Heinäkuuta

 Heinäkuu esittäytyy kauneimmillaan.

Aurinko paistaa ja taivaalla leijailee vain pikkuisia pilvenhattaroita.

Kävin koirakaverin kanssa jo aamupäivällä puistolenkillä. Samalla keräsin viimeiset villien lupiinien kukinnot pois puiston nurkan metsiköstä, ettei pääse enää villiintymään ja leviämään.

En ole selvittänyt missä vaiheessa lupiinin siemenet ovat kypsiä ja itämisikäisiä, joten keräsin talteen hävitettäväksi kaikki nuo siemenpalot. Kukintavaiheessa kukat kerätessä pääsisi helpommalla, mutta kun huomasin nämä lupiinit niin myöhään.

Takapihalla oli pitkästä aikaa mukava puuhastella. Ainakin niin kauan kuin iho sieti auringon poltetta. Toki yritin niin pitkään kuin mahdollista olla varjossa, mutta sekään ei koko aikaa onnistunut - maapallo pyörii radallaan. 

Vesi oli ämpäreissä mukavan vilpoisaa eikä liian kylmää, ja pesin odottamassa olleet taimiruukut kuivumaan. Tuuli oli levittänyt roskaa pihalaatoille ja samalla lakaisin ne pois ja siirtelin kasvatuslaatikon parempaan kohtaan. Takapihalla onkin ollut hieman ahdasta liikkua, kun laatikko on ollut kulkureitin tukkeena. Mutta eipä vesisadepäivinä ole tullut pihalla oltua, joten ei ole haitannut moneen päivään. Kiitollinen olen siitä, että luonto on tänä kesänä hoidellut ahkeraan tuon kastelun puolestani.

Viherlude oli lentänyt seuraamaan puuhiani.

Eddyllä ei ollut enää lupaa kukkien istuttamisen jälkeen mennä kukkapenkkiin makaamaan. Etanat olivat käyneet samettiruusujen kimppuun, joten mitään varjeltavaa ei enää ollut ja koirakaveri oli tyytyväinen 😊 Näkee ilmeestä, miten on tyytyväinen ja kiitollinen.

Heinäpoutaista heinäkuuta!

-Sari-