Ulkona oli vaikeaa pukeutua sopivasti, kun suojaisassa paikassa auringon lämmittäessä tipahtelivat hikikarpalot ja kauempana puiston puolella kävi viileä tuulen henkäys. Ja iho pitää suojata, ettei uv-säteet pääse pahojaan tekemään.
Etelään päin olevalla takapihallamme aamupäivällä aurinko paistaa ja kuumentaa ihan liikaan näin keväällä, kun syreenit ja tuomet eivät vielä varjosta. Syreenin silmut ovat jo pulleita ja tuomissakin näkyy jo lehden alkuja. Kun maa lämpiää, alkaa se paras aika vuodesta ja luonto muuttuu kauniin hennon vihreäksi.
Takapihalle oli ilmestynyt jo valkovuokkomätäs
ja toinen löytyi puiston reunalta.
Scillat aloittaneet kukinnan ja nokkosperhosia lentelee kukasta kukkaan. Harakka tanssi lemmentanssia toisen ympärillä puistossa ja mustarastas lauleli lähikoivun oksalla. Takapihalla oli oikein rattoisaa puuhastella, kun välillä seuraili mitä ympärillä tapahtuu.
Nyt lähden takaisin takapihalle, rastas on palannut koivun oksalle laulaa liruttelemaan. Laitan taljan aurinkotuoliin ja syvennyn haaveilemaan kesästä tämän Selena Laken kirjan parissa.
Ihanaa keväistä päivää!
-Sari-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü