tiistai 21. tammikuuta 2025

Lounasta ja taivasta

 Ette usko miten ihanalta tuntuu, kun viikkojen ja kuukausienkin jälkeen uskaltaa ja jaksaa taas liikkua neljän seinän ulkopuolella melko tukevasti. Vaikka kulkeminen on vielä semmoista kuin ois puupölkky toisena jalkana ja leveä vanne tiukalla polven päällä, niin eteen päin pääsen ja kyynärsauvatkin jo uskaltauduin jättämään kotiin. Mummo-ankka kävelyä 😂

Sunnuntaina jatkettiin perinteisiä sunnuntailounaita. 

Bodomjärvi oli melko vetinen - jään päältäkin. Jäällä oli uskaliaita pilkkijöitä ja liikkujia. Tuosta kuvasta ei nyt oikein saa selvää,  millä pelillä kulkeekaan - surffaten? Pukutilat alkavat olla valmiina odottamaan ensi kesän uimareita ja ulkoilijoita vihreän katon alle. Miljoonapytinki kuulemma pitäisi tuon uudisrakennuksen olla.
Eilen maanantaina käytiin ostamassa liput konserttiin Finlandiatalolle ja stand up-keikalle jonnekin muualle. 

Satuttiinpa olemaan liikenteessä juuri auringonlaskun aikaan ja sain ihastella noita punaisia pilviä. Ja onnistuin jopa ottamaan ihan kelpo kuvan liikkuvasta autosta 😁
Niin kaunista 😍

Kaunis iltarusko ei kuitenkaan ennustanut hyvää säätä tälle päivälle. Tuullut on kovasti koko päivän ja luntakin on alkanut nyt satamaan sankemmin. Kokeilin päivällä kantaako hanki ja hyvin kantoi sekä minut että tuon koirakaverin tuossa puistikossa. Onni on kulkea hankia pitkin, vaikka lunta ei olisikaan kuin muutaman sentin verran. Eikä tarvinnut odottaa keväthankiin asti.

Raikasta viikon jatkoa!

-Sari-

4 kommenttia:

  1. Kellonummella äidin haudalla käydessäni en kiinnittänyt huomiota, että OIttaalla olisi jokin rakennusprojekti. Uimareilleko siellä kohennetaan pukuhuoneita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uimarannan läheisyyteen rakennetaan kiinteitä pukukoppeja ja vessaa uimareille ja muillekin alueella ulkoileville. Rakennukseen tulee muitakin toimintoja. Rakennettu ihan lähelle Oittaan ravintolaa, kuvan otin ravintolan terassilta. Rakennuksesta näkyy rannan puoleinen pääty

      Poista
  2. Minä en ole järven jäälle uskaltanut mennä. Kotipihan jäällä otin kunnon lipat ja kaaduin otsalleni. En ehtinyt edes käsiä eteen laittaa. Otsaan tuli kamala kuhmu ja nyt oikea silmä on musta. (otsan kuhmu on pienentynyt). Onneksi silmälasit eivät särkyneet.
    Joten muista ottaa niitä Mummo-ankan askelia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kaatuminen käy niin sukkelaan, kun liukastuu, ettei tajua ennen kuin makaa maassa. Huh, onneksi ei kuhmua ja mustelmaa pahempaa sattunut ja silmälasit pysyivät ehjänä.
      Sen jälkeen kun vuosia sitten liukastuin ja polveni satutin, en ole ilman nastakenkiä liikkunut jos on vähänkin jäätä tiellä. Ja tarvittaessa kannan hiekoitussoraa mukana, vaikka bussipysäkille mennessä. Niin paljon vieläkin pelkään liukastumista.
      Voi kun nämä liukkaat kelit loppuisivat, tämä on ollut liukkauden suhteen taas niin ikävää aikaa viikkokausia.

      Poista

Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü