Viikon loppua ja alkua

 Nyt on täälläkin ollut jo enemmän pakkasta, kun aamulla lämpömittari vielä yhdeksän aikaan näytti miinus kolmea astetta ja lounaslenkillä etupihan varjossa vesiastiassa oli jääkuori eikä koirakaveri saanut juotua sadevettä (ämpärin alla olevassa sankossa ei ollut jäätä, sai vesiannoksensa sieltä). Aamulla puoli kuuden aikoihin mieskulla lähtiessä oli ollut vain yksi pakkasaste, kun taas Porvoossa työkaverin mailla peräti kuusi astetta.

PItkästä aikaa sain viettää viikonloppua kotona, ei pakollisia tai vapaaehtoisia menoja kumpanakaan päivänä. Toimistopäivän vietin sekä torstaina että perjantaina ja silloin sain käytyä kaupoilla ja ulkona syömässä yksin ja mieskullan kanssa.

Torstaina kotimatkalle ostin lehden, jossa oli juttua Jovelan Johannasta ja maininta syksyllä ilmestyneestä kirjasta. Perjantaina poikkesin kirjakaupassa ja vielä oli yksi kappale jäljellä Vanhassa talossa -kirjaa ja lauantaina aamupäivällä luin vähän alkua tuosta kirjasta. No ensin kahlasin läpi kaikki kirjan ihanat kuvat 💖 Monta mukavaa tuokiota tuon kirjan parissa syksyn aikana saan vielä viettää. Vaikka hyvä kirja tulee ahmittua yleensä nopeasti, olen opetellut nauttimaan kirjan pieninä herkkupaloina, jotta kirjasta olisi uutuudeniloa mahdollisimman pitkään.

Sekä lauantaina että sunnuntaina oli aurinkoista. Vihdoin ennätin poistamaan tomaatit ruukuista ja otin kaikki hyvät raakileet ja kypsät sisään talteen. Muutaman ruukun tyhjensin syreenipuskien alle ja laatoilta lakaistiin kuivat puiden lehdet pois. Eilen siirsin pari yrttiruukkua sisään, varsinkin timjami oli tuuhea ja hyvässä kasvussa. Saavat iltaisin lisävaloa, kun iltavalona käytetään kasvivaloa. Jos oregano ei pakkasesta vielä pahastunut, pitää sillekin raivata sisältä tilaa ja siirtää sekin lämpimään.

Yllätyin suuresti, kun löysin yrttiruukkujen takaa tämän kukkivan belliksen. Vielä sain ihastella se kauneutta, jota en valokuvaan saanut tallennettua, ennen kuin pakkanen palellutti sen.

Olen koko syksyn ollut toiveikas, että ainakin yksi auringonkukistani ennättää kukkia ennen talven tuloa. Ja niinpä vaan keltaista vihdoin pilkisti lyhyen varren päässä. Tämänkin siirsin sisään ikkunalaudalle, jospa avautuisi vielä enemmänkin.

Aina vemmelsäären loikkiessa takapihamme lähistöllä toivon, ettei se ole poikennut meidän pihalla herkuttelemassa. Vielä ainakin kehäkukat ovat säästyneet ja nyt niitä on kukassa enemmän kerralla kuin loppukesästä tai alkusyksystä. Tänä vuonna lokakuun loppu on ryytimaalla ollut ehdottomasti kehäkukkien parasta aikaa. Voisikohan tähän mennessä kehittyneet siemenet kylvää jo uutta kesää odottamaan?

Näiden pitäisi olla koristeporkkanan lehtiä. Ainakin kasvavat niiden vessapaperirullien kohdalla, jotka laitoin keväällä merkiksi porkkanansiemenien kylvöpaikkaan. Nämä pitää merkata uudelleen, samoin kuin paikat johon istutin kielontaimet. Nyt pitäisi olla tallessa isoäidin nutturaneuloja, niille olisi tarvetta ja käyttöä.

Olisikohan jo tämän vuoden viimeinen kelloköynnöskuva täällä blogissa Ü. En lupaa varmaksi. Tämä kukka kukkii suojassa katon rajassa räystään alla takapihalla. Eikä tainnut olla ainokainen.

Tänään en meinannut malttaa lähtä lounastauolle, vaikka koirakaveri jo muutamaan kertaan muistutti lounaslenkistä. Mutta kannattipa viivästyttää lenkkiä puolella tunnilla, kun onnistuin minäkin näkemään kolme kaurista tuossa meidän takapihan lähettyvillä. Viikonloppuna mieskulta huuteli kahdeksan aikaan aamulla nähneensä kolme kaurista takapihalla (no eihän ne meidän pihalla olleet vaan tuossa puistossa), mutta en ennättänyt niitä katsomaan. Päästiin Eddyn kanssa roskikselle asti, kun huomasin kauriiden juoksevan puiston toiseen päähän kaksi isoa mustaa koiraa (olisikohan olleet labbiksia) perässään. Epäilen, että kauriit olivat taas tuolla puutarhalla etsimässä roskakasoista syötävää ja koirat ajoivat niitä pois reviiriltään. 

Linnut alkavat jo kerääntyä asumusten lähettyville kun ilmat kylmenevät. Muutama närhi lenteli lähimetsikössä, talitaiset ja sinitiaiset lentelevät runsain joukoin ja myös punatulkkujen töräyttelyä kuulee päivittäin. Kovin paljaana ovat jo koristehedelmäpuut eikä pihlajanmarjoja täällä lähistöllä ole ollut lainkaan. Toivottavasti ei tule ankara ja vähäravinteinen talvi.

Pirtsakkaa viikkoa!

-Sari-