Hanget korkeat nietokset

 Olen haltioissani kun lunta sataa vaan lisää ja lisää, mutta mieskulta (ja kovin moni muukaan) ei ole mielissään kasvavista nietoksista. Eihän se ole kiva aamuviideltä mennä lumitöitä tekemään töihin päästäkseen, kun se kuuluu huoltoyhtiön töihin. Mutta eipä nekään joka paikkaan yhtä aikaa ennätä. 

Sääilmiöiden vaihtelu viime vuosien aikana on ollut niin epätodellista. Aivan kuin luontokin olisi epävarma miten toimia tässä kummallisessa maailmassa. 

23. lokakuuta ryytimaalla kehäkukat kukkivat runsaimmillaan ja kelloköynnös puski uuttaa kukkaa. Pihatalkoopäivänä 5. marraskuuta oli vain muutama aste lämmintä ja kävin ostamassa etupihalle havukranssin ja kanervat pyhäinpäiväksi.

Marraskuun 12. päivä oli lähes 15 astetta lämmintä ja nautin keijunmekon kukkien kauneudesta ja kuvasin pikkuruisia sieniä lahopuun vierustalla. Viikkoa myöhemmin oli jo pakkasta.

Ensimmäisenä adventtina 27. marraskuuta kävelin saunasta lumista pihatietä pitkin. Sydämeni valtasi tuona viikonloppuna niin jouluinen tunnelma. Katselin ympäröivää lumista maisemaa ja pystyin vain huokailemaan. Oli kuin satumaassa olisi kulkenut.

Kesällä tuomenkehrääjäkoit peittivät puiston reunan tuomet seitillä.

Nyt samaiset tuomet ovat saaneet valkoisen lumikuorrutuksen.

Torstaina paistoi pitkästä aikaa aurinko

ja eilen pakkasta oli - 8 astetta.

Ensilumi satoi tänne varhain ja siitä asti lumi on pysynyt maassa. Pieni metsikkö ja puiston laidan koristeomenapuut ja tuomet hehkuivat eilen talven valkeutta sinistä taivasta vasten.

Kynttilälyhdyn päältä näkee hyvin paljon lunta on tähän mennessä jo satanut. Sillä on jo kunnon pipo päällä. Lisää lunta sataa koko ajan ja ensi viikoksi on luvassa lisäksi kiristyvää pakkasta.

Jokohan uskaltaisi ääneen sanoa, että meillä on valkea joulu. 

Tuskin nämä lumet kahden viikon aikana sulavat. Mutta onhan niitäkin jouluja ollut, kun vettä sataa ja lumihanget saa kyytiä. Sellaisen joulun muistan erittäin hyvin kolmenkymmenen vuoden takaa, kun tyttäret olivat pieniä ja lumisohjossa ajettiin aaton vietosta kotiin ja vesi virtasi kaupungin kaduilla. 

Oi talven ihmemaa!

-Sari-

Hyvää itsenäisyyspäivää

 

105-vuotias Suomi-neito

Onnittelut

ja 

kiitos veteraanit!

Näinä aikoina kunnioitus ja kiitollisuus itsenäisen kotimaan raivaajille ja puolustajille on suurempi kuin koskaan aiemmin 💙

Päiväseltään Tallinnassa

 Käytiin syyskuun viimeisenä viikonloppuna Tallinnassa päiväseltään esikoisen perheen ja kuopuksen kanssa. Mea oli jo vanha tekijä, kertoi satamassa laivaan pääsyä odotellessamme, että siellä laivalla on pallomeri ja liukumäki. Ja olihan siellä 😀

Tällä kertaa Mea näki laivalla myös Ville Vikingin, mutta syliin ei uskaltautunut. Villen antamat karkit kelpasivat kyllä. Kotimatkalla nähtiin Ville uudestaan ja Villen lähtiessä leikkipaikalta vilkutettiin yhdessä, mumman sylissä oli turvallista sanoa Villelle heipat.

Sattuipa meille oikein lämmin aurinkoinen retkipäivä Vanhaan kaupunkiin. Muuta ei ennätetty kuin käydä Lai-kadulla Margherita Pizzeria ja Trattoriossa syömässä ja sitten olikin palattava takaisin satamaan tuplarattaita työnnellen.

Margheritassa oli hyvät pitsat ja herkullista pastaa. Ja ikkunalta löytyi Mealle leluja, joilla leikkiessä paikallaan istuminen ei uuvuttanut. Me aikuiset koottiin puupalikkapalapeli sillä aikaa, kun Mea leikki lelupitsalla. Mentiin ravintolaan hyvään aikaan, silloin oli vain muutama asiakas ja kohta olikin jo ihan täyttä.

Kadun toisella puolella oli Nukketeatteri ja kävin näyttämässä Mealle rakennuksen ulkoseinältä Pinokkion ja Geppetton. 

Ja seinästä hauskasti näkyvät kädet.

Lintuja oli paljon kaduilla.

Vanhankaupungin pulu.

Sataman lokki.

En olekaan pitkään aikaan käynyt Vanhan kaupungin tuossa osassa. Käveltiin takaisin päin Pühavaimu katua pitkin ja sielläpä oli tällaiset kivat ovet jotka vievät Schlössle hotelliin. Tuolla haluaisin joskus kesällä yöpyä hulppeassa Garden huoneessa ja istua iltaa hotellin puutarhassa. Viettää vaikka kuuskymppisiä sitten joskus? Rakennukset ovat 1300- ja 1400-luvuilta ja hotelli sijaitsee vain 150 metrin päässä Raatihuoneen torilta ja mm. Tellisikiveen on lyhyt kävelymatka.

Mintunvihreä ovi.

Paljon oli etelänaapuriin menijöitä Helsingistä ja Tallinnassa oli myös enemmän matkailijoita muualta ulkomailta kuin heinäkuussa. Vanhan kaupungin kapeilla kaduilla oli paikoitellen ruuhkaa.

Mutta myös rauhallisia kujia.

Mustpeade talon ovi (alla) Pikk kadulla, josta pääsee

kuuntelemaan Tallinnan Filharmoonikkojen konsertteja.

Talo on Tallinnan vanhimpia taloja.

Satamaan käveltiin Kalev Span kautta ja pääsin nyt katselemaan ja (pika)kuvaamaan uusia rakennuksia ja rakenteilla olevia.

Toiset kävivät vielä Nauticassa ja me jatkettiin

tyttöjen kanssa suoraan terminaaliin.

Pysähdyttiin matkalla katsomaan veneitä.

Kuljettiin uutta kävelysiltaa pitkin.

Ja odotettiin melkein puoli viiteen saakka,

että päästiin astumaan laivaan.

Tytöt jaksoivat pitkän päivän hyvin. Maia ennätti nukkumaan ennen kuin saavuttiin satamaan ja Mea pääsi nauttimaan pallomerestä hetken ihan yksin, kun isommat lapset poistuivat leikkipaikalta.

Seuraava Tallinnan matka on jo varattu jo hyvä aika sitten. Tällä kertaa lähden pienelle lomaselle mieskullan kanssa. Olen jo pari viikkoa laittanut muistiin paikkoja, missä voisi käydä syömässä, mitä nähtävyyksiä ennättäisi käydä katsomassa ja tulostanut Google mapsista karttakuvia suunnistusta varten. Vaikka Tallinnan vanhaa kaupunkia on tullut kierreltyä useampaan kertaan reilun kymmenen vuoden aikana, ei kaikkia katuja ja kujia enää muista. 

Ehkä olen myös varannut Gloria Veinikelderistä pöydän yhdelle illalliselle, ihan varma en ole viimeisen heiltä saadun viestin perusteella. Mutta jos ei syömään pääse, niin ainakin viiiniä saa ostettua kotiintuomisiksi ja herkkuja myös. 

Lumivalkeaa viikon loppua toivotellen

-Sari-

Lämmin marraskuinen lauantai

 Marraskuu on täällä eteläisessä Suomessa ollut lämmin. Tänäänkin läppärin mittarin mukaan oli jopa + 14 astetta, mutta kovan tuulen myötä tuntui viileältä.

Kävin koirakaverin kanssa pikaisella puistolenkillä ja jäätiin sen jälkeen pihalle nauttimaan ihanasta auringosta ja syksyn raikkaasta tuulesta. Pesin vihdoinkin tomaattiruukut ja -amppelin, toivottavasti ovat vielä aamulla paikoillaan tuolla takapihan pöydällä kuivumassa. Huomenna siirrän ne varastoon.

Mieskulta oli tänään Turussa keilaamassa, joten minulle jäi ruoan valmistaminen. Ostin eilen melkein nelikiloisen valkokaalin, josta käytin tänään vain pienen osan ruokaan. Huomenna pitää varmaan lopusta tehdä kaalilaatikkoa ensi viikon lounaaksi.

Lehdet ovat jo puista paljaat ja lehdet makaavat maassa maatumista odottaen. Monena päivänä lounaslenkillä olen katsellut vaahteran latvuksessa ruokailevaa punatulkkupariskuntaa. Sieltä niille löytyy vielä siemeniä syötäväksi.

 Omassa pihassa on vielä väripilkkuja, kun keijunmekko kukkii edelleen. Siemenkodat ovat jo kypsyneet ja saan otettua useamman tulevien vuosien taimikasvatukseen. 

On se vaan niin korea tuo keijukainen 💖

Ikivihreät eivät lannistu marraskuun harmaudessakaan vaan odottavat ylväinä tulevaa talvea ja kevättä. Sinivuokko paistatteli kuusen kannon vieressä auringon säteiden kirkkaudessa eikä ole syksystä moksiskaan. Puolen vuoden päästä tämäkin sinivuokko voi kurkotella sinisillä kukillaan kohti taivasta.

Näitä sulosia pieniä sieniä kasvoi maassa 

makaavan puunrungon molemmin puolin. 

Aurinko paistoi pilvettömällä taivaalla ja ennusteen mukaan huomenna saamme viettää isänpäivää aurinkoisessa säässä. Tosin lämmintä olisi enää vain puolet tämänpäiväisestiä, mutta tuulikin tyyntyy. Vielä on muutama kukkaruukku tyhjennettävä ja se olisi tehtävä huomenna. Ensi viikon puolivälissä sää kylmenee ja pakkastakin on taas luvassa.

Mukavaa isänpäivää!

-Sari ja Eddy-

M/S Viking Gracella

 Usean vuoden tauon jälkeen merkkipäivähenkilöitä juhlistettiin Itämeren risteilyllä seilaten. Mieskultakin oli tällä kertaa itsekin merkkipäivähenkilönä ja kuten usein matkan järjestäjänä.

Tällä kertaa matkan määränpäänä oli Tukholma ja lähtösatamana Turku ja matka-aikaa laivalla 23 tuntia nousematta välillä maihin.

Kamera oli mukana mutta hyvinpä vähän kuvia otin. Aamulla hyttimme ikkuna oli vesipisaroiden peittämä ja luulin säätä sateiseksi. Mitä vielä, aurinko paistoi kirkkaasti koko päivän ja kotimatkalla bussissa katselin tähtitaivasta.

Jo aamiaisella harmittelin aurinkolasien kotiin jättämistä (lähtiessä satoi vettä ja paluumatkahan oli myöhään pimeän aikaan), kun aurinko siirtyi paistamaan suoraan pöytäämme. 

Kävin etsimässä myymälästä aurinkolaseja, sillä ilman niitä en olisi pystynyt nauttimaan poreammeessa oleilusta. Kannatti sijoittaa reilu kymppi uimapukuun mätsääviin laseihin :)

Mieskulta haaveili saunaosastolla käynnistä, mutta ei sitten hänen aikatauluunsa sopinutkaan. Saunavuoro kannattaa varata etukäteen, sillä varsinkin lauantaisin on ruuhkaa. Olin perjantai-iltana varannut itselleni kosmetologille ajan lauantai-iltapäivään, joten pääsin saunaosastolle milloin vain halusin. Käytin kaksituntiseni sinä aikana, kun toiset viettivät kokoustiloissa merkkipäivätilaisuutta puheita pitäen ja muistamisia jakaen. 

Ja kyllä kannatti mennä vaikka kaksin olisi ollut kaunehimpi. Kahden aikoihin oli hyvin väljää ja hetken olin poreammeessakin ihan yksin. Höyrysaunan eteerisistä tuoksuista ja maisemasaunan löylyistäkin sain nauttia ihan iteksein. Välillä kietouduin paksuun kylpytakkiin ja rentouduin tuolilla istuen, nautin hintaan kuuluvia hedelmiä ja katselin ohi lipuvaa sisaralus Gloriaa. Sattumoisin menin saunaosastolle juuri Maarianhaminan pysähdyksen aikaan, jolloin olisin voinut kuvata saaristoa ja satama-aluetta. 

Tämä luoto ohitettiin molemmin puolin

Maarianhaminan pysähdyksellä.

Perjantai-ilta laivalla kului nopeasti ja ihmeekseni jaksettiin valvoa reilusti yli puolen yön. Vietimme aikaa Retro Barissa muutaman matkaseurueeseemme kuuluneen pariskunnan kanssa, maisteltiin Champagne Loungin drinkkejä ja viiniä (joka osoittautui suuhun sopivaksi ja käytiin ostamassa kotiin erityiseen tilanteeseen nautittavaksi yksi pullo - oli muuten hyllyn viimeinen)  ja pientä suolaista huikopalaa syötiin Café Sweet and Saltyssa.

Laivaan aseuduttua käytiin ihan ekaks Rockmore Barissa

nauttimassa matkan alun perinteiset kippistys kuoharit

Oltiin tyytyväisiä matkaan ja niin olivat osallistujatkin. Perjantailähtö oli kyllä paras ratkaisu, kun vaihtoehtona oli lauantaiaamun lähtö. Varsinkin kun satamaan on bussimatkaa ja aikaa meni ainakin yhtä kauan porukan kyytiin keräämisineen. Ja koko sunnuntai on aikaa levätä ja nyt jopa tunnin enemmän, kun siirryttiin normaaliaikaan.

Eikä aika päivällä käynyt yhtään pitkäksi, päin vastoin meinasi tulla kiire. Mukaan ottamiani lehtiä en ennättänyt lukea kuin sivun verran jos sitäkään. Kosmetologilla meni kauemmin kuin piti ja menin buffeeseen puolta tuntia muita myöhemmin. Hyvin jaksoi aamupalalta iltakuuteen ilman, että välillä olisi pitänyt käydä syömässä, joten Frank´s ravintola ja Bär bar jäivät testaamatta.  Saunaosaston hedelmät riittivät pitämään nälän poissa. 

Vaikka minulla oli ruokailuaikaa vähemmän kuin muilla, ennätin nauttia koko menuun siltä osin kuin halusin. Jäin kaipaamaan tervasilakoita, joita ei ollutkaan tarjolla. Henkiökunnan mukaan olivat loppuneet jo viikkoa aiemmin ja lisää eivät ole onnistuneet saamaan. Onneksi tervasilakoiden osalta Oulun matkan makumuistot ovat edelleen hyvin tallella.

Aamupalan olivat varanneet Oskar á la Carteen, jossa tarjoillaan premiumaamiainen. Ei mielestäni perusaamiaisesta erottunut kuin kuohuviinillä (jota en halunnut mutta kaatoivat kysymättä lasiin) ja lämpimällä aterialla, joka koostui joko uppomunista tai munakokkelista lisukkeineen. Ja kahvi- ja teekannut löytyivät pöydästä. Mutta ei hintaeroakaan buffetaamiaiseen tainnut olla mitenkään merkittävästi, ehkä kympin.

Kuten aina laivalla yövyttäessä vaadin parivuodehyttiä. Hytin koko oli neliöiltään sama kuin kahden kerrossängyn hyteissä (jollaiset muulla seurueella oli), mutta onhan se paljon mukavampaa nukkua vierekkäin puhtaiden valkoisten lakanoiden välissä, ilman koiraa ja sen karvoja. Eli meille ylimääräistä lomaluksusta 💘

Sattumoisin perjantailähdöllä oli teemaristeily. Käytiin maistelemassa kahden euron lipukkeilla erilaisia viskejä. Teemaristeily on pari kertaa vuodessa ja varmaan joskus osallistutaan mieskullan kanssa tällaiseen.

Käytiin monta kertaa myymälässä mutta viime hetkeen jäi ennen kuin maistettiin tuota alemman kuvan vasemman puoleista voimakkaan savuista viskiä.

Odotan jo innokkaasti seuraavaa avec-matkaa :) Siitä on ollut puhetta, mutta varmuutta mihin se suuntautuu ja milloin se toteutetaan ei vielä ole. Toivotaan, että päätyvät siihen mitä mieskulta on jo miettinyt. Ehkäpä seuraavankin matkan järjestelyihin osallistuvana.

Mutta sitä ennen on vielä monta omaa reissua tiedossa ja kyllä pitkästä aikaa matkailu tuntuu mukavalta.

-Sari-