Tere

Täällä ollaan ja ihanaa pitkästä aikaa päästä matkustamaan ihan ulkomaille 😊

Ikkunan läpi otetut kuvat ovat hieman sumuisia

 - ikkunanpesua odotellessa.

Täällä mieskullan kanssa pötkötellään,

sopivasti hajurako sänkyjen välissä.

Ei hää halunnutkaan hajurakoa, vaan just työns sängyt yhteen et lähemmäs pääsee 😁 

En ole ihan varma onko sellainen huone minkä varasin, mutta kylpyammeen puuttuminen ei nyt haittaa, kun hotellissa on kylpylä. Ja itse en ammeeseen ehkä olisi päässytkään, joten suihkullinen huone kelpaa. Näköala on kuitenkin vanhaan kaupunkiin, kuten halusin.

Matkustettiin Viking XPRSillä ja viime kerran jälkeen oli mm. matkatavaroiden säilytys muuttunut kortilla maksettavaksi. Ja me kun vanhasta tottumuksesta kerättiin kahden euron kolikoita sitä varten.... 

Nykyisin matkan aikana pääsee avaamaan ja sulkemaan lokerikon niin monta kertaa kuin on tarve maihinnousukorttia näyttäen.

Ainakin nuo M-koon lokerikon olivat pienempiä kuin aiemmin. Saatiin kuitenkin molempien pienet matkalaukut sopimaan rinnakkain lokerikkoon, vaikka toinen oli leveämpi - just mahtui sivuttain toisen eteen.

Ensin käytiin lataamassa terminaalin Ärrällä matkakortit ja kuljettiin 2 ratikalla pysäkin väli. Auttoi huomattavasti sekin, kun laivasta maihin on matkaa ja polvesta vihlaisi muutaman kerran makoisasti. 

Pitää malttaa kävellä omaa tahtia rauhallisesti, hiljaa hyvä tulee.

Kun matkustaa esimerkiksi Viru-hotellille tai linja-autoasemalle raitiovaunulla, on mentävä kiskojen toiselle puolelle.

Telliskiven ja rautatieaseman suuntaan kulkevan  raitiovaunun pysäkki on terminaalin puolella.

Vanasadaman pysäkki on SadaMarketin kohdilla, reilu 100 metriä A-terminaalilta.

Odoteltiin hetken kyytiä ja oli aikaa kuvata ympäristöstä maamerkkejä 😊

D-terminaalusta pääsee raitiovaunupysäkille noin viidessä minuutissa kävellen. Toinen vaihtoehto on kävellä Laeva-pysäkille, jossa me jäätiin pois ja käveltiin Rotermanniin.

Nyt meen kattomaan kirsikkapuuta 🌸

Mieskulta jo nukahti 😴

-Sari-

Pääsiäissunnuntaita

 Vesisadetta ja munien etsimistä. 

Olemme Rakuunanmäellä yöpymässä ja täällä on perinteinen munajahti juuri käynnissä. 300 munakorttia on piilotettu hotelli Rakuunan ympäristöön. Puoli kahdentoista aikaan alkoi keppihevoskilpailu. 

Mihin ne kinderit on piilotettu?

Kurja, kun näin kovasti alkoi satamaan ennen tapahtumia. Aamulla kuuden aikoihin kävin koirakaverin kanssa ulkona. Silloin tuuli jo kovaa mutta muutoin ilma oli vielä poutainen ja raikas.

Koiran nuuskiessa nurmikon reunaa katselin vähän matkan päässä ruokaa etsiviä lintuja ja arvuuttelin, olisivatko olleet västäräkkejä. Niin lähelle en päässyt, että linnut olisin varmuudella tunnistanut. Olisi pitänyt käydä aamupalan jälkeen vielä katselemassa, olisiko niitä vielä näkynyt. Jäi vaivaamaan 😆 

Mullassa oli paljon madonreikiä. Matoja syöville linnuille, kuten rastaille, ruokaa oli tarjolla yllin kyllin. Ihailen lintujen taitoa nappasta maasta lieroja, sitä touhua on mukava seurata.

Eilen töyhtöhyyppiä lenteli pelloilla jonkin verran, kuovia näkyi ehkä myös. 

*********

Totesin, että näin keväällä olisi tarpeen automatkoilla olla kiikarit käden ulottuvilla lintuja bongaillessa 🐦‍⬛  Lähdimme ajamaan jo seuraavaan kohteeseen ja tehtiin matkalla mutka Imatralle, kun huomasin Liidelin kyltin. Siellä oli vielä kiikareita myynnissä (ja yksi kaukoputki, avattu paketti - eilen nimittäin kuopuksen kanssa juteltiin kaukoputkenkin hankkimisesta) ja sain autokiikarini. Vielä on paketti avaamatta.

Palataan hetkeksi vielä eiliseen,

kaikkein tärkeimpään tapahtumaan.

18. maaliskuuta syntyi neljäs lapsenlapseni, neljäs tyttö seuraavaa sukupolvea.

 Kummallakin tyttärelläni on nyt kaksi tytärtä, kuten minullakin on. 

Maailman suurin ihme 

on pieni elämän alku 🩷

Rauhaisaa evakkojen päivää!

🇫🇮

Evakko oli myös lapsien isänäiti,

Viipurista lähtöisin.

-Sari-

Pitkäperjantaina

 Iloista pääsiäisen aikaa!

Pitkäperjantai alkoi pilvisenä ja harmaana.

Olisi ollut vaikka mitä tehtävänä, mutta ei vaan jaksanut innostua. Mieskulta ja koirakaveri nukkuivat melkein kymmeneen, enkä tohtinut meteliä pitää kun kerrankin saivat levätä kunnolla. 

Käytiin Nokkalan majakalla, ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Olipa aivan täynnä, moni muukin oli kaivannut meren äärelle.

Kaakao ja baageli

Otin kamerankin mukaan, mutta eipä kuvattavaa juurikaan ollut. Kiikarit olisivat olleet tarpeellisemmat, sillä vesilinnut uiskentelivat kaukana laiturilta.

Koukattiin myös Marketanpuistossa

katsomassa Vanhaa rouvaa.

Voi kun nuo nuput ovat ihanan pehmoisia.

Keisarinpikarililjat kukkivat pian.

Kun päästiin takaisin kotiin, pilvet 

väistyivät ja aurinko alkoi lämmittämään. 

Jaksoin pestä koneelliset 👕 Vauvanvaatteet annan valmiiksi pestyinä 👶 Kortinkin sain lopulta valmiiksi, vaikka koko ajan väsyneenä toheloin 😆

Nyt pääsen lepäämään 🥱

-Sari-

Lämmintä olisi jos ei tuulisi

 Eilen oli jo tarkoitus olla ulkona ja puuhastella takapihalla, mutta oli todella kylmä etelänpuoleinen tuuli. Päiväkävelyltä kotiuduttuamme juttelin hetken aikaa pihallaan touhuavan seinänaapurin kanssa, mutta pian piti palata sisälle lämpimään. Mutta näinpä tuolloin kevään ensimmäisen perhosen, kun sitruunaperhonen liihotteli metsikön reunalla 💛

Yhtä paljon kuin perhosen näkeminen sykähdytti toissa päivänä punarinnan vierailu takapihalla. Kun katseen kääntää oikeaan suuntaan oikealla hetkellä, näkee sen minkä on odottanut pitkään näkevänsä. Olen niin helpottunut, että punarinta on taas täällä.

Vielä muutama krookus on noussut nurmikolle kukkimaan.

Vanhan kohopenkin vierestäkin huomasin krookuksen 💜

Valkovuokko kukkii jo omallakin pihalla.

Toivottavasti leviää laajalle alueelle.

Tästä vanhan kuusenkannon juurella kasvavasta sinivuokosta olen erittäin iloinen. Sinivuokon säilyminen takapihan luonnonlajina vahvistuu tämän myötä.

Vanhan kohopenkin akileija on saanut kaverin.

Toivottavasti kylvämistäni siemenistäkin itäisi lisää.

Tänään päiväkävelyltä palattiin kotiin puiston toista reunaa. Kävin katsastamassa, miten lämpimällä paikalla on tuomen lehdet auenneet. Kukkanuppujakin jo oli.

Ja tuomen lähettyvillä kasvavat esikot aloittavat kukintansa.

Naapurin kevätkaihonkukatkin kukkivat jo runsaammin.

Näitä punertavia kukkia aina haeskelen sinisten joukosta.

Nyt on pakko mennä takaisin pihalle, ei näin kauniina päivänä voi sisällä olla. Pitää vain pukeutua hyvin, ettei salakavala viileys käy korviin ja kurkkuun. Flunssaa en nyt halua. Pari nyt keväällä tyhjentämääni isoa ruukkua kaipaa vesipesua, tuossa aiemmin hankasin kuivat mullat pois niiden pinnoilta.

Aurinkoista tikkutiistaita!

Oletko jo vuollut onnea tuottavia sytykkeitä?

-Sari-

Palmusunnuntaina

 Virvon varvon

tuoreeks terveeks

Me täällä ootellaan, tulisko joku virpomaan!

Viime vuonna ennätin tehdä yhden tällaisen pupurasian. Tänä vuonna askartelin useamman, aloitinhan valmistelut hyvissä ajoin. Kuusi rasiaa koottiin viikko sitten murusten kanssa 🥰

Pupun naamaan käytin Elizabeth Craft Designin Bunny-stanssisetinkin korvia sekä suuta.

Eilen piti käydä Sinellistä pupuille töpöhännät ostamassa. Pussissa oli 450 pompomia, joten riittää tuleviin vuosiin ja muihinkin askarteluihin.

Ihanaa sunnuntaita!

-Sari-

Museotorstai taas

 Torstai on osoittautunut päiväksi,

jolloin tapaan ystäviä Helsingissä 😊

Jo viime syyskuussa sovittiin, että seuraavan kerran käydään Hakasalmen huvilassa. Seuraava kerta toteutui paljon myöhemmin, kuin oli tarkoitus. 

Karamzinin huvila

Aurora Karamzin asui huvilassa kuolemaansa asti ja huvilaa kutsutaankin myös Auroran huvilaksi. Hän asettautui pysyvästi asumaan Helsinkiin 1875, joten ennätti asua huvilassa varsin pitkään. Helsingin kaupunki osti huvilan ja sen sivurakennukset vuonna 1896, mutta Aurora sai asua kodissaan kuolemaansa asti vuoteen 1902.

Hakasalmen huvila on ollut museotoimintaa vuodesta 1912. Tällä hetkellä museossa on Kimallus ja kumarrus - kartanoväen kaksi maailmaa -näyttely.

Tupakkahuoneen varusteita. 

Siinä on piipunvarrella pituutta.

Ennen näyttelyyn tutustumista kävimme piharakennuksessa sijaitsevassa kahvilassa nauttimassa virvokkeita.

 Kahvila Rakastan olemassa oloa en aiemmin tiennytkään. Oikein mukava pieni kahvila, joka on varmasti suosittu - kuten nytkin heti kun aukesi. Sen verran lämmintä oli, että useimmat asiakkaat suuntasivat ulos aurinkoon. Tarjolla makeaa ja suolaista hyvää ja myös lounasta.

Kartanon kyökissä kuparipannulla oli kokoa 

ja ruoka varmasti tuoretta.

Rouvan makuuhuone ja rouva krinoliineissaan.

Nukkeja ja lastenvaatteita.

Vihdoin toteutui haaveeni istua samoissa huoneissa ja katsoa samoista ikkunoista kuin Aurora aikoinaan. Träskändan kesähuvilan mailla on vuosien varrella otettu askel jos toinenkin ja kuviteltu, millaista elo ja huvit silloin ovat olleet. 

 Hakasalmen huvilan maisemat ovat 

hyvin erilaiset kuin reilu sata vuotta sitten.

Mikäli kartanoelämä kiinnostaa, 

nyt on useampikin näyttely tarjolla. 

Näyttelykeskus Weegeesssä Espoossa on 1.6.2025 saakka Kartano kuninkaantien varrella -näyttely.

 Opastettuja kierroksia Herttoniemen kartanomuseossa sunnuntaisin 4.5. - 31.8.2025.

Kartanonneitejä Mäntsälästä -näyttely 4.6. - 10.8.2025 Museokahvila Hedda Noorassa Mäntsälässä.

Huomenna en mene museoon,

 huomenna opiskelen ruotsia 😉

-Sari-