Suklaatia, suklaatia

Nonni, nyt alkoi reilun viikon lomanen ja  joulutunnelman etsintä.

Mistähän tuon löytäisi, mistä sitä tunnelmaa hakisi?

 

Työnantaja muisti eilen jokaista alaistaan henkilökohtaisesti

kirjekuoren ojentaen ja hyvää joulua toivottaen.

Ja iltapäiväkahvilla oli tarjolla joulutorttuja.

 

Häivähdys hyvää mieltä tuosta muistamisesta.

(Joulutortun jätin syömättä.)

 

Ulkona vihmova vesisade ja vastaan vyöryvä ihmismassa

pyyhkäisivät pois hyvin pian ajatukset joulun saapumisesta.

Ahdistava pimeys ja kaikella kansalla kova kiire.

 

Missä ilo, missä valo?

Missä hyvä tahto ja rauha maan päällä?

 

Joulun tunnelma palautui jälleen vierailulla kuopuksen luona.

 

Kaikkein parasta maailmassa on 

rakkaat ihmiset ja antamisen ilo.

 

Ja pienikin muistaminen riittää.

 

Joulusuklaakortteja jälleen jaossa Ü

Mieskultaakin oli töissä muistettu

melko perinteisellä joulukassin sisällöllä.

Illalla jo pantiin vähän suut makiaksi.

 

Paljon oli erilaista makua ja muotoa.
Aika pettymys nautinnon osalta.
Perinteinen Fazerin Sininen vie voiton 6-0.
 

Tänä aamuna ei olisi pitkään pystytty nukkumaan,

mutta enpä illalla sänkyyn käydessä

arvannut jo ennen puolta neljää aamulla herääväni!

 

Tässä sitä on hyvä jatkaa pohdintaa

kaikessa hiljaisuudessa...

 

Viisi yötä jouluun on.

 

Hyvää viikonloppua Sinulle!

 

-Sari-