Paratiisi kuutostien varrella

 Jätettiin eteläinen Savo kahden viikon jälkeen taakse ja matkattiin tiistaina eteläiseen Karjalaan. Kahden viikon ajan oli tukalan kuumaa, mutta selvittiin viilenevien öiden ansiosta. 

Trooppisia öitä ei vietetty lainkaan.

Tämän rengasmatkamme yksi kohde oli Parikkalassa sijaitseva ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen Patsaspuisto kuutostien varrella.

Kun päästiin pysäköintipaikalle, taivas repesi ja ukkoskuuro sai jäämään hetkeksi autoon odottamaan sateen päättymistä. Tai todellisuudessa taukoa sateeseen. Kävin takakontista hakemassa sadeviitan, mutta en sitä loppujen lopuksi tarvinnut. 

Kerran piti mennä sadetta pakoon ja sattumoisin olin 

silloin tämän puodin vieressä. Jäätelötauko🍦

Patsaspuisto on todellakin kuin paratiisi. Alue on hyvin hoidettu. Vehmas kasvillisuus ja korkeat perennat kätkevät teokset luoden kutkuttavaa jännityksen tunnelmaa.  

Mitähän seuraavaksi tulee vastaan?

Patsaita puistossa on yhteensä noin 560, joista 250 on joogatarhaan kuuluvia patsaita. Rönkkönen harrasti joogaa ja patsaat ovat kuin omakuvia joogaavasta taiteilijasta.

Osalla ihmispatsailla oli

 tekohampaat suussaan. 

Joogatarhan patsaat ovat vuosikymmenten myötä mukavasti sammaloituneet luoden erityistä tunnelmaa. Nämä patsaat ovat aidon kokoisia.

Joogatarhan hattupää

Tämä asento ei onnistuisi aamiaisähkyn jälkeen 😁

Eläinpatsaita

Erilaisia pöllöpatsaita oli useita.

Tässä söpö pariskunta. 

Oisko huuhkajia...

Lapset

Äitinsä kuoleman jälkeen Rönkkönen keskittyi pelkästään lapsiveistosten tekemiseen ja leikkiviä, urheilevia ja pelaavia lapsia valmistui kymmeniä kesässä.

Viimeisenä kesänä valmistui monen vuoden ponnistus, satakunta leikkivää, voimistelevaa ja marssivaa lasta käsittävä lasten paraati. Paraatia johtaa rumpalipoika, joka johdattaa marssijat ulos pihasta. 

Veistokset on tehty valamalla, joten voi vain kuvitella, kuinka paljon työtunteja näiden teosten tekemiseen Rönkkönen on viiden vuosikymmenen aikana käyttänyt.

Rönkköselle myönnettiin elämäntyöstään vuonna 2007 taiteen Suomi-palkinto.

Sen hän on todellakin ansainnut.

Vielä en kiertänyt koko patsaspuistoa. Paljon jäi katsottavaa toiseenkin kertaan, kun taas kuutostietä pitkin ohi ajellaan. Useat polut on peitelty laatoilla, johon on painettu käsi tai jalka. Sateisella säällä laatat olivat liukkaita, eikä kapeilla poluilla voinut niitä väistellä. Siksi kulkea piti varovasti ja hitaasti. 

Vesisadetta oli alueelle kyllä kaivattukin, helteiden 

aikaan ei ollut satanut vielä ollenkaan.

Syksyn hämärässä tuolla olisi aavemaista kulkea. Tai kuutamolla lumiseen aikaan. Puistoonhan pääsee ympäri vuoden omalla vastuulla. Valaistusta alueella ei ole.

Tällä kertaa jännitystä loi ukkonen. Puistokaistale sijaitsee valtatien ja junaradan välissä. Ääntä kuuluu kummastakin suunnasta, hiljaisuudesta ei ainakaan päivällä ole tietoakaan. 

Merkittävä kulttuuriteko pitää puistoalue ja patsaat kunnossa. Sen mahdollistamme muun muassa me puistossa vierailevat maksamalla sisäänpääsymaksun (nyt 7 euroa aikuiselta). Kiitos myös puistopehtoori Pajulle, joka vastaa puiston käytännön toimista.

Joko sie kävit?

-Sari-