Nimpparionnittelut

Äidillä on tänään nimipäivä. 

Hyvää nimipäivää sinulle < 3

Äiti leipoo maukkaita karjalanpiirakoita ja mieskulta tykkää niistä kovin paljon. Vasta paistettuja lämpimäisiä oli tälläkin kertaa odottamassa kera munavoin. Kun Seinäjoen reissulla näin suklaisia karjalanpiirakoita, syntyi idea nimpparilahjasta ädille sekunnissa.

Paketoin suklaapiirakat tekemääni lahjakoteloon.

Hieman erilainen suklainen sisältö Ü

-Sari-

Pikaiset joulukortit

Vietettiin viikonloppu äidin luona Savonlinnassa. Alkumatka oli lumisen kaunis, mutta määränpäässä lumesta ei perjantai-iltana ollut tietoakaan. Eilenkin oli kuiva ulkoilusää, mutta kovin pitkälle pihapiiristä en koiran kanssa lähtenyt, koska hirvimiehet olivat lähistöllä ajossa. Ainakin päättelin niin, kun pellon perille oli joku jättänyt autonsa ja autossa oli oranssiin liiviin pukeutunut koira Ü 

Tuolloin aamupäivästä oli vielä pakkasta ja sammal ei irronnut kunnolla kivien päältä. Iltapäivällä oli jo sen verran lämpimämpää, että yritin uudelleen ja kotiin tuomisiksi sain muutaman sammalmättään erilaisia sammalia. Tänään olisikin joutunut etsimään sammalet lumen alta. Sadealue oli yön aikana ennättänyt Annilanmäelle ja aamulla herättiin lumivalkeaan maisemaan.

Viikonloppuna oli aikomuksena koota äidille joulukortteja lähetettäväksi, mutta en kuitenkaan ennättänyt pakata tarvikkeita mukaan. Perjantaina leikasin uudella stanssilla pari kuviota ja nakkasin uudet jouluiset tekstileikkeet kassiin mukaan ja niistä sain kaksi pikaista joulukorttia tehtyä. 

Luulen, että tänä vuonna joulukorttini tulevat olemaan melko yksinkertaisia ja nopeatekoisia. Pian koittaa jo marraskuun, enkä vieläkään ole intoa jouluisten korttien tekemiseen löytänyt. Vaikka luminen maisema on siihen yleensä kipinäksi riittänyt, ei torstaiyön lumisade sitä vielä sytyttänyt. 

Mukavaa tulevaa viikkoa!

-Sari-

Nytkö se jo

Ei, ei, länsimetroliikenteen alkamisesta ei ole vielä ilmoitettu. Josse alkaa kulkea sitten joskus. Nyt satoi jo ensilumen, ihan virallisesti mitattavan sellaisen Ü

Onhan tämä ollut melko erikoinen vuosi, säiden suhteen. Talvi oli vähäluminen mutta jäällä liukasteltiin melkein joka toinen päivä. Odotettiin lämmintä kesää, joka koitti vihdoin elokuussa koulujen alkaessa. Syyskuu oli melko jees mutta lokakuun alku ennätyssateinen. Syksystä odotti pitkää, mutta viime yönä satoikin kunnon kerroksen ensilunta. Vieläkin pohdin sananlaskun "pihlaja ei kahta kanna" merkitystä. Marjasatoa on ollut oksat notkuvina ja satanut on, vettä ja nyt tuota lunta. Tuleeko talvesta taas vähäluminen mutta kenties kylmä? Punatulkkuja on kuulema jo näkynyt pihapiirissä syöpöttelemässä.

Kovasti kohistaan kasvihuoneilmiöstä ja maapallon lämpötilan kohoamisesta. Jo kolmisen vuosikymmentä sitten arveltiin, että eteläisellä puoliskolla lämpenee, mutta täällä pohjoisessa kärvistellään kylmässä. Itse olen sitä mieltä, että me emme hirveän paljon pysty maapallon ilmastonmuutoksiin pidemmällä tähtäimellä ja isommalla mittakaavalla vaikuttamaan. Mutta luonnonvarojen tuhlaamiseen ja maapallon roskaamiseen kyllä. Jotta elämä jatkuisi ja tulevaisuudessakin olisi puhdasta vettä, luontoa ja ruokaa mitä syödä, on kulutuksen ja tuottamisen oltava tarpeita täyttävää eikä markkiantalouden sanelemaa voiton tavoittelua. Muutoksia pitää tapahtua joka päivä arkisissa perusasioissa, eikä aina vain paasata ilmastonmuutoksesta globaalilla tasolla ja riidellen. Julistakaa ennemmin sitä kestävää kehitystä, pliis.

Vietän vapaapäivää kotosalla. Katselen taivaalta hiljalleen alas leijuvia lumihiutaleita ja pihalla piipahtavia talitintteja, jotka etsivät ravintoa lumen alta pilkistävistä kasveista. Täällä sisällä olen turvassa tuolta viheliäiseltä liukkaudelta. Vaikka tämä lumisade oli ennustettavissa hyvissä ajoin, niin silti liikenteessä ei ole huomioitu huonoa ajokeliä. Peltiä on rytissyt ja onnettomuudet sekoittaneet liikenteen pysäyttäen sen paikoitellen kokonaan. Mieskultakin yritti aamulla lähteä ajelemaan autolla kesärenkaat alla, mutta joutui vaihtamaan talvirenkaisiin, ennen kuin pääsi parkista tielle. Olisihan tuon renkaidenvaihdon voinut jo suosiolla viimeistään eilen illalla tehdä! 

-Sari-

Heijastavia

Päivä on lyhentynyt jo niin paljon, että aamulla töihin lähtiessä on vielä hämärää. Ja jos innostun tekemään pidemmän työpäivän, niin kotiin palatessa on, varsinkin sateisina päivinä, jo ihan pimeää. Bussin ikkunasta ei näe ulos vaan sieltä heijastuu oma naama.

Valitettavasti muistan heijastimen vasta silloin, kun olen jo matkalla tai kuljen suojatiellä autojen välissä. Ja kun olen päässyt turvallisesti kotiin, olen jo unohtanut, että pitäisi etsiä jo muutaman talven palvellut siiliheijastin. Nyt on vihon viimeinen hetki ottaa itseäni niskasta kiinni ja korjata tämä heijastamattomuuteni.

Viikolla leikkelin lumihiutalestanssilla kuvioita huovasta ja heijastinkankaasta vaatteisiin kiinnitettäväksi esim. koruneulalla.

Eilen oltiin naapurin kanssa Tapiolan kirjastossa Tuunaajamutsin pitämässä heijastinpajassa, jossa ilahduttavan moni kävi askartelemassa heijastavia roikkuvia. Suosituin malli taisi olla sudenkorento (kurkkaa laajempi esittely tuunaajamutsin Facesta), vaikka Suomi100 -teemaakin oli tarjolla.

Noin vuosi sitten tein Tuunaajamutsin heijastinpajalla heijastinkukkasia. Automatkalla Ihana-lehteä selatessa ihastelin mainoskuvan heijastimia ja huomasin joukosta ketun. Olin töissä perjantaina työkaverille maininnut, että kettuheijastin olisi kiva ja niinpä sattumien ketju saattoi miut kokeilemaan heijastavia kettuja. Yhtään suunnitelmaani en saanut paikan päällä vietyä loppuun, vaan jäivät jokainen vaiheeseen. Mikä mihinkin ja mistäkin syystä. 

Tarvikkeina käytössämme oli kierrätysmateriaaleja: käytössä pehmennyttä farkkukangasta, napakkaa mutta ohutta messumattoa (mahtava materiaali), koruhelmiä, nahkaa. Heijastavana materiaalina perinteisen harmaan heijastinkankaan lisäksi värillisiä sekä heijastinvinyyliä. Vinyyli jäi viime syksynä kokeilematta ja sitä halusin ehdottomasti nyt käyttää ja peräti neljä pientä palaa silitin tuohon huopakettuun Ü  Tuota heijastinvinyyliä täytyy käydä Sinellistä ostamassa. 

Heijastavien tekeminen on hauskaa puuhaa ja niin kuin kaikessa käsityössä vain oma mielikuvistus on rajana. Kuten yllä olevista suloisista mursuista näet. Nämä ovat vieressäni istuneen luomuksia. Toivottavasti hän ystävänsä kanssa levittää suomalaista näkyvyyttä aina kotimaahansa Kiinaan saakka.

Tänään pyykkäilyn lomassa liimailin ja ompelin puuttuvia palasia heijastaviin kettuihin (yhdestä ainakin taisi tullakin kisulainen).

Tuunaajamutsin seuraava heijastinpaja on huomenna Vuosaaren kirjastossa. Mikäpä olisikaan parempi alku viikolle kuin päästä rauhoittumaan toimistotyöpäivän jälkeen tekemällä ainakin yksi heijastava. Stressin selätystä heti maanantaina!

-Sari-

Jäätyvää

Miten kaunis ja kuulas aamu tänään olikaan. Sinitaivaalla loisti kirkas Venus ja alkamassa viikon viimeinen työpäivä. Bussimatkalla päätettiin naapurin kanssa mennä huomenna heijastinpajalle askartelemaan halpoja henkivakuutuksia itselle ja läheisille. Iloisin mielin hyräillen tämä tyttö saapui työpaikalle Ü

Ilma viileni nopeasti pakkasen puolelle täälläkin. Vesiastiasta löytyi iltapäivällä jäälevy ja puista on tippunut lähes kaikki lehdet jo maahan. Kotimatka taittuu osin keltaista mattoa pitkin, kun lehtikuusen neulaset ovat levittäytyneet pitkältä matkalta koko tien leveydelle.

Kävin keräilemässä keijunmekon siemenkotia ja ihastelin vielä sen niin kaunista kukkaloistoa. Olisipa kellari, johon tämän voisi siirtää talvehtimaan!

Viikonloppuna saan ruokaan koristeeksi vielä tuoretta persiljaa. Taitaa olla turha siirtää sisälle lämpimään kasvilampun alle, kun ei tuon tuuheammaksi ole sato kasvanut.

Mukavaa viikonloppua!

-Sari-

Aijettä

Lokakuu melkein jo puolessa välissä ja havahduin siihen, että me ei oltu käyty missään viikonloppureissussa sitten kesäloman. Ei sitä ihan kotitonttuja ole joka viikonloppu oltu, mutta olen nauttinut ihan hirveästi jokaisesta vapaapäivästä, jonka olen saanut kotona viettää itsekseni. Töissä on ollut kiitettävästi puuhaa enkä ole ennättänyt suunnitella mitään niille viikonlopuille, jolloin olisi ollut mahdollista lähteä mieskullan mukaan. 

Tänä viikonloppuna ajeltiin lakeuksille. 

Edellisestä yöpymisestä taitaa olla kauan, kun hotellin respa huikkasi lähtiessämme "Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa!" Niin, ennen siellä käytiin noin kolmen viikon välein, monta vuotta. Miten sitä jaksoikin. Edestakaisin matkaa noin 750 km. Onneksi autossa on kruiseri ja itse saa olla vaan kyytiläisenä Ü

Kyllä tuo pikkanenkin irtautuminen arjesta tekee hyvää. Mieskulta oli varannut keilahallilta kaksi rataa kahdeksi tunniksi ja itsekin uskaltauduin lopulta laittamaan keilakengät jalkaan ja kokeilemaan uskallanko ottaa heittoaskelia vai pitääkö pallo heilauttaa liikkeelle paikallaan seisten. Ensimmäinen sarja oli kyllä yhtä ränniä, mutta sitten alkoi luottamus tukijalkaan kasvaa ja niitä askeliakin uskalsin ottaa kohtalaisella rytmillä. Aivan mahtava tunne!

Mukavaa tulevaa viikkoa lomalaisille ja työläislle myös!

-Sari-

Halloweenkorttivaihto

Osallistuin Halloweenkorttivaihtoon yhdellä kortilla.

Taustalla kohokuviointikansiolla tehty hämähäkinseittejä, joita nostin esiin Rangerin Seafoam White kohokuviointijauheella. Tiiliseinän tiilet on Sizzizin Mixed Media #3 sarjan tiiliseinäkuviolla leikattuja "jämäpaloja". Luuranko on Yvonne creationsin stanssilla leikattu. Lepakot leikattu lainastanssilla vuosia sitten. Pöö -kirjaimet leikattu CraftEmotionsin kirjainsetillä lowercase alphabet. 

Kuvausrekvisiitaksi irtokarkkihyllystä 
pääkalloja ja suuri hämähäkki. Oli ihan pakko Ü

Kortin sisäpuolelle laitoin taustalle pebblesin ihanaa Creepy Crawly -kuviopaperia ja Marianne Designin stanssilla leikkasin hämähäkinverkkokehyksen. Teksti on leimattu Art Impressionsin Meow-lloween Setillä 4786.

Sain Pialta söpön haamukortin.

Mukava oli taas hallweenkortteja tehdä. Viime vuonna ostin joitakin leimoja ja stansseja ja tänä vuonna himppasen lisää. Monta kortti-ideaa oli hautumassa vuoden takaisesta. Luurankokortin aloitin jo viime vuonna ja muutamilla lisäyksillä se on nyt tuossa kuosissa.

Mukavaa viikonloppua!

-Sari-

Sateen välissä

Paistaa aurinko < 3

Niin paljon on viikon aikana satanut, että kertaalleen tyhjennetty vesisallas on täyttynyt vedellä. Kumpparikeleistä huolimatta on saatu lähes päivittäin auringonsäteistäkin nauttia. Ja viikon puolivälissä täysikuusta. 

Keväällä pitää muistella, tuliko syksyllä paljon vettä vai talvella lunta. Pihlaja ei kahta kanna, mutta vieläkään ei ole miule selvinnyt kumpi se toinen on. Kenties se riippuu siitä, missä päin Suomea asustaa. Kuhan ei tule yhtä liukasta talvea kuin edeltäjänsä.

Ensimmäisiä liukkaita täällä jo kauhistelen, vaikka vielä ei pakkasöistä ole tietoakaan.

-Sari-

Milloin keijunmekon siemenet ovat kypsiä kerättäväksi?

Keijunmekon kasvattaminen itse siemenestä alkaen on kärsimättömälle melko haasteellista. Siemenet itävät hitaasti, jos siinä idättämisessä yleensäkin onnistuu. 

Kun siemenet itävät, kasvi keskittyy tooosi pitkäksi aikaa kasvattamaan juuria, mikä ei myöskään sovi kärsimättömälle kasvattajalle ensinkään. Viikkokausia saa odottaa, milloin köynnös alkaa kiitämään kohti korkeuksia. 

Miula on sellainen kuva, että mitä huolimattomampi näiden kanssa olet, sitä todennököisemmin onnistut. No, sopiva multa ja kastelu ovat tietysti kaiken a ja o kaikkien kasvatettavien kohdalla.

Jo reilun kolmen kuukauden päästä pitäisi aloitella kasvattelemaan ensi kesän keijunmekkoja. Ja nyt siihen olisi mahdollisuus ihan omista siemenistä. Näin ainakin toivoisin.

Paljon noita siemenkotia löytyy mekkojen kätköistä.

Mutta mistä näistä huomaa, milloin siemenet ovat korjattavissa?

Oi, oi kun olen näistä innoissani.

Koskaan aiemmin en ole siemeniä saanut kerättyä.

-Sari-