sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Kanelia ja kauraryynejä, korvapuustipäivä

En muista milloin olisin viimeksi paistanut pullaa. Yleensä paistan korvapuusteja, pitkoa olen letittänyt lapsuudenkodissa äidin kanssa leipoessa. Aamulla katselin pullaohjeita ja suunnittelin leipovani lämpiäisiä, kun oltiin menossa esikoisen luona käymään, mutta mieskulta oli "leiponut" kaupassa jättikokoisia korvapuusteja ja pullataikina jäi tänään tekemättä. Joku kerta testaan korvapuusteja, joihin täytteeseen laitetaan kauraryynejä.

Eksyin pullaohjeita etsiessäni artikkeliin, jossa oli erilaisia pullaan liittyviä sananlaskuja ja kokosin ne tähän talteen.

Jos paakari pistää valssiksi,
pullat ne palaa tanssiksi. 

Hyvin on muorin pullat uunissa,
ei pala eikä paistu.

Kupparin Ullalla on posket kuin pennin pulla.

Pulla pitää pyllyn pyöreänä
ja luut piilossa.

Onnellisia lapsia kasvaa pullatuoksuisessa kodissa.

Kahden kauppa on kolmannen korvapuusti.

Älähän pullaa läkkää kun korputkin on vielä syömättä!

Paisuu kuin pullataikina.


Maukasta pullasunnuntaita!

-Sari-

lauantai 3. lokakuuta 2020

Syyspohdintoja

 

Lokakuun alkaessa havahduin siihen, että nyt tosiaan on jo syksy ja pitäsi alkaa valmistautumaan talveen ja viettää enemmän aikaa tuolla takapihan puolella. 

Herätyksenä oli tuo kauniin punaiseksi muuttunut villiviini aidan päällä, jota olohuoneesta katselin. Vaikka taustalla olevat koivut ovat keltaisia ja jo melko harvalehtisiä, niin lämpimät päivät pitivät ajatukset vielä kesän ja syksyn taitteessa ja luulossa, ettei mihinkään ole kiire. Mutta aika ravaa kuin viimeistä päivää.
Muutaman päivän suunnittelin lehtien haravoimista kohopenkkiä varten, mutta työpäivien jälkeen olikin muuta puuhaa omenasäkkiä tyhjentäessä (saldona kulhollinen omenalohkoja ja reilu ämpärillinen biojätteisiin vietävää).

Eilen lounastauolla kävin katsomassa olivatko lehdet vielä maassa ja tartuin haravaan ja haravoin kaksi säkillistä lehtiä talteen. Kuivien lehtien haravoinnissa sammaloituneesta maasta ei kauan nokka tuhissut ja nyt olen tyytyväinen. Olen huomannut, että lounastauko on paras hetki tällaisiin puuhiin. Yhtenä päivänä sain istutettua keijunkukat piharuukkuihin ja toisen kanervan isompaan ruukkuun. Ulkona puuhastelu raikkaassa ilmassa auttaa jaksamaan iltapäivän työt ja sisällä istumisen paremmin.
Vaikka ruska värittää nyt luontoa, puutarhassa pilkistää vielä väripilkkuja. Myöhään puolivarjoon kylvetyt kehäkukat kukkivat nyt parhaimmillaan ja lehtiä haravoidessa ihastelin naapurin aidan takaa kurkistavaa kultapiiskua.
Ja kelloköynnökseen oli auennut moooonta kukkaa. Useimmat roikkuvat korkealla räystään alla ja tässä aitaan päin kasvaneessa varressa kukki kolme rinnakkain hauskasti roikkuen. 
Eilen käytiin mieskullan kanssa elokuvissa katsomassa Metsäjätti. Maskisuosituksen noudattajia oli ilahduttavan paljon. Mietin vain, käyttivätkö salista poistuneet samaa maskia kuin sinne mennessä vai olivatko vaihtaneet uuteen. Monella oli juomaa ja naposteltavaa mukana. Ja pitääkö se maksi vaihtaa tunnin välein uuteen, että siitä olisi hyötyä? 

Meillä toimistolla työskentelevät saavat maskit työmatkoihin, kaksi päivässä siis. Lisärekrytointien myötä toimistolla työskentelevien määrä kasvaa, ainakin väliaikaisesti. Etätyön suosiminen tuskin vuoden lopussa vielä päättyy, josko kuitenkin jo vuoden päästä. 

Nyt pilvet väistyivät ja aurinko pääsee kuivattamaan yön kostuttamaa luontoa. Miekin taidan piipahtaa hetken aikaa ulkopuuhissa ja mietin sitten, riittääkö mielenkiinto siivoamiseen (mieskulta on keilaamassa ja nyt olisi monta tuntia aikaa itsenäiseen työskentelyyn) vai keskitynkö vielä tämän päivän askartelemiseen, jos päänsärky ei hellitä.

Hurmaavan kaunista lauantaita!

-Sari-





sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Jouluisia kortteja tänään

 Syyskuun viimeinen sunnuntai, lämpöä ulkona + 22 astetta ja täällä innostuttiin joulukorttiaskartelusta. Olen niin kauan pyöritellyt tätä mallia ja nyt oli ihan pakko saada yksi kortti tehtyä.

Joku työpäivä löytyi paperipinoa läpi käydessä tuommoista kartonkia kaksi kappaletta valmiiksi leikattuna ja teipattuna joten muuta ei tarvinnut kuin asetella korttipohjalle taustaksi. 

Ensimmäisen kortin kranssi liukui turhan alas, mutta yritän sitä erinäisillä härpäkkeillä vielä tasapainottaa. Toinen kortti piti vielä kasata ettei ensimmäisen moka jää mieleen kummittelmaan ja olen  siihen jo tyytyväisempi, vaikka siitä runsaskoristeinen tulikin. 

Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa katsoessa (tai toisella korvalla kuunnellessa) stanssasin ja liimailin noita pieniä punaisia marjoja. Antavat pirteästi väriä valkoisten sävyjen kaverina.

Tällaisia joulutähtikoristeisia kranssikortteja olisi aikomus tehdä niin monta kuin sopivia taustakartonkeja piisaa.

Nyt kun sain nämä kokeiltua voinkin 
taas keskittyä syksyisiin kortteihin.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

-Sari-




lauantai 26. syyskuuta 2020

Kuin parhain kesäpäivä


 Syyskuu lopuillaan ja ulkona vielä lämmintä kaksikymmentä astetta. Linnut käyvät pyrähtämässä pihalla etsimässä kasvien seasta hyönteisiä syödäkseen. Syksystä kielivät villiviinin punertavat lehdet aidan päällä ja keltaiset koivunlehdet maassa. Muutoin on kuin parasta kesäpäivää viettäisi.

Kesäkurpitsa on kasvanut hassusti maata vasten. Ainakin yksi kurpitsa saadaan omaa satoa, kaksi pienempää vielä epäröivät tointaako kasvaa suuremmaksi. Avomaankurkkujakin tulee, kunhan muistaa niitä kastella.


Kiitos lämpimän syyskuun kelloköynnöksen kukinta jatkuu ja jatkuu. Tällä viikolla aidan lautoihin kiinnittyneiden köynnösten kukkanuput ovat alkaneet kasvaa ja aueta.

Köynnös on kiivennyt myös räystään alle 
ja sinnekin on valoa riittänyt.




Näiden kaunokaisten houkuttelemana maltan jättää askartelun hetkeksi ja puuhastella ulkona. 

Siellä riittää lakaisemista, aluslautasten pesua, syyskukkien istuttamista ja muuta mukavaa puuhaa. Hetkeksi pakenin laskeutuvien lentokoneiden meteliä tänne sisätiloihin.

Nautinnollista syyspäivää!

-Sari-


keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Kärpässieniä ja tammenterhoja


Tänään oli ihan pakko käydä lounaslenkillä, kun ulkona oli niin vastustamattoman kaunista. Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmintä.

Työpäivän päättyessä aurinko oli sitten piiloutunut taas pilvien taa. Onneksi nämä kauniit päivät jatkuvat yhä vain ja viikonloppunakin pitäisi olla hyvät kelit ulkoiluun ja pihalla puuhasteluun.

Matkan varrelta satuin löytämään kärpässieniä ja piti käydä kotoa hakemassa kamera ja palata takaisin ikuistamaan nämä ennen kuin kukaan potkii niitä tohjoksi.

Vaahterasta oli pudonnut lehtiä, jotka käpristyvät kuivuuttaan nurmelle. Kauniit ruskan punaiset ja keltaiset sävyt ovat levittäytyneet puistoon.

Ja tammen juurelle oli tipahdellut tammenterhoja. Niitä täytyy käydä myöhemmin keräämässä lisää syyskoristelua varten.


Kaunista keskiviikkoa!

-Sari-

maanantai 21. syyskuuta 2020

Rentoutumassa maalla

Viikonlopun vietto äidin luona oli tarpeen raskaiden työviikkojen jälkeen. Pääsi tarpeeksi kauas "työhuoneesta" ja läppärin näköetäisyydeltä. Sai puuhastella ulkona, käydä rantasaunalla kylpemässä ja ennen kaikkea viettää hetken aikaa äidin kanssa.

Lauantaina ulkona oli kovan tuulen takia kylmää, joten lähdettiin käymään kaupungilla. Siellä vierähtikin useampi tunti. Käytiin torilla kahvilla ja kaupoissa. Mukaan tarttui yhtä sun toista, muun muassa linnuille talitankoja ja auringonkukansiemeniä talviruokintaan.
Sunnuntaina tuuli tyyntyi ja ulkona tarkeni paremmin. Järvellä ei enää aallokko vellonut vaahtopäinä vaan pienet laineet liplattivat mukavasti. Hiljennyttiin hetkeksi niitä kuuntelemaan.
Vedenpinta oli laskenut elokuusta paljon ja hiekkaranta oli suurentunut. Nyt olisi ollut hyvä levitellä traktorin peräkärryllinen hiekkaa syvemmällä olevien pikkukivien päälle. Aallokko kuljettaa hiekan rantaan noiden suurten laattojen kahta puolen ja uimaan kahlaaminen on epämielyttävää kivikkoisen pohjan takia. 
Hetken saimme rentoutua veden äärellä, takkatulen loimutessa. PIhamaalla, jossa pienestä taaperosta asti on kuljeskellut milloin juosten, milloin kävellen ja mitä vieläkin koristaa monet kesän kukkaset.
Näillä eväillä jaksaa taas 💖

-Sari-

lauantai 12. syyskuuta 2020

Sadepäivä = askartelua

 Heräsin jo hyvin, hyvin aikaisin kun tipauttelin unissani tavaroita yöpöydältä. Aamuhetket ovat aina kullankalliita ja kun en uudestaan nukahtanut, siirryin olohuoneen puolelle. 

Mieskullan vielä nukkuessa ei passannut metelöidä, joten stanssaaminen eli cut´n´bossin käyttö oli kiellettyä. Niinpä jatkoin eilen kesken jääneiden leimakuvien värittelyä ja nyt on monta kuvaa valmiina korttiin laitettavaksi. Tämä Penny Blackin auringonkukkatyttö passaa hyvin syksyisiin kortteihin.

Nyt kun värittely on taas niin mukavaa, voisin väritellä leimakuvia koko vapaa-aikani. Taidankin leimailla muutaman tytsykän lisää ja pitää tänään värittelypäivän ja huomenna teen kortteja.

Sateisena syyspäivänä pitää myös tunnelmoida kynttilänvalossa ja juoda monta kupillista kuumaa minttuteetä. Perennapenkissä onkin minttu saanut levitä kuten haluaa ja sieltä kävin napsimassa tuoretta minttua haudutettavaksi.

Leppoisaa lauantaita 💗

-Sari-