Hepatica nobilis

 Sinivuokkoja ennen ja jälkeen lumisateen.

Kuvasin ensimmäiset kuvat, kun talven jälkeinen lumihanki alkoi väistymään ja maa alkoi paljastua ja sen mukana myös ensimmäiset sinivuokotkin. Siitä on jo aikaa kolmisen viikkoa.

Sinivuokon kukat ovat hauskasti mykeröllä.

Kukkanuput ovat odottaneet jo myöhäissyksystä

yli talven pakkasessa ja lumen alla kevään lämpöä.

Kunnes lumien sulettua alkavat nostaa

varsiaan ja kurottavat kohti taivaan sineä.

Kukassa on kehälehtiä yleensä kuusi tai kahdeksan, 

mutta niitä voi olla myös kaksitoistakin.

Heteet ovat valkoiset ja emilehdet keltaiset.

Sinivuokolla ei ole terälehtiä vaan kehälehdet

ja tyvellä kolme karvaista varren ylälehteä.

Ja pian kaikki kukat ovat auenneet ja 

muodostavat sinisen maton maahan.

Pörriäisiä lenteli sinivuokosta toiseen 12. päivä.

Alkuviikosta satanut lumi on jo melkein sulanut pois.

Torstaina kävelytie oli vielä pitkän matkaa jäinen ja laitoin nastakengät jalkaani työmatkalle. Kaatumisen pelon minimointi on tärkeämpää kuin nolot kengät jalassa.

Kävin kuvaamassa luontoa aamupäivällä, kun aurinko alkoi lämmittämään. Siniset kukat koristivat edelleen ruskeaa maata. Juhannusruusun juurella oli vielä muutamia sinivuokkoja kukassa.

Ja uusia kukkia oli vielä tulossa kuusen kannon viereen.

Lisäys 11.5.2024

Tähän samaan sinivuokkojulkaisuun

haluan lisätä vielä tämän viimeisen vaiheen.

Kun sinivuokon kukinta on päättymässä,

kasvavat uudet lehdet vanhojen ylle.

Lisäys loppu :)

Seuraavaksi kukkivat valkovuokot.

Tänään löytyi ensimmäinen valkovuokon kukka.

Eilen illalla oli iso nuppu, kun iltakävelyllä 

kurkkasin valkovuokkomätästä.

Aurinkoista lauantaipäivää!

-Sari-