Maaliskuinen maanantai

 Vapaapäivä, ihanaa. 

Viime viikolla tarjottiin mahdollisuutta pitää saldovapaata ja mikäs sen mukavampaa kuin aloittaa viikko rennommin Ü

Tälle päivälle oli suuret suunnitelmat ja toisaalta ajattelin, että en tee tänään mitään sen kummempaa. Kukkien kastelua heti aamusta, kuvien leikkaamista ja kotiaskareita, niiden parissa tämä päivä näköjään kuluikin. 

Aloittelin eilen suunnittelemaan pääsiäiskortteja. Käytän varastosta pois valmiiksi stanssattuja kuvia ja mitä nyt vuosien varrella on jäänyt käyttämättä. Jotain pääsiäiskoristeluakin ajattelin tehdä, kun viikonloppuna tuuli oksia oli maahan tiputellut ja niitä pari sitä varten talteen otin.

Käytiin koirakaverin kanssa kuulostelemassa, joko järveltä kuuluisi joutsenen laulelua. Vielä ei täällä meidän päässä valkoista liikkunut ja vain pikkulinnut livertelivät puskissa. En nähnyt kuinka paljon sulaa järven päädyssä jo on. Sen verran oli jo aurinko jäätä pehmentänyt, etten arvannut kävellä pajukon läpi lähemmäs rantaa. Aikaisin aamulla se onnistuisi, pakkasyön jälkeen.

Lunta on vielä. Tälle penkille ei arvaa istua kuin vasta useampian sateiden jälkeen. Viimeksi ohi kulkiessamme sen päällä ja ympärillä oli runsaasti koirien tviittauksia. Tälläkin kertaa Edin piti muutamat viestit käydä nuuskimassa, ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa.

Taivaalla ei juurikaan pilvenhattaroita näkynyt. 

Jotain valkoista kumminkin, puolikuu ja lentokone.

Keväthanget on niin ihania. Niitä pitkin pääsee nyt kävelemään melkein minne vaan ja ainakin Edin mielestä ihan parasta on hangella kieriskely 💖

Kevät etenee tulevina päivinä hurjasti, kun sää lämpenee.

Pian ruman ruskeasta maasta pilkistävät ensimmäiset leskenlehdet. Sitten odotellaan sinivuokkoja, valkovuokkoja ja rentukoita. Puutarhaan ilmestyvät scillat, kaunokaiset ja kevätkaihonkukat. Ja tulppaanit. Siellä ne maan alla jo odottavat, että pääsevät meitä ilahduttamaan.

Ihanaa keväistä viikkoa 

ja

matkaa kohti palmusunnuntaita.

-Sari-

Koulimisia

 Tänä viikonloppuna oli aika istuttaa tomaatin taimet ruukkuihin. Ajattelin, että eihän niitä ole kuin muutama, mutta kun kaikki purkit laski yhteen niin taimia löytyi 19! 

Nämä Red Cherryt kylvin 25.2. kaikki samaan ruukkuun ja tuosta puskasta sain istutettua lähes kymmenen jatkoon.

Chololate cherryt laitoin turvenappeihin itämään. Nämä "kaksoset" kasvoivat saman nutun sisällä ja eroteltiin tänään toisistaan. 

Pollicinot (tuossa kelloköynnöksen takana) kylvin myös samaan ruukkuun mutta vain muutaman. Niistä sain istutettavaksi neljä.

Tänään kylvin vanhoista siemenistä vielä Yellow Submarin ja Hundreds and Thousands -lajikkeet. 

Tomaattien lisäksi sain istutettua kelloköynnökset. Niistä laitoin näitä jo haaroittumaan alkaneita yhden per purkki ja kaveriksi myöhemmin itäneen ja pidemmäksi venähtäneen taimen. 

Sain vielä kaikki taimet sijoitettua viileään makuuhuoneeseen ja kasvilampun valo ulottuu melko hyvin niihin kaikkiin. Tässä vaiheessa suurin osa mahtuu vielä Elhon kasvatuskuvun alla kasvamaan lisää pituutta. Taimimullan pitäisi pysyä "pienoiskasvihuoneissa" mukavan kosteana eikä joka päivä tarvitse muistaa vettä ruukkuihin ruiskutella.

Viikon päästä on vuorossa seuraavat kylvöt ja

silloin rapisuttelen kukkien siemenpusseja.

Aurinkoa ja iloa kevään kolmateen viikkoon!

-Sari-

Kevätkö?

 Lounastauko jäi tänään lyhyeksi enkä ennättänyt ajankohtaisia uutisia lukea saati lounaslenkillä käydä. Vasta mieskullan kotiutuessa sain kuulla, kuinka paljon lunta päivän aikana oli satanut ja kuinka pelti on rutissut huonon ajosään vallitessa. 

Ei ole ollut maltti valttia tien päällä eikä turvaväleistä piitattu. Vakavia loukkaantumisia  tullut, toivottavasti jää siihen. Olisihan se ollut harvinainen näky Turunväylän ylittävällä tiellä katsella kymmenien autojen ketjukolaria, Suomessa. 

Käytiin koirakaverin kanssa iltalenkillä kun lumisade oli jo lakannut. Vaikka pakkanen nipisteli poskia, nautittiin ulkoilusta molemmat ihan älyttömästi. Harvoin tähän aikaan maaliskuussa näin talvinen sää on; hohtavan valkoista uutta lunta kymmenisen senttiä ja pakkanen kiristyy  yöllä lähemmäs kahtakymmentä astetta.

Edin naama oli välillä valkoisena kuin olisi jauhopussiin päänsä työntänyt. Meinaa tämmösellä säällä ulkoilun tarkoitus unohtua, kun silmät napittaen seuraa lentääkö lumikokkare noudettavaksi. No puuterilumesta ei lumikokkareita saanut, ainoastaan potkittua lumipöllyä ilmaan. Tuulen maahan lennättämät risut pelastivat koirakaverin illan, niitä heittelin umpihankeen metsästettäväksi.

Poikkeuksellista kevättä miettiessäni ajatukset kulkeutuivat edellisen talven jatkuviin vesisateisiin (jotka muutes loppuivat kuin seinään kun ostin sadeaiheisia leimoja) ja valmiuslain poikkeusoloihin, kun Suomi suljettiin maaliskuun puolivälistä kolmeksi kuukaudeksi. 

Ulkona liikuskellessa ei juurikaan muita reippailijoita näkynyt. Autoja kulki tiellä harvakseltaan. Lentokoneet eivät ylittäneet ryytimaata puolen minuutin välein. Leikkipuistoista ei kuulunut lasten huoletonta naurua. Oli aavemaisen hiljaista, vaikka kevät alkoi herätellä luontoa talviunesta. Kuinka kaunista luonnossa viime keväänä olikaan!

Vielä 11.3.2020 vierailtiin kotimuseossa Katajanokalla ja matkustettiin täpötäysissä ratikoissa, busseissa ja metroissa. Pian sen jälkeen kaupan hyllyiltä loppuivat vessapaperit, kauraryynit ja näkkileivät (tuon ajan kotivarasta on jäljellä vielä yksi purkki papuja tomaattikastikkseessa) ja opeteltiin etätyökulttuuria ja palaveerattiin Skypessä. 

Meillä töissä etätyö jatkuu ainakin syyskuun loppuun saakka. Voi olla, että nykyisiin toimitiloihin en enää palaakaan, vaan opettelen uutta työmatkaa sitten kun toimistolle on ajankohtaista taas mennä ja yritän muistaa jäädä metrostq yhtä asemaa aikaisemmin pois.

Niin että onko jo kevät, sitähän tässä alun perin mietiskelin.

On se, vaikka ulkona ei siltä näytä tai tunnu. Taimet kasvavat vankkoina (ainakin chili) kasvilampun alla ja uusi kelloköynnöksen verso taivuttaa varttaan turvenapissa. Kohta alkaa kuu taas kasvamaan ja on aika laittaa seuraavat siemenet itämään ja koulia parin viikon aikana kasvaneet versot.

Viikonloppuna pölykerrokset ja likatahrat saivat kyytiä ja kehittelin lisää tasoja joille saa taimia siirrettyä kasvamaan. Auringon noususta auringon laskuun on jo reilusti yli 12 tuntia.

Haaveista ei luovuta, vaikka

 edelleen kieli keskellä suuta 

virusten keskellä elellään.

Voi hyvin 💖

--Sari-