Lounastauko jäi tänään lyhyeksi enkä ennättänyt ajankohtaisia uutisia lukea saati lounaslenkillä käydä. Vasta mieskullan kotiutuessa sain kuulla, kuinka paljon lunta päivän aikana oli satanut ja kuinka pelti on rutissut huonon ajosään vallitessa.
Ei ole ollut maltti valttia tien päällä eikä turvaväleistä piitattu. Vakavia loukkaantumisia tullut, toivottavasti jää siihen. Olisihan se ollut harvinainen näky Turunväylän ylittävällä tiellä katsella kymmenien autojen ketjukolaria, Suomessa.
Käytiin koirakaverin kanssa iltalenkillä kun lumisade oli jo lakannut. Vaikka pakkanen nipisteli poskia, nautittiin ulkoilusta molemmat ihan älyttömästi. Harvoin tähän aikaan maaliskuussa näin talvinen sää on; hohtavan valkoista uutta lunta kymmenisen senttiä ja pakkanen kiristyy yöllä lähemmäs kahtakymmentä astetta.
Edin naama oli välillä valkoisena kuin olisi jauhopussiin päänsä työntänyt. Meinaa tämmösellä säällä ulkoilun tarkoitus unohtua, kun silmät napittaen seuraa lentääkö lumikokkare noudettavaksi. No puuterilumesta ei lumikokkareita saanut, ainoastaan potkittua lumipöllyä ilmaan. Tuulen maahan lennättämät risut pelastivat koirakaverin illan, niitä heittelin umpihankeen metsästettäväksi.
Poikkeuksellista kevättä miettiessäni ajatukset kulkeutuivat edellisen talven jatkuviin vesisateisiin (jotka muutes loppuivat kuin seinään kun ostin sadeaiheisia leimoja) ja valmiuslain poikkeusoloihin, kun Suomi suljettiin maaliskuun puolivälistä kolmeksi kuukaudeksi.
Ulkona liikuskellessa ei juurikaan muita reippailijoita näkynyt. Autoja kulki tiellä harvakseltaan. Lentokoneet eivät ylittäneet ryytimaata puolen minuutin välein. Leikkipuistoista ei kuulunut lasten huoletonta naurua. Oli aavemaisen hiljaista, vaikka kevät alkoi herätellä luontoa talviunesta. Kuinka kaunista luonnossa viime keväänä olikaan!
Vielä 11.3.2020 vierailtiin kotimuseossa Katajanokalla ja matkustettiin täpötäysissä ratikoissa, busseissa ja metroissa. Pian sen jälkeen kaupan hyllyiltä loppuivat vessapaperit, kauraryynit ja näkkileivät (tuon ajan kotivarasta on jäljellä vielä yksi purkki papuja tomaattikastikkseessa) ja opeteltiin etätyökulttuuria ja palaveerattiin Skypessä.
Meillä töissä etätyö jatkuu ainakin syyskuun loppuun saakka. Voi olla, että nykyisiin toimitiloihin en enää palaakaan, vaan opettelen uutta työmatkaa sitten kun toimistolle on ajankohtaista taas mennä ja yritän muistaa jäädä metrostq yhtä asemaa aikaisemmin pois.
Niin että onko jo kevät, sitähän tässä alun perin mietiskelin.
On se, vaikka ulkona ei siltä näytä tai tunnu. Taimet kasvavat vankkoina (ainakin chili) kasvilampun alla ja uusi kelloköynnöksen verso taivuttaa varttaan turvenapissa. Kohta alkaa kuu taas kasvamaan ja on aika laittaa seuraavat siemenet itämään ja koulia parin viikon aikana kasvaneet versot.
Viikonloppuna pölykerrokset ja likatahrat saivat kyytiä ja kehittelin lisää tasoja joille saa taimia siirrettyä kasvamaan. Auringon noususta auringon laskuun on jo reilusti yli 12 tuntia.
edelleen kieli keskellä suuta
virusten keskellä elellään.
Voi hyvin 💖
--Sari-
Juuri näin, ei tässä auta haaveista luopua. Itse mietiskelin, että minne haluaisin syksyllä matkata. Olisi kiva tehdä yksi reissu täällä maan sisällä, jonnekin missä en ole vielä käynyt. Keski- ja pohjoisosa ovat ihan kokematta. Ehkä jonnekin, minne suomalaisia on aikoinaan asettunut enemmänkin.
VastaaPoistaTeillähän on autoilijat ihan yhtä höhliä kuin meillä: lunta kun alkaa sataa, niin painetaan kaasua, että ennätetään nopeasti kotiin. Turvavälit ja muut... kuka sellaisista piittaa. Valtaosalla kun ei ole edes kokemusta liukkaalla kelillä ajosta.
Kyllä Ediä kelpaa kuvata ja katsella. On kyllä suloinen ja fotogeeninen! Rapsutuksia oikein mahdottoman paljon sun koirakaverille!
Mie haaveilen ihan vaan hotellilomasta vaikka Tapiolassa tai Turussa, kunhan pääsisi ammeeseen loikoilemaan ja ulos ravintolaan nauttimaan hyvästä ruoasta ja kuuntelemaan ympärillä poreilevaa puheen sorinaa.
VastaaPoistaEdi oli tyytyväinen kun sai paljon ylimääräisiä rapsutuksia :)
Edi ei yhtään tykkää olla kuvattavana, tuon lelun ystävä teki Edille joululahjaksi ja eilen otin varmaan 30 kuvaa että jokunen onnistuisi ja voisin vihdoin lähettää kiitoskuvan ystävälle.
Kiitos vierailusta blogissani:) Tulin käymään vastavierailulla ja heti oli ihana koirulin kuva vastassa :D
VastaaPoistaKovasti on pelti rytissyt ja oli tosiaan niin outo kuva tuosta isosta ketjukolarista. Kunpa ihmiset malttais mielensä.