Eilen pakkasin Pikky Myy -laukkuun yöpuvun, hammasharjan ja askartelutarvikkeita sekä kirjan. Mieskulta kyyditsi puolen päivän aikaan yökyläilemään Mean luo. Mean vanhemmat ja pikkusisko yöpyivät muualla eli me oltiin ihan kaksistaan.
Yhä vaan ihmettelen, miten fiksuja nuo lapset on. Siinä ei hirveesti tarttee mumman miettiä mitä ja miten tehdään, kun parivuotias neuvoo (osoittaa jopa paikan, mihin kannattaa mennä piiloon 💖). Kummastelin kahta muovista esinettä vessan lavuaarilla ja Mea alkoi niitä kasaamaan kuin vanha tekijä. No piti mummalta vähän apua pyytää, kun ei ihan omat voimat vielä riittäneet.
Tämmöiseen käyttöön se oli 😊
Lapsella on ääretön mielikuvistus. Kerrossängyn tikapuun askelmat toimivat leikkikeittiön mikrona. Kolmekerroksisena, kun sen ylemmäs pieni ei vielä ylettänyt ruoka-astioita laittamaan.
Mummaltakin vaadittiin mielikuvista ja heittäytymistä. Esimerkiksi talouspaperirulla esitti lumiukon virkaa ruoka-aikaan. Lumiukko-paperirulla tsemppasi Meaa tyhjentämään seuraavan ja seuraavan lusikallisen, kunnes koko lautanen oli tyhjä. (Mean ruokaa ei lämmitetty mikrossa vaan paistinpannulla ja sen lämpenemistä sai seurata mumman sylissä).
Pikkulapsiperheen yöt ovat levottomia ja heräämisiä on monta kertaa yössä ja aamulla noustaan ylös varhain. Tänään Mea nukkui pidempään, itse heräsin jo kello 4.30 ja odottelin Mean heräämista kuuteen saakka. Sillä aikaa kun Mea nukkui parin tunnin päiväunet, syvennyin lukemaan "Kahvia ja karjalanpiirakoita" -kirjaa.
Aamulla Mea ihmetteli, kuka oli maalannut parvekkeen lasiin. Pakkanen oli jäädyttänyt yhteen ruutuun vesikiteet muistuttamaan mäntymetsää. Toisessa ikkunassa oli perinteisempää kuurankukkaa. Päivällä nuo sulivat pois.
Mea iloitsi kovasti kun isi, äiti ja sisko palasivat kotiin, vaikka suurempaa ikävää ei koko aikana ollut. Mielessä olivat kuitenkin ja muutaman kerran Mea mainitsi, että kohta ne tulevat kotiin. Lupasin, että päiväunien jälkeen varmasti tulevat takasin.
Täällä kotona odotti myös riemastunut vastaanotto, kuten aina. Sen verran harvoin olen yötä pois kotoa, että Edi painoi onnellisena päänsä syliini, kun istahdin sängylle seuraamaan Ballmasteria (jonka tänä vuonna voitti italialainen Nicola Pongolini, voittaen finaalissa ruotsalaisen Pontus Anderssonin).
Vesisateista päivää seuraa pakkasyö ja lumisade.
Kävelkäähän varovasti jäisillä teillä!
-Sari-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü