Vaikka lumiset maisemat niin ihania tähän hämärään vuodenaikaan ovatkin, niin olen erittäin tyytyväinen lumen (ja jään) sulamiseen. Eilen kävin pitkästä aikaa kokeilemassa kävelyä ulkona, vähän pakon sanelemana kun luulin Eddyllä olevan isompikin hätä. Ei ollut, mutta tulipahan testattua pysynkö pystyssä (koska en ottanut kyynärsauvaa tueksi).
Nyt on hyvä jatkaa päivittäisiä kävelyharjoituksia. Ripustin kameran kaulaan, otin molemmat kyynärsauvat turvaksi ja kävin tallentamassa Jari-myrskyn tuhoja puiston varrelta.
Luulin, että kahdesta kohtaa oli katkennut isompi runko näistä puista, mutta tuhot olivatkin huomattavasti suuremmat. Kaakkoistuuli on iskenyt voimalla heiveröisiin puihin.
Eniten puiden katkeamisessa harmittaa punatulkkujen ruokavarantojen väheneminen. Jo aiemmin näitä on katkottu ja kaadettu ja nyt on entistä vähemmän siemeniä tarjolla. Tänäänkin puiden latvoissa oli punatulkkuja aterioimassa - eivät uskaltaudu alas laskeutumaan, jotta voisivat nokkia näistä katkenneista siemenet ensin, ennen kuin ne käydään raivaamassa pois.
Myrsky oli kohdellut kaltoin myös puiston reunalla kasvavaa puuta. Oli revennyt pitkältä matkalta runkoa. Tuo oikealla puolella oleva puolisko makaa vaakatasossa viereisen tuomen päällä monen metrin verran. Tässä kohtaa on ensi kesänä paljon valoisampaa takapihalla, kun/jos tuo runko tuosta kaadetaan kokonaan. Luonto karsii, kun puisto-osasto ei sitä tee 😇
Meidän pikkumetsiköstäkin on useampi kuusen iso oksa katkennut ja risuja siellä täällä. Kuusi alkaa olla jo pelkkä runko vain, sillä siitä tipahtelee oksia melkein jokaisen kovemman tuulen myötä.
Kukkasipulit on vielä istuttamatta. Avasin tänään kauan sitten saamani paketin, kun vielä on toivoa, että näistä ainakin osan saisin vielä maankoloon piilotettua. En ole pystynyt mihinkään maanmuokkausta vaativaan sen jälkeen, kun lokakuussa äidin luona viettämieni viikkojen jälkeen palasin kotiin. Kyykkimistäkin vielä kartan. Yritän huomenna saada mieskullalta apuvoimia, kun hänellä on yllättäen vapaapäivä 😌
Tänään pilkahti hetken aurinko ja
heti tuli paljon positiivisempi olo.
-Sari-
Liukkaus onkin paha juttu, jos on muutenkin vaikea kulkea ulkona. Toivottavasti ei tule mitään pääkallokelejä.
VastaaPoistaAika kovan kohtalon on haljennut puu saanut.
Toivottavasti ei vesisateen jälkeen pakastu ja kävelytiet muutu luistinradoiksi. Kuivaa, vähän pakkasta ja ohut lumihuntu maan päällä olisi ihanteellinen just nyt :)
PoistaPainava on ollut lumikuorma, kun noin iso halkeaminen on tullut.
Jari riehui olan takaa - halkoi puutkin pystyyn! hurjaa jälkeä - meillä säästyttiin ja olen niin onnellinen, kun Ukkokulta naapurin miehen avustamana marraskuun alussa jo kaatoi kallioltamme liian isoksi kasvaneen männyn... eihän se ollut saanut juuriakaan pinnan alle, kun kalliolla kasvoi. Loistavaa ennakointia siis... ja paku puupinomme kasvoi varmaan riittämään lopuksi ikää...
VastaaPoistaToivottavasti jalkasi toipuu odotetusti ja siipan saat apuun... minä saan vasta alkuviikosta sulle postia matkaan... toiset matskut on jo valmiina - mutta toiset.... EI!!! Iloa alkavaan Adventin aikaan!
Onneks ei tuo mieskulta riehunut, kun on myrskyn kaima :)
PoistaMänty onkin herkkä kaatumaan. Meiltä aikoinaan Asta-myrsky kaatoi metsänreunan mäntyjä kuin tulitikkuja, pitkä rivi oli puita maassa kun rannalta tuvalle ajettiin.
Lihakset on vielä heikot mutta päivä päivältä liikkuminen tuntuu mukavammalta Ü Yllättihän tuo jo aamupäivästä ja kaivoi maata pehmeämmäksi <3
Miekin lähettelen vasta sitten, kun pääsen postilaatikolle viemään :)