sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Umpihangessa

 Mieskulta nukkua tuhisee päiväunilla. Teki tämän viikonlopun ylitöitä ja tälle aamulle oli laittanut herätyksen jo kohta neljän jälkeen (oli herännyt kuitenkin jo kolmen aikoihin), jotta ennättää kolata autolle ajoväylän parkkiruudusta. Oli joutunut tekemään lumityöt ihan tielle saakka, jotta pääsi töihin lähtemään. Meillä huolto taisi käydä auraamassa pihatiet joskus iltapäivän puolella. Takapihan pöydältä näkyi aamulla hyvin kuinka paljon eilisestä iltapäivästä (puoli kahdesta) alkaen oli satanut. 
Eilen iltalenkillä Edi nautti Valtteri-myrskystä täysin rinnoin. Hassu koira. Mitä tuulisempaa ja lumisempaa on, sitä enemmän se nauttii ulkoilusta ja on oikein innoissaan. Kääntää kuonon tuulensuuntaa kohti ja haistelee raikasta ilmaa 😁 

Tänään tarvottiin puistolenkillä umpihangessa ja vatsakarvoihin tarttui kunnon lumikokkareet, kun syöksyi hankeen lumipallon perään. Tuossa kuvassa niitä olohuoneen matolle sulattelee.
Tänään bongailin lintuja vain puistolenkillä hetken ajan ja senkin tuossa ihan talon kulmalla. Siellä naapurin takapihan aidan ympäristössä oli ainakin seitsemän mustarastasta ja kymmenkunta tali- ja sinitiaista. 

Omalla takapihalla ja syreenien oksilla kävi myös tiaisia pyrähtämässä ja yksi nuori mustarastas istuskeli myös hetken pihalla ja aidan päällä ympärilleen katsellen.
Oman pihan lintuja en laskenut, vaikka olohuoneessa istuinkin Australian avoimen miesten tennisfinaalia seuraten (no en koko reilua viittä tuntia) ja Areenasta Mieheni vaimo -sarjan jaksoja katsellen (kun mieskulta lähti töihin ja lähtiessään herätti, tuumailin olevan sopiva aika katsoa sarjan ensimmäinen jakso, mutta katsoinkin tänään kaikki jaksot).
Eilen oli aikomus siivota työtason alta kahden etätyövuoden pölyt, mutta teinkin sen vasta tänään. Samalla siivouspuuskalla imuroin ja lopuksi vielä luuttusin keittiön lattian. Nyt kun tuli lunta ja ensi viikoksi on luvassa pakkasta, raaskin viimeinkin laittaa puhtaan vaalean maton keittiön lattialle.

Eilen sen sijaan innostuin "siivoamaan" paperijämiä eli stanssasin erilaisia kuvioita valmiiksi varastoon. Sitä puuhaa riitti koko päiväksi ja riittää kyllä useammaksikin päiväksi, mutta eilen otin käsittelyyn vain valkoiset paperit, joista jää suikaleita, kun leikkelen tageja aanelosesta. Miia piti tiistaina askarteluliven ja jos liven mukaisia kortteja innostun joskus kokeilemaan, niin on ainakin niitä valkoisia osia jo pino varastossa. Tein myös Piia Paperiin tilauksen, kun olin joskus muinoin pari tuotetta ostoskoriin siirtänyt ja ne siellä vieläkin olivat ja muutaman uuden stanssin ensi viikon askarteluliven teemaan vielä ostoskoriin klikkasin.
Niinpä vain tämäkin viikonloppu meni nopeasti ja vielä terveenä. Tiistaina oli pakollinen käynti toimistolla (oli oikein kivan näköiset meidän uudet tilat) ja jäljestä päin sain ilmoituksen, että olin mahdollisesti siellä altistunut koronavirukselle. Ois ollu kurja saada töistä koronatartunta, kun en vapaaehtoisesti toimistolla käynyt. Tällä viikolla sain myös kuulla, että tätini oli ollut virusta vahvempi ja päässyt pois sairaalasta 💓

Ensi viikolla tervehditään helmikuuta 😘

Iloa piteneviin päiviin!

-Sari-

sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Viikonlopun askarteluja

 Silloin kun askartelukärpänen iskee, niin ei sitä pidä nujertaa.

Mieskulta oli eilen keilaamassa ja minulla meni aurinkoinen lauantai sivu suun, kun keskityin makuuhuoneessa leikkelemään stansseilla erilaisia sydämiä. 

#Nurkkaanajettu inspiroi taas, kun Miia askarteli parituntisen verran livenä Ystävänpäivä-aiheisesti sydänkortteja ja siinä menikin torstai-ilta mukavasti liveä katsellen. Lauantaiaamuna katselin stanssejani sydämen kuvat silmissäni ja aika monta erilaista sydämiä sisältävää stanssia löytyikin. Enkä niitä kaikkia edes käyttänyt ja kaikkia vielä löytänytkään.

Tällaisen kortin sain eilen valmiiksi Miian korttia mukaellen. 
Tähän tuli käytettyä erilaisia sydämiä - paljon 💗
Tämä kävisi hyvin kukista pitävälle ystävälle.
Tänään kävin pitkästä aikaa kaupassa. Sain hankittua kalenterin kansien väliin tämän vuoden sivut kirjakaupasta (ja yksi stanssi alesta tarttui mukaan myös Ü). Mukana oli aiemmin askartelemani taskukortti ja siihen mallailin ruokakaupan karkkiosastolla erilaisia suklaita ja etsin taskuun parhaiten käypäsiä. Löysin pari erilaista ja niiden innoittamana askartelin pari taskukorttia lisää.
Noihin aiemmin tekemiini löytyi tuommoiset KitKat-levyt.
Toinen sopivan levyinen oli korkeampi mustikkasuklaalevy.
Nämä löysin Cittarista, jos joku miettii mistä lähteä etsimään.

Kartonkikokoelmissani ei ole enemmälti sini- tai violettisävyisiä kuviopapereita. Onneksi ´tuommoinen ruutukuvioinen löytyi ja passasi riittävän hyvin tuon suklaalevyn mustikansävyyn.
Leikkasin tähän korttiin pidemmän takaosan niin, että laitoin stanssin muovilevyn yli, jolloin tuo yläosa ei leikkaantunut vielä ollenkaan. Sitten mallasin stanssin paperille vähän ylemmäs ja nyt jätin kuvion alaosan leikkaavan  ja nuuttaavan kohdan levyn ulkopuolelle. Onneksi käytössäni on vielä vanha BigShot, sillä sähköisellä Cut´n´Boss -leikkurillani ei voi pakittaa.
Mustikkasuklaassa oli Muumi-aiheisia kuvia.
Varsinkin tämä Muumipeikko ja Niiskuneiti käy hyvin 
ystävänpäiväkorttiin ja tuohon taskun kuvioon.
Ja siksi näitä lähti kaksi levyä mukaani 😁

Onneksi tänään kävelyteiden pinta pysyi lumisena eikä ollut liukasta. Innostuin pyykkäämään, pitkästä aikaa sitäkin, kun pystyin kunnolla kävelemään pyykkituvan ja kodin väliä.

Pyykkituvan roskiksessa huomasin kaksi muovista pesunestepulloa (miksi niitä ei voi viedä roskishuoneessa olevaan muovinkeräyslaatikkoon!). Huuhtelin ne puhtaaksi (huuhdevedelä pesin ison muovisen laatikon, joka vei tilaa odottaen pesuvuoroa suihkunurkassa), jätin kuivaushuoneeseen alaspäin kuivumaan ja kävin täyttämässä hiekoitussoralla. Nyt on tuulikaapissa valmiina lämmintä soraa, kun pihatiet seuraavan kerran ovat jäisen liukkaat.

Niin innostunut olen ollut tänään touhuamaan, etten ole kunnolla malttanut syödä. Vaikka vatsa välillä kurisee tyhjyyttään ja yrittää saada tekemään mutkan keittiöön. Pari karjalanpiirakkaa ja kulhollinen ruismarjapuuroa ei sille vielä riittänyt, vaan pitää mennä etsimään lisää syötävää. Eiliseltä jäi ainakin kukka- ja parsakaalia tähteeksi, käynpä niitä hakemassa ja katson Neiti Marplen loppuun.

Voi hyvin!

-Sari-

maanantai 17. tammikuuta 2022

Vaihtelee ilimat ja mielialat

 Eilen vesisateisessa säässä ajeltiin kotiin ja kenkutti harmaus ja kuraiset teiden penkat ja liukkaat kävelytiet. Tänään lounaslenkillä nautittiin auringonpaisteesta ja puhtaan valkoisesta lumesta. Jää oli petollisesti lumen alla piilossa, mutta lunta oli sen verran paljon. ettei tarvinnut liukastella.
Edi nautti lumesta ja otti lumikuivapesut.
Oli tuullut ja tuulee edelleen navakasti ja lumi pöllyää kuten maaliskuun ahavassa. Luonto on suorittanut osaltaan metsänhoitoa karsimalla heikot oksat puista. 

Kävelytielle oli tipahdellut paljon pieniä puiden oksia muta myös paksumpia  oksia, jotka oli siirretty tien varteen. Tuossa oikeanpuoleisten puunrunkojen kohdalla (kuva alla) olen nähmyt useamman kerran peuroja iltalenkillä.


Ojan ympärillä oleilee paljon rastaita, olipa ojassa vettä tai ei. Jotain syötävää ne sieltä löytävät, heinikosta kait.

Jos työpäivän aikana olisin nähnyt ikkunasta ulos, 
olisin katsonut tällaista auringon valaisemaa seinää.

Nyt on työviikko hyvällä alulla ja
taivaalla loistaa melkein täysikuu 👻

Mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle!

-Sari-

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Mumma yökylässä

 Eilen pakkasin Pikky Myy -laukkuun yöpuvun, hammasharjan ja askartelutarvikkeita sekä kirjan. Mieskulta kyyditsi puolen päivän aikaan yökyläilemään Mean luo. Mean vanhemmat ja pikkusisko yöpyivät muualla eli me oltiin ihan kaksistaan.
Yhä vaan ihmettelen, miten fiksuja nuo lapset on. Siinä ei hirveesti tarttee mumman miettiä mitä ja miten tehdään, kun parivuotias neuvoo (osoittaa jopa paikan, mihin kannattaa mennä piiloon 💖). Kummastelin kahta muovista esinettä vessan lavuaarilla ja Mea alkoi niitä kasaamaan kuin vanha tekijä. No piti mummalta vähän apua pyytää, kun ei ihan omat voimat vielä riittäneet. 
Tämmöiseen käyttöön se oli 😊
Lapsella on ääretön mielikuvistus. Kerrossängyn tikapuun askelmat toimivat leikkikeittiön mikrona. Kolmekerroksisena, kun sen ylemmäs pieni ei vielä ylettänyt ruoka-astioita laittamaan. 

Mummaltakin vaadittiin mielikuvista ja heittäytymistä. Esimerkiksi talouspaperirulla esitti lumiukon virkaa ruoka-aikaan. Lumiukko-paperirulla tsemppasi Meaa tyhjentämään seuraavan ja seuraavan lusikallisen, kunnes koko lautanen oli tyhjä. (Mean ruokaa ei lämmitetty mikrossa vaan paistinpannulla ja sen lämpenemistä sai seurata mumman sylissä).
Pikkulapsiperheen yöt ovat levottomia ja heräämisiä on monta kertaa yössä ja aamulla noustaan ylös varhain. Tänään Mea nukkui pidempään, itse heräsin jo kello 4.30 ja odottelin Mean heräämista kuuteen saakka. Sillä aikaa kun Mea nukkui parin tunnin päiväunet, syvennyin lukemaan "Kahvia ja karjalanpiirakoita" -kirjaa. 
Aamulla Mea ihmetteli, kuka oli maalannut parvekkeen lasiin. Pakkanen oli jäädyttänyt yhteen ruutuun vesikiteet muistuttamaan mäntymetsää. Toisessa ikkunassa oli perinteisempää kuurankukkaa. Päivällä nuo sulivat pois.
Mea iloitsi kovasti kun isi, äiti ja sisko palasivat kotiin, vaikka suurempaa ikävää ei koko aikana ollut. Mielessä olivat kuitenkin ja muutaman kerran Mea mainitsi, että kohta ne tulevat kotiin. Lupasin, että päiväunien jälkeen varmasti tulevat takasin.

 Täällä kotona odotti myös riemastunut vastaanotto, kuten aina. Sen verran harvoin olen yötä pois kotoa, että Edi painoi onnellisena päänsä syliini, kun istahdin sängylle seuraamaan Ballmasteria (jonka tänä vuonna voitti italialainen Nicola Pongolini, voittaen finaalissa ruotsalaisen Pontus Anderssonin).

Vesisateista päivää seuraa pakkasyö ja lumisade.
Kävelkäähän varovasti jäisillä teillä!

-Sari-

lauantai 8. tammikuuta 2022

Torttuja ja valokuvakehyksiä

 Aamulla auringon noustessa taivaanranta oli kauniin punainen. Mutta ei tullut aurinkoista lauantaipäivää, lunta sataa nyt. 

Eilen lounaslenkillä pakkanen nipisteli sormenpäitä, kovempaa pakkastahan se lupasikin muutamaksi päiväksi. Yhdeksän aikoihin illalla koirakaverin kanssa lenkillä käydessä hämmästelin, kun ei tuntunut yhtään kylmältä (tietokoneen mukaan silloinkin oli - 7 celsiusastetta pakkasta, mutta tuntui kuin olisi ollut vain pari kolme) ja niinpä käveltiin vähän pidemmälle vanhojen tammien luo. Oli oikein mukavaa hipsutella kaikessa rauhassa, ilman kiirettä mihinkään. Nautin kovasti lumisesta maisemasta ja hiljaisuudesta.
Tänään leivoin torttuja, ettei taikinalevyt unohdu pakkaseen ensi jouluun asti. Otin kilon paketista puolet ja sitten vasta huomasin, että olisihan meillä näemmä ollut 500 gramman pakettikin. No, pitää ensi viikolla paistaa lisää (viimeistään). Sain jouluna lohjalaista, Joulun hedelmäistä luomuteetä, jota olen nauttinut lämpimikseni ainakin yhden ison mukillisen päivässä. Juoma on kauniin punaista ja nyt vasta tarkemmin tutustuin, mitä kaikkea se sisältääkään: vihreä tee, omena, sitruuna, seljanmarja, appelsiini, vadelma, mustaviinimarja, hibiscus, kiinanruusu, ruusunmarja, aprikoosi, kardemumma, sitruunaruoho, sitruunamyrtti, hunaja, värisafronin lehtiä ja kaneli. Hmm, paljon on pussiin silputtu.
Eilen etsin Photo Frame (vanhan hyvän ajan filmirulla) stanssit ja tänään muistin aamulla aikomukseni leikata varastoon pinon kehyksiä. Jos vaikka saisin aikaiseksi tilata paperikuvia ja tallentaa muutamia viime vuoden tapahtumia kansien väliin muistoksi. Materiaalina käytin isoihin kehyksiin muro- ja muiden pakkausten pahvia ja tulostuspaperien jämäpaloja noihin pienempiin. Kehykset tuunaan joko kohojauheella tai väreillä, jotta ne ovat sitten yhteensopivia kuvan väreihin.
Päivä on kellahtanut jo kunnolla iltaa kohti ja pakattiin jo saunakassi odottamaan kello viittä. Sopivasti saunan jälkeen kuudelta alkaa Korttipajan Heidin askartelulive. Jospa sitä seuratessa saan tehtyä reiät muutamaan tagiin, Big Shot odottaa jo tuossa sängyllä joutilaana.

Mukavaa lauantai-ilaa! 

-Sari-

torstai 6. tammikuuta 2022

Loppiaisena

 Mieskulta tuli kauppareissulta ja kehui, kuinka komeasti aurinko paistaa. Minä en auringonpaisteesta ollut tietoinen ja kävin kurkkaamassa ikkunasta. Onpa kaunis loppiaispäivä! Puhdasta lunta, jossa auringonsäteet kimaltaa. Harmikseni aurinko oli jo laskenut sen verran matalalle, ennen kuin maltoin askareeni keskeyttää, etten enää ennättänyt ulos kuvia ottamaan.

Aikomuksenani oli jatkaa viime viikonloppuna aloittamiani tageja, mutta postin mukana olikin kirje Korttipajasta ja sain jo näin pian edellisestä tilauksesta puuttumaan jääneen stanssisetin. Sehän piti tänään heti testata ja muutama tällainen taskukortti tehdä.
Stanssisettiin kuuluu iso stanssi, joka leikkaa ja nuuttaa tuon (kortti)pohjan (valkoinen keskellä) ja kaksi stanssia joilla leikataan sisä-/takaosaan kartonki sekä tuohon etupuolelle. Setissä on paljon muitakin stansseja, tänään käytin näitä kolmea.
Tähän taskuun mahtuu pari teepussia. Tai jotain herkkuja. Nyt kun flunssa ja muut kurimukset kaatavat toipilasvuoteeseen, näistä saisi kivoja pikku tsemppimuistamisia ystäville.
Ja myös tulevaa ystävänpäivää ajatellen näistä saa kivoja kortteja pienen tervehdyksen kera, vaikkapa kinderpatukoita tai muuta makoisaa.
Askartelun lomassa olen katsonut yleTEEMA FEMiltä Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjan jaksoja. Mukavan lupsakkaa katsottavaa tähän loppiaisvapaaseen.

Leppoisaa loppiaista!

-Sari-

lauantai 1. tammikuuta 2022

Vuoden ensimmäisenä

 Ihana talvinen ulkoilusää!
Ajeltiin iltapäivällä Haukilahden rantaan ja uskaltauduttiin
jäällekin kävelemään, kun siellä oli paljon kulkijoita.
Paikoitellen oli sohjoista ja lumen alla kirkasta jäätä.
Hyvin rauhallisesti kuljin, ettei ota polveen kipeää.
Uuden vuoden voi aloittaa avantouinnilla.
Tai jäällä suksilla sivakoiden.
Tai koettamalla kalaonnea pilkillä.
Tai ihan vaan nauttia yhdessäolosta ja ulkoilemisesta.
Olipa mukavaa irrottautua vähäksi aikaa askarteluista ja käydä mieskullan kanssa ulkoilemassa, käsi kädessä yhtä matkaa kulkien. Samalla ajelulla käytiin katsastamassa koronarokotuspaikka ja ruokakaupassa.Ostin kaksi kimppua tulppaaneja ja vielä löytyi jouluaskartelutarvikkeitakin alennusmyynnistä (ehdottomasti hyödynnettävä).
Saunapuhtaana rupean nyt katselemaan tämän vuoden ensimmäistä askarteluliveä, jonka pitää Heidi Korttipajasta.

Puuhakasta vuotta 2022!

-Sari-