänne

Päivän lounastarjonta kelpasi ja monipuolinen 

salaattipöytä kruunaa aina hyvän lounaan.

Ulkoterassilla ampiaiset meinasivat käännyttää syömään sisätiloihin, mutta kun siirryimme varjoisasta paikasta aurinkoon, niitä pörräili vähemmän tarjottimen ympärillä. Ja ne muutamat pysyivät aloillaan tarjottimelle läikkyneen mehutilkan luona. Silti tarkkaan tarkistin jokaisen haarukallisen ennen suuhun laittamista, ettei lastina ole ylimääräistä olentoa kera pistävän piikin. 

Sormustinkukat ja kosmoskukat näkyivät terassille puskien välistä: Oli ihan pakko kiertää kukkapenkkien kautta autolle nauttimassa loppukesän kaunista silmänruokaakin. 

Poikkesin vielä Margretebergin kartanon mailla ja hämmästyin, kuinka paljon sieltä vielä löytyi rakennuksia. Kovin vähän löysin tietoa näistä rakennuksista ja kartanon historiasta yleensäkään netistä. Tännimmäinen rakennus lienee tallirakennus.

Idyllinen asuinpaikka maalaismaisemissa, aivan lähellä vilkasta Kehä kolmosta. Karjanhoitajan pihalle oli levittäydytty viettämään kesäpäiviä pallogrilleineen. Myös pehtoorin talo huokui elämää ja kesää, pihalla kukki kesäkukkia ja valkoinen portti kutsui astumaan sisään. En ollut tiennytkään aiemmin näistä asutuista taloista.

Cafe Margretebergin lounaspöytään olisi ihana päästä vaikka joka viikko. Tulisi syötyä monipuolisesti ja lounasetua käyttäen. Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana, kun käytössä ei ole omaa mopoa tai autoa. Tänään olisi tarjolla punajuuri-kasvispihvejä :)

Sateisina päivinä on hyvä palata muistoihin 

ja tällaisiin ihaniin aurinkoisiin hetkiin 💛

Mukavaa viikkoa!

-Sari-

Hiekkaveistokset vuonna 2023, Enonkoski

 Piipahdettiin Savonlinnan lomalla naapurikunnassa Enonkoskella kirjastossa ja samalla käytiin kiertämässä tämän vuoden hiekanveistokilpailun teokset.

Kansainvälinen hiekanveiston kilpailu käytiin 28.6. - 2.7.2023. Mietin onkohan kesän sateet koetelleet veistoksia, mutta hyvässä kunnossa olivat vielä. Teemana kilpailussa oli jotain omasta kotimaasta. Veistosten pitäisi kestää hyvinä pakkasiin saakka.

Voittajaveistos olisi vaatinut useamman kuvan eri kuvakulmasta.

Ykkössija meni japanilaiselle Matsu Yoshille.

Yosakoi dance in Kochi

Toiselle sijalle pääsi puolalainen 

Stanislav Nowodworski veistoksella

Serious Jokes

Kolmannelle sijalle pääsi itävältalainen Marina Hatzln´n

The Sound of Mountains

Neljänneksi sijoittui suomalainen Eeva Karhu

Super Hero

Viidenneksi sijoittui hollantilainen Ludo Roders

As Dutch as can possible be

Kuudenneksi sijoittui suomalainen Timo Koivisto

Greetings from Finland

Seitsemänneksi sijoittui Iso-Britannian Nick Smith

An english rose

Kahdeksas oli ukrainalainen Bogdan Kutsevych

Refugees

Yhdeksäs ja yleisöäänestyksen voittaja oli Suomen Sofia Sopanen

Trust for others

Kymmenes oli Espanjan Maria Groznaya

Time for Holidays

Paikallisia yhdistyksiä osallistui myös veistoskisaan ohjaajan opastuksella. Ohjaajana toimi kuvataiteilija Rita Pulkkinen. Yhteisöjoukkueen voittaja oli Eläköön Enonkoski ry

The Heart of the Enonkoski

Tihkusade pääsi yllättämään ja kiersin veistokset pikaisesti kuvaten. Kuvia katsellessa syvennyin nyt etsimään kunkin veistäjän teoksista, mitä omasta maasta on teokseensa suunnitellut ja löytävätkö sen myös katsojat. 

-Sari-

Loma lopuillaan

 Aika menee nopeasti kun on lomalla :)

Ja tekemistä lomalla on riittänyt vähäisellä ruutuajalla. 

Savonlinnassa vietetyn loman ennuste säiden puoleen ei onneksi toteutunut niin märkänä, kuin etukäteen oletettiin. Sade ei lomaa haitannut ja sitä sadetta mieluummin odotinkin. Jopa täällä kotona oli tullut muutakin kuin koivunsiemensadetta. Kasvit eivät olleet kärsineet kuivuudesta ja naapuri piti huolen sateen ulottumattomissa olleiden kukkien kastelusta. Kiitos hänelle 💚 

Muutamana päivänä ukkonen kiusasi koirakaveria, mutta aitan peltikattoon ropiseva sade ei aiheuttanut minkäänlaista pelkoa. Kuumiakin päiviä osui lomaviikoille vain muutamia. Siis minulle ja Eddylle aivan erinomaisen lomasää. Uimassakin päästiin käymään, oli ihanan virkistävää järvivettä (20 - 22 asteista). 

Lakisääteinen kahden viikon yhtäjaksoinen kesäloma on nyt takana. Vielä on pari päivää lomaa ensi viikolla, ihan heti ei tarvitse arjen oravanpyörään hypätä. On aikaa makustella mennyttä lomaa ja kirjata muistot talteen kuvien kera.

-Sari-

Pitkitetty viikonloppuloma Tallinnassa, Niguliste kirik 16.7.2023

 Raatihuoneen jälkeen kiinnosti vielä yksi matkailukohde ja näkymät korkealta tornista. Niinpä kävin kysymässä kaupungin matkailuinfosta miten Nigulisten kirkko on avoinna.

Pyhän Nikolauksen kirkko kärsi myös vaurioita keväällä 1944. Lähes kaikki kirkkoon jääneet esineet tuhoutuivat tulipalossa. Onneksi kirkon esineistöä ennätettiin siirtämään turvaan toisaalle sitä ennen ja meidänkin aikanamme saamme ihailla vuosisatoja vanhoja Nigulisten kirkon esineitä. 

Kirkon restaurointi alkoi vuonna 1953 ja noin kolmenkymmenen vuoden jälkeen se lopulta valmistui 1981. Seuraavana vuonna kirkon torni paloi taas ja kunnostustyöt jatkuivat. Vuoden 1984 aikana se vihdoin avattiin Viron taidemuseon sivuliikkeeksi ja toimii kirkkomuseona ja konserttisalina. 

Museossa on Viron arvokkain ja suurin kirkkotaiteen kokoelma (Pyhän Nikolauksen kirkko - Nigulisten museo (ekm.ee)). 

Saksalaisen taiteilijan Bernt Notken tunnetuin työ on Totentanz (Kuolemantanssi) vuodelta 1468, jossa kuolema (luurangot) vie tanssiin niin paavin, keisarin kuin kuninkaankin ikään, asemaan ja sukupuoleen katsomatta. Alkuperäisestä Lyypekin Mariankirkkoon maalatusta 30 metrisestä taulusta on jäljellä 7,5 metriä ja esillä Nigulisten kirkon sivukappelissa.

Täällä ei ollut pakko kävellä portaita ylös korkeuksiin, sillä tuonne torniin on rakennettu hissi. Sillä on näppärä mennä neljään alimpaan kerrokseen. Onneksi hissin yksi seinä on umpinainen, sinne oli helpompi mennä sisään. Varmuuden vuoksi pidin koko matkan silmät kiinni ja pidin kaiteesta kiinni :) Hissistä poistuessa ei nähnyt alas kuin hyvin pienestä reiästä ja vähän matkan päässä oli turvallinen penkki, josta pystyi katsomaan jokaiseen ilmansuuntaan. Ikkunoita on yksi kullakin seinällä.

Voisiko tämä torni olla Kiek in de Köki?

En ottanut itse kuvaa (kun en uskaltanut tuonne ikkunalle kävellä), joten en tiedä mitä tuolla ympärillä näkyisi 😉

Näkymä Suomenlahdelle yli vanhan kaupungin talojen ja tornien. Oikealla kohoaa Olevisten kirkon torni.

 

Näkymä Aleksanteri Nevskin katedraalille päin.

Katedraalin vasemmalla puolella näkyy kauempana Toompean linnan lounaskulmalla sijaitseva Ptkä Hermanni puolustustorni

Toisessa kerroksessa on eri kokoisia kirkonkelloja.

Ja tämä Tornkokk Ü

Satuimme olemaan kirkossa iltapäivällä kello 16 aikaan, jolloin pääsi kuuntelemaan puoli tuntia kestävää urkukonserttia. Mieskulta meni mieluummin ulos puistonpenkille odottamaan siksi aikaa.

Vielä katse kohti Vanhaa kaupunkia ja sitten 

kävelimme takaisin hotellille hetkeksi lepäämään.

Illalla kävimme syömässä  Vanhassa kaupungissa ravintola Pegasuksessa, joka sijaitsee Harju tiellä lähellä Nigulisten kirkkoa.

Näiden Tallinna-muisteluiden jälkeen onkin hyvä aloittaa virallinen kesäloma. Mikäli sääennuste pitää paikkansa, elokuuta kohden sää alkaa lämmetä, myös öisin.

-Sari-

Pitkitetty viikonloppuloma Tallinnassa, Raatihuone 16.7.2023

 Raatihuoneella pääsee käymään sen aukioloaikoina, joten kannattaa käydä tutustumassa myös raatihuoneeseen kun sen ovet ovat avoinna vastaanottamaan vierailijoita. Tänä kesänä on vielä hyvin aikaa, 31.8.2023 saakka :) Avoinna joka päivä, tarkemmat päiväkohtaiset aukioloajat kannattaa katsoa netistä.

Torin puolella on sisäänkäynti, josta johtaa portaat alas lipunmyyntiin ja tällainen on vastaanotttokomitea.

Raatihuoneen torin laidalla sijaitseva raatihuone on mainittu ensimmäisen kerran vuonna 1322 ja nykyisessä muodossaan se valmistui 1404. Raatihuoneella järjestetään nykyisin juhlavastaanottoja ja konsertteja. 

Raatihuoneen porvarisalia koristavat kolmen värin holvikaaret ja seinällä olevat gobeliinit.

Gobeliinit

Raatihuoneen torni tuhoutui keväällä 1944 pommituksissa ja rakennettiin uudelleen vuonna 1952. Tornin huipulla ollut Vana Toomas -tuuliviiri putosi maahan tornin tuhoutuessa ja  alkuperäinen Toomas vartioi nyt sisätiloissa kaupunginmuseossa.

Raadinsalin iso tammipuinen penkki.

Komean pöydän takana tuolissaan kuningas tai kuningatar otti vastaan vieraitaan.

Ruotsin kuningas Kustaa XI

Käsittääkseni nämä alla olevien kuvien esineet sijaitsevat ennen toimineessa keittiössä.

Pienoismalli jostakin :)

Alas piti tulla kapeita portaita pitkin, vähän vaikeaa oli mutta pääsin. No onhan noiden teossa aikoinaan nähty vaivaa, joten pitäähän ne vielä nykyäänkin käytössä olla.

Kiviportaat ovat tyypillisesti paikoitellen hyvinkin kapeat ja eri korkuisia. Rautakaide oli tukeva ja pidin siitä lujasti kiinni kun hitaasti mutta varmasti askelma kerrallaan tuolta tulin alas. Tornista kellotasanteelta alas olisi pitänyt kavuta 115 askelmaa, näitä oli onneksi huomattavasti vähemmän.

Oli ihan komea näkymä torille, vaikka ei ylemmäs torniin kiivennytkään. Torin puoleinen ikkuna oli avoinna sopivasti kuvaamista varten toisessa kerroksessa.

Pitääpä käydä raatihuoneella joskus ajan kanssa.

-Sari-