Tämä lomakesä ei kummoinen ollut. Ainakaan niiden mielestä, jotka odottivat lämpöä ja auringonpaistetta. Kun mietin kolmea lomaviikkoani, muistan vain yhden päivän, jolloin satoi haitaksi asti. Toki useampana päivänä tuli vettä enemmän tai vähemmän ja muutamana päivän ukkonenkin paukahteli, mutta aurinkoiset päivät ovat jääneet mieleeni. Lämmöstä en niinkään edes välitä, kuumalla kun ei jaksa oikein touhuta. Viileät poutapäivät olivat ihan parhaita maalaamiseen. Eikä aitassakaan ollut kuuma nukkua.
Nyt elokuussa on sen sijaan saatu nauttia poutaisista päivistä, auringon lämmöstä ja marjaisista metsiköistä. Jopa helteestä paikoin. Ja näyttäisi tämä vallitseva sää jatkuvan vielä ensi viikollakin. Nyt on hyvä fiilistellä ja viettää aikaa ulkona niin paljon kuin mahdollista. Pakata eväskori ja retkeillä luonnossa tai puistossa. Poltella ulkotulia illan hämärtyessä ja käpertyä viltti ympärillä puutarhatuoliin. Ja muistella lomapäiviä.
Juuri nyt viettäisin mieluiten aikaa täällä järvellä.
Kuinka ihanaa olikaan olla koko loma näissä maisemissa.
Tuolla vastarannalla uiskenteli joka ilta yksinäinen joutsen. Kurkipariskunta lensi lähes kellontarkasti ison kiven juureen iltakahdeksan jälkeen. Menivätkö syömään vai mikä lienee sinne vetänyt. Tuosta rannalta mieskulta onki pikkuruisen ahvenen ja muutaman suuremman särjen (tai olisiko ollut salakoita...) kissoille ruuaksi. Ja ihan varmasti yhtenä iltana nähtiin norppa tai kaksi tässä lahdella. Eräänä iltana taas kahdeksan kuikkaa ui keskellä lahtea ja useampana päivänä yhdeksän koskeloa etsi kalanpoikasia ihan rannassa. Sorsia ei juurikaan näkynyt.
Tämä on kaikista paikoista itselleni rakkain ja paras kesäpaikka.
Täällä olen oppinut uimaan, pessyt äidin kanssa räsymattoja.
Aikoinaan laituriin oli kiinnitettynä puinen paatti, jolla käytiin juhannusajelulla ja kauempana saarissa puolukoita poimimassa. Myöhemmin puupaatti vaihtui kahteen metalliseen alukseen, kun isä aloitti ammattikalastajana muikunpyynnin.
Isä keitti rannalla aikoinaan kesäisin monet muikkusopat,
kun vietettiin iltoja sukulaisten kanssa - isolla joukolla.
Vielä viime kesänä järvestä pilkisti lähes 20 päätä, kun sukua oli kylässä ja uiskenneltiin porukalla 30 asteen helteessä 30 asteisessa järvivedessä pitkälti toista tuntia. Liekö koskaan aiemmin ollut noin paljon aikuisia yhtä aikaa uimassa meidän rannalla Ü Lapsia kylläkin.
Ja juhannuksena poltetaan oma kokko.
Ensi kesää odotellessa...
Nautitaan taas tulevasta viikonlopusta!
-Sari-
Itse olen jo täysin unohtanut sateisen lomakuukauden. Elokuun ihanat hellepäivät ovat olleet niin upeita. Ei haittaa vaikka on täytynyt päivät pakertaa töitä. Jäähän ne ihanat illat! Itse en niin kovasti myöskään helteistä pidä. Näinnonkinpaljon parempi. Upeat järvimaisemat! Itse olen niin meri-ihminen, vaikka nykyinen kesäkotimme on järven rannalla. Lapsuuden mielimaisemat ovat ne meren horisonttiin katsovat. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaMikään ei ole niin rauhoittavaa kuin elävä tuli ja vesi. Kynttilän liekkiä ja järven tyyntä pintaa tuijottaisin vaikka kuinka kauan. Tällä hetkellä tyydyttävä tuohon kynttilän liekkiin. Laitoin juuri tuikun lyhtyyn takapihalle :)
Poista