Heleä helluntai

 Helluntaina puettiin parhaat päälle ja suunnattiin tansseihin etsimään heilaa. Helluntaisaunassa kylvettiin ensimmäisellä uudella vastalla, joka heitettiin saunomisen jälkeen saunan katolle. Vastan tyvi näytti nuorille, missä suunnassa tuleva puoliso asuu ja vanhukset katsoivat osoittaako tyvi jo kohti hautausmaata vai vielä kotia. Mikäli lehdet eivät ennättäneet kasvaa helluntaiksi kyllin suuriksi, tehtiin vastat muiden lehtipuiden oksista. 

Tänä helluntaina koivun lehdet kasvoivat hellepäivinä jo niin suuriksi, että hyvinkin niistä saa vastan tehtyä. 

Tammen lehdet kasvaneet parissa päivässä.

Minkälainen on helluntai lauantai, sellainen on koko kesä.

No toivottavasti ei koko kesä ole näin lämmin ja kuiva Ü

Käytettiin tänään äiti tädin luona kyläilemässä.

Siskokset tapasivat toisensa monen vuoden jälkeen.

Otin kameran mukaan ja kuvasin pihan kasveja.

Omenan kukat olivat vielä nupussa.

Aurinkoisella paikalla tulppaanit olivat levällään,

varjoisammalla paikalla vielä tuoreempia.

Morsiusangervo kukkii.

Kevätvuohenjuuri kukki monessa kohtaa perennapenkissä.

Pihavahti tammen kannolla.

Kun edellisen kerran käytiin tädin luona, suunnittelivat tuon pihatammen kaatamista. Kysyin silloin, jos saisin pätkän tammesta takapihalle kukkapylvääksi. Nyt sain pöllin mukaani 💚 Olikin noin iso ja on muuten painava. Tiivistä puuta tuo tammi on.

Tätä vaalin kuin aarretta, muistona tädistä.

Ihan kuin pöllön silmät!

Kahvipöydästä siirryttiin pihalle. Aurinko paistoi ja oli kuuma. Pyysin miehiä kantamaan puutarhatuolit varjoisaan paikkaan, jossa kävi ihana tuulonen. Eipä niissä tuoleissa kauaa istuttu, kun siirryttiin piharakennukseen ihailemaan tädin tomaatintaimia. Komeita olivat, vankkavartisia ja hyvässä ristivalossa kasvaneita. Ja niitä taimia oli monta.

Entisen saunan ikkunalaudalla oli rivissä santun lehtiä juurtumassa. Onni on sellainen tila, jossa kasvit tykkäävät kasvaa ja komistua. Mieskulta hymyili useaan otteeseen, miten me ollaan kaikki samanlaisia viherpeukaloita ja intoillaan kasvien kasvatuksesta ja hoitamisesta. Viherterapia on ihan parasta ikää ja sukupuolta katsomatta Ü Niin kauan kuin jalat kapsaa ja voimia riittää, kukkivat kukat pihamaalla tämän suvun naisilla.

Äitiä ja siskoa odotellessa kuvasin pihan alppiruusuja.

Moi moi ensi viikkoon!

-Sari-

Taas kerran luonto on puhjennut kukkaan

 Mitä pidemmälle kevät etenee ja mitä lähemmäksi kesää päästään, luonnossa tapahtuu päivän aikana paljon. Varsinkin nyt hellepäivien aikana. Vasta torstaina katselin leikkipuiston lähellä olevaa tammea ja mietin, milloinkohan tuohonkin kasvaa lehdet ja tänään ovat jo monen sentin kokoiset.

Samoin katselin viikon alkupuolella, onkohan varjohiipoissa mitään eloa ja tuleeko niihin ollenkaan lehtiä. Vain kuivia, kahisevia lehtiä oli aidan vierellä. Ja nyt ovat jo täynnä pieniä suloisia kukkia.

Lemmikit levittävät vuorostaan sinisiä lampia ympäriinsä.

Valkoiset kukkapilvet reunustavat jo puistoa.

Meillä kukkii luumupuut.

Kohopenkin toista puolta reunustavat ansikat aloittavat kukintaa ja samaan penkkiin siirtämäni tulikellukkakin on jo kasvattanut ensimmäiset kukkanuppunsa.

Tiistaina putsasin lintujen altaan ja laitoin vettä tarjolle. Ei mennyt kauaakaan, kun sinitiainen meni altaaseen uimaan. Ja pulahti toisenkin kerran. Kolmannenkin kerran aikoi mennä, mutta lensikin sitten syreenin oksalle kuivattelemaan. Silloin tällöin olen sattunut näkemään, kun linnut käyvät altaalla juomassa. Aina se on yhtä sydäntä lämmittävä näky.

Tänään pitää vaihtaa altaaseen vedet, parin päivän aikana en ole ennättänyt juurikaan kotona olemaan ja veteen on tipahdellut koivun norkkoja ja muuta roskaa.

Tänään näin ensimmäiset pääskyset täällä ryytimaalla ja paljon vaaleita päiväperhosia, isompia ja pienempiä. Perhoset lentelevät paikasta toiseen niin vikkelään, ettei niitä ennätä tunnistaa. Yksi perhonen laskeutui lähelle maahan, kun oltiin koirakaverin kanssa lenkillä. Tuntomerkkien perusteella tämä oli lanttuperhonen.

Huomenna on aikomus käydä tädin luona äidin kanssa. Äiti on täällä päin käymässä ja tällä kertaa haluaa käydä siskonsa luona kylässä 💖 Maanantaina sitten olisi taas paluu arkeen, viiden vapaapäivän jälkeen. Ja totuttautuminen viiden päivän työviikkoon useamman "vajaan" työviikon jälkeen.

Mukavaa lauantai-illan jatkoa!

-Sari-

Näenkö punaista

 Huhtikuun lopulla Repolainen haastoi punaisella värillä.

Kun katselen kotona ympärilleni, ei katse kovin moneen punaiseen pysähdy. Näkyvin ja tärkein löytyy keittiön seinältä ja liittyy paloturvallisuuteen. Mitä harvemmin tarvitsee, sen parempi. Parasta, jos ei tarvitse ollenkaan. Sammutuspeiton paras kaveri taitaa olla vaahtosammutin :)

Jotakin punaista jääkaapin ovessa.

Punainen kytkeytyy kaikista eniten joulun aikaan ja koristeluun. 

Ja tonttuihin 💝

Jotain punaista, hmmm. 

Leppäkertut, kovat kuin kivet.

Kestävät auringon paahteen ja pakkasen puremat.

Otan kaikki pienet leppäkertuksi käypäiset kivet talteen aina kun näen. Rantatiellä kävellessä katse kiinnittyy maahan ja hakee pyöreitä tai litteitä kiviä hiekan seasta. Niitä on jo kasa odottamassa maalaushetkeä 😁 Mies keräsi autosta tavaroita ja toi kotiin yhden tällaisen aarrekiven, jonka olin unohtanut oven lokeroon. 💞 Tiesi, että kivi on tärkeä eikä heittänyt sitä pois.

Aasinsiltana.....

Olen tottunut etsimään parkkipaikalta punaista autoa jo 15 vuotta. Auton vaihtuessa seuraavakin on ollut punainen. Tämä perinne katkeaa ensi viikolla, kun saamme uuden auton - joka EI ole punainen. Ehdottomasti punaisten joukkoon muisto tästä viimeisestä punaisesta autostamme. Siinä se odottaa parkkiruudussa, kun nautimme illallista Nokkalassa.

Eniten punaista katselee kesällä, ulkona, puutarhassa.

Klematis äidin pihalla.

Samettiruusuissa valtavärinä punainen.

 

Äidin dahliat, vanhat jöriinit.

Keväällä maahan ja syksyllä kellariin.

Köynnösruusu Flammentanz, aitan päädyssä.

Äidille olen tämän joskus antanut, ikää varsin 30 vuotta.

Marketanpuiston kukkaistutuksen leinikit 12.5.2024.

Punaista kukkaa myös keraamisena.

Ruokaa punaposkista!

Paprika, tomaatti, omena 💗

Kaupasta ostettua ja itse kasvatettua.

Ensimmäinen kypsä oma tomaatti, sitä on

odottanut kauan ja ah kuinka maukas se on!

Muoviversiot

Kynttiläomena ja säilytysrasia.

Savonlinnan torin mansikkapaikka.

Ja oman mansikkapaikan, rantasaunan, iltaruskoa.

Kesän hetkiä rantasaunalla.

Syksyllä luonnossa hehkuu punainen.

Ja lumen keskeltä talvellakin voi löytää jotain punaista.

Haukilahdella meren jäällä ulkoilemassa.

Punatulkku

Liikkuvat usein asutuksen lähellä, kun pakastuu.

Punainen tupa ja perunamaa. 

Ei lapsuuden vaan nuoruuden koti.

Rakennettiin, kun olin lukiossa.

Sisävessa, lämmin vesi hanasta.

Muistelen usein, miten ihanaa oli keväisin käydä pihasaunassa, kävellä vasta kasvanutta nurmea pitkin ja kuunnella sammakoiden kurnutusta. Ja talvella kipittää huopikkaat jalassa ulkohuussiin. Ei ne mukavuudet ole niin tärkeitä, vaan hyvät muistot. 

Täällä perustin oman perheeni ja muutin joulukuussa 1989 pois. Kuopus oli silloin noin kahden viikon ikäinen.

Monet kuvamuistot vuosien varsilta katselin kuvia etsiessä.

Välillä on hyvä palata vuosien taakse ja muistella menneitä.

Tämä muisto yksi tärkeimmistä.

Ensimmäinen piirros mummalle 💖

Odottelen, näkyykö punaisen pilkahduksia pian takapihalla. Tämä tulppaani taitaa olla jo taantumassa kukkapenkissä. Lehtiä ainakin on kasvanut jo paljon, kukkanuppuja ei vielä näy.

-Sari-