Ateneumin jälkeen suuntasimme Kluuviin
Olivia ravintolaan syömään.
Onpa Kluuvin Olivia hieno paikka ja iltapäivällä lounasajan päättyessä oli myös rauhallista. Edellisellä kerralla lounastimme päärautatieaseman Oliviassa ja siellä äänet kaikuu niin, ettei meinaa toisen puhetta kuulla. Ja pöydätkin on siellä tosi lähekkäin.
Lounaslistalla molemmissa jälkiruuissa oli espressoa, ja minä en pidä kahvin mausta, joten tyydyin nyt vain pääruokaan eli margherita pitsaan - ja ihastelin tätä kaverin valitsemaan vegaanista pitsaa. Gluteeniton pohjakin näyttää hyvältä.
Olisin tuosta jaksanut syödä ehkä neljäsosan, niin runsaasti päällä oli täytettä (olipa hassusti muotoiltu, päällä täytettä Ü). Omastani söin puolet ja loput otin kotievääksi mukaan. Aiemmalla kerralla olisi tehnyt mieli nauttia myös limoncelloa, mutta en ehkä olisi tuolloin niin vahvaa aperatiivia kestänyt. Nyt rohkenin nauttia myös vettä väkevämpää 😄
Kaveri ehdotti päivän ohjelmaan myös Designmuseossa käyntiä. Epäilin ensin, pystynkö kävelemään Korkeavuorenkadulle saakka, kun Ateneumista Oliviaan kävellessä jo sattui jalkaan ikävästi. Mutta museo houkutteli sen verran, että päätin yrittää. Voihan välillä pysähtyä hetkeksi hengähtämään.
Kävely kannatti, sillä matkalla todellakin pysähdyttiin - ihastelemaan arkkitehtuuria ja kauniita rakennuksia. Tuuli oli kylmä, joten kovin montaa kertaa ja pitkäksi aikaa ei tarennut jäädä kuvaamaan. Muutamasta rakennuksesta pysähdyin kuvan ottamaan, jotta ne myöhemmin muistuttaisivat, että niiden takia Kaartinkaupunkiin pitää palata toistekin.
Mieluiten lämpimänä päivänä 🌞
Erottajan paloasema on valmistunut vuonna 1891.
Aseman tiloissa toimii myös Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen palomuseo. Aseman palotorni syrjäytti Nikolain kirkon tornin tähystyspaikkana (klik ja pääset Kansalliskirjaston digiarkistosta lukemaan Ilta-Sanomien artikkelin syyskuulta 1934).
Rikhardinkadun kirjasto
Korkeavuorenkatu 24
Ja vihdoin perillä Arkkitehtuuri- ja designmuseossa.
Museorakennuksessa on aiemmin vuosina 1883 - 1977 toiminut ruotsinkielinen yksityinen oppikoulu Läroverket för gossar ja flickor, jota Tove Janssonkin on käynyt.
Kauniita koristemaalauksia ja kaarimuotoja.
Ensimmäisenä suuntasimme toiseen kerrokseen tutustumaan
Maija Lavosen näyttelyyn Hiljaisia monumentteja.
Näyttely päättyy 14.9.2025.
Ryijy
Lavonen oli koulutukseltaan vaatesuunnittelija ja
suunnitteli painokankaita muun muassa Marimekolle.
1980-luvun rakennusbuumi sai aikaan valtavan kysynnän tilataiteelle. Lavonen suunnitteli moniin tiloihin taidetta kuten Eduskuntataloon, ministeriöihin, suurlähetystöihin, kirkkoihin ja pääkonttoreihin. Näyttelyn installaatiossa Lavosen teoksista esitellään Tekstiili kolmessa tasossa (Eduskuntatalossa puhemiehen virkahuoneessa v. 1982), Luonto lähteenä (sisäasiainministeriön aula Helsingin Kirkkokadulla v. 1982), Haukivesi (Varkauden kaupunginkirjasto v. 1985) ja Scala-ryijy (Suomen kansallisoopperan ja -baletin VIP-lämpiö v. 1994).
Nyt 1980-luvulla rakennettuja rakennuksia puretaan,
joten miten käy suomalaisen kulttuurin tilataiteelle?
Taiteilijana Lavonen etsi uteliaasti uusia ilmaisutapoja ja materiaaleja koko elämänsä ajan. Rohkeat innovaatiot, kuten kiven, teräksen ja optisten kuitujen mukaan ottaminen tekstiilitaiteeseen vaativat kokeiluja ja käsityötä. Omin käsin tekeminen, opetustyö Taideteollisessa korkeakoulussa ja laaja huomio 1980-luvulla tekivät Lavosesta esikuvan, ja hän on esimerkki myös suunnittelijoille ja taiteilijoille (Lähde: www.designmuseum.fi).
Sitten laskeuduttiin takaisin ensimmäiseen kerrokseen tutustumaan suomalaiseen muotoiluun ja muotoilijoihin.
Hyvä ja onnistunut muotoilu takaavat käytön mukavuuden.
Fiskarsin sakset sujahtavat niin oikeaan kuin vasempaan käteen.
Jopokin on ajassa kestävä ja pysyvä tuote.
Jopo - Jokaisen polkupyörä.
Suomalaisen designin kultakauden tuote ja brändäämisen loistoesimerkki. Jopojen valmistus lopetettiin vuonna 1975, mutta vanhat pyörät kaivettiin esille pölyn alta vuosituhannen vaihteessa ja Jopojen uuden tulemisen myötä niiden valmistus aloitettiin uudelleen. Mikäpäs siinä, kun pyörä oli jo kerran keksitty ja kelpaa edelleen uudelle sukupolvellekin.
Paimion parantola potilashuoneen käsienpesuallas
Alvar Aalto
Paavo Tynellin valaisin oli ehdottomasti
museon kaunein esine.
Tynellin valaisimia todennäköisimmin katselet Helsingin päärautatieasemalla. Siellä kattokruunut ovat katossa roikkuneet aina 1950-luvulta saakka. Viereisen Sokos-hotellin valaisimet ovat myös Tynellin suunnittelemia. Muun muassa yksistään pyöreän aulan nojatuolien välissä on Tynellin suunnittelemia lattiavalaisimia 20 kappaletta.
Ravintola 10. kerrokseen saapuvat voivat ensimmäisenä huomata pöytävalaisimen, jonka varjostin muistuttaa simpukankuorta.
Museon järjestämien ilmaisiltojen ajankohdat voit tarkistaa museon verkkosivuilta. Ilmaisilta on klo 16 - 20 tiistaina kerran kuukaudessa. Ilmaiseksi museoon pääsee myös 18.5.2025 Kansainvälisenä museopäivänä ja Taiteiden yönä 21.8.2025.
Arkkitehtuuri- ja designmuseo kertoo sivuillaan esittelevänsä uuden puolen Tove Janssonista syksyllä. Lokakuun 10. 2025 avautuvassa näyttelyssä tutustutaan siihen, miten Tove näki arkkitehtuurin ja muotoilun omassa elämässään ja miten se ilmenee Muumien tarinoissa. Näyttelyssä kuljetaan polku Toven lapsuudesta hänen elämäänsä taiteilijana kaupungissa, kesiin saaristossa ja Muumitaloon. Ennennäkemättömien kokoelmanostojen kautta esille piirtyvät yksityiskohtineen Tove Janssonin omat arjen ympäristöt, ateljeekodit, kesämökit ja lapsuuden leikkien luolat.
Ja kannattaa tosiaan tutustua myös tähän rakennukseen samalla, kun kiertää näyttelyjä, sillä museot siirtyvät muihin tiloihin tulevaisuudessa. Uusi Arkkitehtuuri- ja designmuseo sijaitsisi Eteläsataman Makasiinirannassa, jolloin saavutettavuus olisi matkailijoille parempi. Tosin silloin heiltä jää näkemättä moni Kaartinkaupungin kaunis rakennus.
Suunnittelukilpailussa jatkoon on päässyt viisi suunnitelmaa toiseen vaiheeseen. Mikä sinusta noista sopii parhaiten ympäristöön?
Auringon paistetta päivääsi!
-Sari-
Kaunista ja ajastonta onkin muotoilu ja ihania nuo vanhat kivitalot.
VastaaPoista