Yökylässä ja synttärit

 Pidin perjantaina lomapäivän ja mieskulta vei minut ja koirakaverin esikoisen luo torstai-iltana ja tuli perjantaina perässä .

Menimme yökyläilemään tyttöjen luo koko viikonlopuksi. Torstain työpäivä oli rankka ja nukahdin olohuoneen sohvalle illalla ja siinä nukuin koko yön. No Eddy oli tyytyväinen, kun ei joutunut heti ensimmäisenä yönä nukkumaan alakerrassa yksin.

Perjantaina aamupäivällä käytiin kaupassa ja tilaamassa sunnuntaiksi synttärikakku St Honorista, kun Rva Kepponen kovasti on konditorian täytekakkuja kehunut :) Eikä muuten suotta.

Esikoinen pääsi perjantaina viettämään tyttöjen iltaa ja mieskulta sai luvan käydä ensin keilaamassa. Päiväunien jälkeen oltiin tyttöjen kanssa kolmestaan. Puhalleltiin saippuakuplia takapihalla ja tytöt hyppivät trampoliinilla. 

Pihan reunalta löytyi kypsiä metsämansikoita. Kirsikat ja mustaviinimarjat olivat vielä raakoja.

Lauantaina iltapäivällä oli satanut vettä sillä aikaa, kun käytiin kaupassa. Ukkonenkin jyrisi aivan lähellä ja Eddyä oli pelottanut niin kovasti, että oli mennyt lapsiportin ali ja päiväunilla olijoiden luo turvaan yläkertaan. Voi poloista, juhannuksen jälkeen ukkoset ja sateet ovat pelotelleet poloista lähes päivittäin ja missään paikassa ei ole ollut niiltä turvassa. Lauantaina helpotti vasta kuuden tunnin jälkeen ja yön sai onneksi levätä rauhassa.

Sunnuntaina aurinko paistoi ja häikäisi silmiä. Pian pilvet peittivät taivaan ja väistyivät vasta myöhään illalla, kun ajeltiin takaisin kotiin. Tuuli sen verran, että mentiin pihalle lennättämään tyttöjen uusia leijoja. Isompi leija ei oikein saanut tuulta alleen, mutta sen verran kuitenkin että onnistumisen nauru raikui. Kokeilin lennättää pienempää leijaa (olenkohan koskaan aiemmin leijaa lennättänyt 😚) ja sitä tuuli kannattelin yhä vain korkeammalle ja korkeammalle taivasta kohden. Yht´ äkkiä lanka loppui ja leija meni menojaan, kun lankaa ei ollutkaan kelassa kiinni. Siitäkös hätä tuli, kun leija katosi naapuritalon katolle. Onneksi uusi isompi tuulenpuuska irrotti leijan ja saatiin se katolta alas. Leijan lennättäminen oli niin kivaa, että taidan ostaa tuollaisen lasten leijan itsellenikin ja lennättää sitä tuossa puistikossa.

Mea ei aina nuku päiväunia, mutta kuitenkin sängyssä pitää levätä ja rauhoittua hetken aikaa. Kun pötköttelemme yhdessä, keksin jostain sadusta tai laulun sanoista oman version ja tänään tyttö jo ennätti tarinaa pyytämään, ennen kuin ennätin suunnittelemaan. Kylläpä tuntui mukavalle, kun mumman tarinat ovat olleet mieluista kuultavaa 💛 Tämän päivän tarinassa seikkaili Kirsikka-niminen tyttö Daisy kissansa kanssa . Tarinan edetessä he kohtasivat samoja eläimiä, joita eläinkirjan sivuiltakin löysimme :)

Päiväunien jälkeen lastattiin autoon tytöt ja äiti ja mieskulta oli kuljettajana. Ensin käytiin Eddylle eläinkaupasta ruokaa ja sitten jatkettiin matkaa Immulan mummulaan.. 

Rakennus on aiemmin toiminut kyläkouluna ja siellä on vielä vihreä liitutaulu seinällä. Pihalla huutaa kolme lammasta kilpaa "Mää!" ja vapaan tallustavat kukot kanoineen. Lampaille oli varattuna kuivattua ja tuoretta heinää ja niitä sai syöttää jos vaan uskalsi. Ne nimittäin määkäisivät välillä niin kovasti ja kun ne nousivat takajaloilleen, meinasi verkkoaitakin kaatua.

Sisällä oli lämpimämpi nauttia herkuista kuin ulkona terassilla. Mieskulta ja tytöt tyytyivät donitsiin, esikoisen kanssa otettiin vohvelin lisäksi palat ihanaa kinkku-ananaspiirakkaa.

Pihalla häkissä olevat kanit eivät olleet yhtä nälkäisiä kuin lampaat. Niitä oli varmaan jo moni ennättänyt syöttää päivän mittaan. Vain yksi pupu tuli syömään Maian tarjoamia voikukanlehtiä. Mieskullan ja Maian välille muodostui jo viime kesänä side ja tämän viikonlopun aikana se voimistui entisestään.

Pihalla on lapsille paljon tekemistä. 

Talon seinustalla oli keppihevosia ja nurmelle oli tehty esterata. Kanikopin luona voi pelata sulkapalloa ja huussien luona heittää tikkaa. Keinuja oli kolme.

Harmittihan se, kun piti lähteä pois. 

Mutta pitää lähteä, jotta voi palata takaisin.

Ja ennen kuin me voitiin lähteä takaisin kotiin,

piti vielä herkutella synttärikakulla.

Kakuksi valitsin raparperi-mansikkakakun. Raparperi maistui juuri sopivasti, kakku oli ihanan kostea eikä yhtään liian makea. Maia tykkäsi koristeena olevista punaviinimarjoista ja tietysti myös mansikoista - ja sai syödä kakun päältä kaikki loput mitä oli jäänyt.

Olipa meillä mukava viikonloppu!

-Sari-