M/S Viking Gracella

 Usean vuoden tauon jälkeen merkkipäivähenkilöitä juhlistettiin Itämeren risteilyllä seilaten. Mieskultakin oli tällä kertaa itsekin merkkipäivähenkilönä ja kuten usein matkan järjestäjänä.

Tällä kertaa matkan määränpäänä oli Tukholma ja lähtösatamana Turku ja matka-aikaa laivalla 23 tuntia nousematta välillä maihin.

Kamera oli mukana mutta hyvinpä vähän kuvia otin. Aamulla hyttimme ikkuna oli vesipisaroiden peittämä ja luulin säätä sateiseksi. Mitä vielä, aurinko paistoi kirkkaasti koko päivän ja kotimatkalla bussissa katselin tähtitaivasta.

Jo aamiaisella harmittelin aurinkolasien kotiin jättämistä (lähtiessä satoi vettä ja paluumatkahan oli myöhään pimeän aikaan), kun aurinko siirtyi paistamaan suoraan pöytäämme. 

Kävin etsimässä myymälästä aurinkolaseja, sillä ilman niitä en olisi pystynyt nauttimaan poreammeessa oleilusta. Kannatti sijoittaa reilu kymppi uimapukuun mätsääviin laseihin :)

Mieskulta haaveili saunaosastolla käynnistä, mutta ei sitten hänen aikatauluunsa sopinutkaan. Saunavuoro kannattaa varata etukäteen, sillä varsinkin lauantaisin on ruuhkaa. Olin perjantai-iltana varannut itselleni kosmetologille ajan lauantai-iltapäivään, joten pääsin saunaosastolle milloin vain halusin. Käytin kaksituntiseni sinä aikana, kun toiset viettivät kokoustiloissa merkkipäivätilaisuutta puheita pitäen ja muistamisia jakaen. 

Ja kyllä kannatti mennä vaikka kaksin olisi ollut kaunehimpi. Kahden aikoihin oli hyvin väljää ja hetken olin poreammeessakin ihan yksin. Höyrysaunan eteerisistä tuoksuista ja maisemasaunan löylyistäkin sain nauttia ihan iteksein. Välillä kietouduin paksuun kylpytakkiin ja rentouduin tuolilla istuen, nautin hintaan kuuluvia hedelmiä ja katselin ohi lipuvaa sisaralus Gloriaa. Sattumoisin menin saunaosastolle juuri Maarianhaminan pysähdyksen aikaan, jolloin olisin voinut kuvata saaristoa ja satama-aluetta. 

Tämä luoto ohitettiin molemmin puolin

Maarianhaminan pysähdyksellä.

Perjantai-ilta laivalla kului nopeasti ja ihmeekseni jaksettiin valvoa reilusti yli puolen yön. Vietimme aikaa Retro Barissa muutaman matkaseurueeseemme kuuluneen pariskunnan kanssa, maisteltiin Champagne Loungin drinkkejä ja viiniä (joka osoittautui suuhun sopivaksi ja käytiin ostamassa kotiin erityiseen tilanteeseen nautittavaksi yksi pullo - oli muuten hyllyn viimeinen)  ja pientä suolaista huikopalaa syötiin Café Sweet and Saltyssa.

Laivaan aseuduttua käytiin ihan ekaks Rockmore Barissa

nauttimassa matkan alun perinteiset kippistys kuoharit

Oltiin tyytyväisiä matkaan ja niin olivat osallistujatkin. Perjantailähtö oli kyllä paras ratkaisu, kun vaihtoehtona oli lauantaiaamun lähtö. Varsinkin kun satamaan on bussimatkaa ja aikaa meni ainakin yhtä kauan porukan kyytiin keräämisineen. Ja koko sunnuntai on aikaa levätä ja nyt jopa tunnin enemmän, kun siirryttiin normaaliaikaan.

Eikä aika päivällä käynyt yhtään pitkäksi, päin vastoin meinasi tulla kiire. Mukaan ottamiani lehtiä en ennättänyt lukea kuin sivun verran jos sitäkään. Kosmetologilla meni kauemmin kuin piti ja menin buffeeseen puolta tuntia muita myöhemmin. Hyvin jaksoi aamupalalta iltakuuteen ilman, että välillä olisi pitänyt käydä syömässä, joten Frank´s ravintola ja Bär bar jäivät testaamatta.  Saunaosaston hedelmät riittivät pitämään nälän poissa. 

Vaikka minulla oli ruokailuaikaa vähemmän kuin muilla, ennätin nauttia koko menuun siltä osin kuin halusin. Jäin kaipaamaan tervasilakoita, joita ei ollutkaan tarjolla. Henkiökunnan mukaan olivat loppuneet jo viikkoa aiemmin ja lisää eivät ole onnistuneet saamaan. Onneksi tervasilakoiden osalta Oulun matkan makumuistot ovat edelleen hyvin tallella.

Aamupalan olivat varanneet Oskar á la Carteen, jossa tarjoillaan premiumaamiainen. Ei mielestäni perusaamiaisesta erottunut kuin kuohuviinillä (jota en halunnut mutta kaatoivat kysymättä lasiin) ja lämpimällä aterialla, joka koostui joko uppomunista tai munakokkelista lisukkeineen. Ja kahvi- ja teekannut löytyivät pöydästä. Mutta ei hintaeroakaan buffetaamiaiseen tainnut olla mitenkään merkittävästi, ehkä kympin.

Kuten aina laivalla yövyttäessä vaadin parivuodehyttiä. Hytin koko oli neliöiltään sama kuin kahden kerrossängyn hyteissä (jollaiset muulla seurueella oli), mutta onhan se paljon mukavampaa nukkua vierekkäin puhtaiden valkoisten lakanoiden välissä, ilman koiraa ja sen karvoja. Eli meille ylimääräistä lomaluksusta 💘

Sattumoisin perjantailähdöllä oli teemaristeily. Käytiin maistelemassa kahden euron lipukkeilla erilaisia viskejä. Teemaristeily on pari kertaa vuodessa ja varmaan joskus osallistutaan mieskullan kanssa tällaiseen.

Käytiin monta kertaa myymälässä mutta viime hetkeen jäi ennen kuin maistettiin tuota alemman kuvan vasemman puoleista voimakkaan savuista viskiä.

Odotan jo innokkaasti seuraavaa avec-matkaa :) Siitä on ollut puhetta, mutta varmuutta mihin se suuntautuu ja milloin se toteutetaan ei vielä ole. Toivotaan, että päätyvät siihen mitä mieskulta on jo miettinyt. Ehkäpä seuraavankin matkan järjestelyihin osallistuvana.

Mutta sitä ennen on vielä monta omaa reissua tiedossa ja kyllä pitkästä aikaa matkailu tuntuu mukavalta.

-Sari-

Viikon loppua ja alkua

 Nyt on täälläkin ollut jo enemmän pakkasta, kun aamulla lämpömittari vielä yhdeksän aikaan näytti miinus kolmea astetta ja lounaslenkillä etupihan varjossa vesiastiassa oli jääkuori eikä koirakaveri saanut juotua sadevettä (ämpärin alla olevassa sankossa ei ollut jäätä, sai vesiannoksensa sieltä). Aamulla puoli kuuden aikoihin mieskulla lähtiessä oli ollut vain yksi pakkasaste, kun taas Porvoossa työkaverin mailla peräti kuusi astetta.

PItkästä aikaa sain viettää viikonloppua kotona, ei pakollisia tai vapaaehtoisia menoja kumpanakaan päivänä. Toimistopäivän vietin sekä torstaina että perjantaina ja silloin sain käytyä kaupoilla ja ulkona syömässä yksin ja mieskullan kanssa.

Torstaina kotimatkalle ostin lehden, jossa oli juttua Jovelan Johannasta ja maininta syksyllä ilmestyneestä kirjasta. Perjantaina poikkesin kirjakaupassa ja vielä oli yksi kappale jäljellä Vanhassa talossa -kirjaa ja lauantaina aamupäivällä luin vähän alkua tuosta kirjasta. No ensin kahlasin läpi kaikki kirjan ihanat kuvat 💖 Monta mukavaa tuokiota tuon kirjan parissa syksyn aikana saan vielä viettää. Vaikka hyvä kirja tulee ahmittua yleensä nopeasti, olen opetellut nauttimaan kirjan pieninä herkkupaloina, jotta kirjasta olisi uutuudeniloa mahdollisimman pitkään.

Sekä lauantaina että sunnuntaina oli aurinkoista. Vihdoin ennätin poistamaan tomaatit ruukuista ja otin kaikki hyvät raakileet ja kypsät sisään talteen. Muutaman ruukun tyhjensin syreenipuskien alle ja laatoilta lakaistiin kuivat puiden lehdet pois. Eilen siirsin pari yrttiruukkua sisään, varsinkin timjami oli tuuhea ja hyvässä kasvussa. Saavat iltaisin lisävaloa, kun iltavalona käytetään kasvivaloa. Jos oregano ei pakkasesta vielä pahastunut, pitää sillekin raivata sisältä tilaa ja siirtää sekin lämpimään.

Yllätyin suuresti, kun löysin yrttiruukkujen takaa tämän kukkivan belliksen. Vielä sain ihastella se kauneutta, jota en valokuvaan saanut tallennettua, ennen kuin pakkanen palellutti sen.

Olen koko syksyn ollut toiveikas, että ainakin yksi auringonkukistani ennättää kukkia ennen talven tuloa. Ja niinpä vaan keltaista vihdoin pilkisti lyhyen varren päässä. Tämänkin siirsin sisään ikkunalaudalle, jospa avautuisi vielä enemmänkin.

Aina vemmelsäären loikkiessa takapihamme lähistöllä toivon, ettei se ole poikennut meidän pihalla herkuttelemassa. Vielä ainakin kehäkukat ovat säästyneet ja nyt niitä on kukassa enemmän kerralla kuin loppukesästä tai alkusyksystä. Tänä vuonna lokakuun loppu on ryytimaalla ollut ehdottomasti kehäkukkien parasta aikaa. Voisikohan tähän mennessä kehittyneet siemenet kylvää jo uutta kesää odottamaan?

Näiden pitäisi olla koristeporkkanan lehtiä. Ainakin kasvavat niiden vessapaperirullien kohdalla, jotka laitoin keväällä merkiksi porkkanansiemenien kylvöpaikkaan. Nämä pitää merkata uudelleen, samoin kuin paikat johon istutin kielontaimet. Nyt pitäisi olla tallessa isoäidin nutturaneuloja, niille olisi tarvetta ja käyttöä.

Olisikohan jo tämän vuoden viimeinen kelloköynnöskuva täällä blogissa Ü. En lupaa varmaksi. Tämä kukka kukkii suojassa katon rajassa räystään alla takapihalla. Eikä tainnut olla ainokainen.

Tänään en meinannut malttaa lähtä lounastauolle, vaikka koirakaveri jo muutamaan kertaan muistutti lounaslenkistä. Mutta kannattipa viivästyttää lenkkiä puolella tunnilla, kun onnistuin minäkin näkemään kolme kaurista tuossa meidän takapihan lähettyvillä. Viikonloppuna mieskulta huuteli kahdeksan aikaan aamulla nähneensä kolme kaurista takapihalla (no eihän ne meidän pihalla olleet vaan tuossa puistossa), mutta en ennättänyt niitä katsomaan. Päästiin Eddyn kanssa roskikselle asti, kun huomasin kauriiden juoksevan puiston toiseen päähän kaksi isoa mustaa koiraa (olisikohan olleet labbiksia) perässään. Epäilen, että kauriit olivat taas tuolla puutarhalla etsimässä roskakasoista syötävää ja koirat ajoivat niitä pois reviiriltään. 

Linnut alkavat jo kerääntyä asumusten lähettyville kun ilmat kylmenevät. Muutama närhi lenteli lähimetsikössä, talitaiset ja sinitiaiset lentelevät runsain joukoin ja myös punatulkkujen töräyttelyä kuulee päivittäin. Kovin paljaana ovat jo koristehedelmäpuut eikä pihlajanmarjoja täällä lähistöllä ole ollut lainkaan. Toivottavasti ei tule ankara ja vähäravinteinen talvi.

Pirtsakkaa viikkoa!

-Sari-

Lokakuun askartelutapaaminen

 Olinpa iloinen että jaksoin osallistua tänään askartelutapaamiseen ja sain tavata ystäviä pitkästä aikaa. Torstaina vielä luulin, että kaikki viikonlopun menot jäävät menemättä ja makoilen vaan sängyssä leväten. Mutta elämä voitti taas tälläkin kertaa 🙋

Pääsin perille kavereita myöhemmin, kun uni maittoi tänä aamuna meille kaikille. Tai ainakin itse nukuin aamuyön hetken valvomisen jälkeen oikein hyvin melkein yhdeksään asti Ü

Kuka arvaa mikä oli tämän päivän askarteluteemana :)

Testasin uusilla stansseilla tekniikkakorttia.

Sain jopa (melkein) valmiiksi.

Koristelut vielä puuttuu, mutta sain näytettyä toisille tekniikan.

Tällä kertaa nautittiin tyrni-omena - juustokakkua. Nam.

Yhdessäolo peittosi sateisen päivän harmauden.

Kiitos!

-Sari-

Kesäkukat lokakuussa äidin pihalla

 Mieskullalla oli perinteinen keilareissu Varkauteen ja samalla meillä Savonlinnan viikonloppu äidin luona. 

Matkaan päästiin ajoissa neljän aikoihin, kun lopettelin työt vähän aiemmin ja pakkasin lounastauolla. Ihan valoisan aikaan ei ennätetty perille, mutta onneksi sade alkoi vasta lähempänä Savonlinnaa.

Lauantainen sade ja kova tuuli eivät vielä riisuneet puita lehdistä, vaan kaunis ruska jatkuu edelleen. Automatkoilla katselin kauniita metsämaisemia, keltaisia lehtipuita vihreiden havupuiden lomassa loistivat kuin auringot.

Tänään paistoi kauniisti aurinko ja kiertelin kamera kaulassa roikkuen pihaa ja tallensin syksyn viimeistä kukkaloistoa kuviin.

Kärhöt kukkivat kauniisti ja 

vielä oli paljon nuppujakin.

Karjalanneidoissa oli enää vähän kukkia,

mutta vielä kuitenkin kauniita olivat.

Kehäkukat, krassit ja pelargonitkin kukkivat vielä.

Auringon valaisema koivikko oli kaunis tausta.

Verenpisarat kasvoivat tuuheina puskina edelleen.

Isomaksaruohot loistivat upean punaisina.

Joriinin mukulat kuivumassa aitan rappusilla.

Happomarja leiskuu punaisena.

Siemeniä kypsyttävät köynnösruusu,

keijunmekko ja malva.

Lokakuussakin saa nauttia 

kesäkukkien kauneudesta 💖

Hanhiaurat ylittivät Annilanmäen.

Saimaassa veden pinta oli alentunut taas paljon.

Kaislikko saaren edessä.

Nautitaan syksystä!

-Sari-